Rauhalahden Yössä

29.3.2014 Kuopio, Rauhalahti

Siis minunhan piti viettää rauhallista koti-iltaa yksinäni, kun tuo mies oli Kouvojen reissulla Kauhajoella. Kuinka ollakaan, että löysin illan tullen itseni tien päältä ja auton nokka kohti Kuopiota. En todellakaan voi ymmärtää miten siinä näin kävi. Sen täytyy olla sen auton vika. Siis minunhan piti mennä käymään kaupassa, mutta huomasinkin olevani matkalla johonkin muualle. Näinhän sen täytyy siis olla. Mitään muuta selitystä ei tälle voi olla. Perhana, täytynee viedä tuo auto johonkin huoltoon, ettei se enää tuollaisia temppuja tee. Kolme tuntia auton ratissa sujui hymy huulilla ja musiikista nauttien. Mikäs sen parempaa, kun saa autossa laulaa biisien mukana juuri niin kovaa, kun se hyvältä tuntuu.

Rauhalahden parkkipaikka oli melko täynnä minun saapuessa paikalle ja hetken jopa joutui parkkipaikkaa etsimään. Rauhalahdessa muistan olleeni ainakin kerran aikaisemmin Yötä katsomassa. Vuosi saattoi olla 2008. Todistusaineistona on jäänyt myös kuva, jossa poseeraa kaksi fiksua ja filmaattista naista... ;) En kyllä nyt ulkoa muista, olenko sen jälkeen kyseisessä paikassa vieraillut. Paikalle olikin kokoontunut koko joukko tuttuja tyyppejä. Tosin kaikkia en toki hyvin tunne, vaan muistelen heitä keikoilla nähneeni. Tässä kohtaa voikin miettiä, että olenko käynyt liikaa keikoilla, jos kaikki eturivissä olevat muistan nähneeni aiemminkin keikoilla? Ehei, en minä liikaa ole käynyt.

Ilta aloitettiin jälleen Likaisilla legendoilla ja Tie sydämeeni -kappaleella. Heti perään jatkettiin Tia-Marialla. Itse seisoskelin sellaisessa paikassa, että oikeastaan näköyhteys oli Ariin ja Daffyyn. Vaan sepäs sopii oikein hyvin. Jaskakin välillä kuikuili roudauslaatikoiden ja monitoreiden takaa.

Kylläpä taas hemmoteltiin mahtavilla kappaleilla yleisöä. Kuopiossa kuultiin Angelique, Se kerran kirpaisee, Tunnit. Vie mut minne vaan omistettiin oikealle kohteelle, kun paikalle oli saapunut Landru, joka on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että Suvi on Yön kanssa lavalle noussut. Muistan hyvin ensimmäisen kerran, kun olen Suvi ja Landru -kaksikon Yön keikalla nähnyt. Se oli 2007 (tai 2008) Jyväskylässä. Kyseessä oli Sataman Yö -tapahtuma, johon Landru oli livahtanut vaikkei täysi-ikäinen ollutkaan. Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut ikärajaton tapahtuma. Hiukan naureskellen seurailin kaksikon touhuja. Heillä oli kyllä hauskaa. Ja tuo kaksikko jäi kyllä mieleen.



Ennen Jukia kuultiin Särkyvää ja sain toimitettua "lepyttely"yritykseni perille. Oli muuten ihana nähdä Olli niin onnellisen näköisenä. Juki aloitti Deadlinellä ja jälleen keskittymiskykyni oli koetuksella. Jukin jatkaessa Sateenkaarenpäällä en voinut muuta kuin nauraa. Roudauslaatikoiden ja monitorien väliin kun jäi sellainen kiva pieni rako, josta kuikki kukas muukaan, kun se rakas Artisti. Tekipä siinä sitten viihdytysnumeron jos toisenkin. Nauruhermoja kyllä kutkutteli, mistä kummasta se aina niitä juttuja repii? Se rakas Artisti siis tuhosi minun Sateenkaarenpää nautinnon, etenkin kun sitä kappaletta kuulee aivan liian harvoin. Lämpimästi olen niiden takahuoneiden kannalla, Olli sinne vaan Jukin laulujen ajaksi. Pois silmistä.

Jukin jälkeen jatkettiin Kuuhulluilla ja se on kyllä sarjassamme kappaleet, joihin ei voi kyllästyä ikinä. Sen soidessa tulee jammailu-fiilis ja hymy nousee korviin asti. Saman reaktion aiheuttaa kyllä Yötä vastaanottamaankin, joka myös kuultiin Kuopiossa. Tämän kappaleen soidessa kaipasin todella sitä rakasta ystävää siihen viereen seisomaan. Paljon on mahtavia tyyppejä saanut Yön kautta tavata. Tällä kertaa paikalla oli eräs parivaljakko, joka saa aina hyvälle tuulelle. Sen iloisempaa ja positiivisempaa kaksikkoa saa kyllä hakea. Kun tämä parivaljakko ilmestyi keikan loppupuolella taakseni, en voinut kuin nauraa, kun heidän menoaa seurasi. Ihania leidejä. Tykkään. Peukutan. Keikan loput biisit menivät tutussa järjestyksessä: Ihmisen poika ja Encore: Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja ROLV.

Yöystäväisille heipat, joka johti myös siihen, että sain korvaani pientä kuumotusta, kun siitä yritettiin haukata pala. Kiitti ja pus. :D Satulle ja Pipsalle piti myös käydä sanomassa ne heipat ja kotia kohti. Matka oli melko pitkän tuntuinen. Loppumatkasta piti jo kaivella Cheek pauhaamaan autostereoista. Vaan oli se kyllä taas sen ajelun arvoista. Enkä muuten ajanut kertaakaan harhaan. Missään kohtaa. Edes vähän. Melko hyvä saldo. Saa nähdä kuljettaako auto ensi viikolla perjantaina Kotkaan koripallopeliin vaiko Valkeakoskelle Yön perään. Joku kumma kevätpörriäinen on nyt puraissut, kun menojalka alkoi niin kovasti vipattelemaan tämän viikonlopun jäljiltä.