Syksyn ensimmäinen Yö

13.10.2018 Mitä jos mä rakastan kiertue, Kulttuurikeskus, Espoo

Jaska

Yön syksyn konsertit starttasivat kuluneella viikolla torstaina Sastamalasta. Valitettavasti tuonne Sastamalaan ei ollut mahdollisuutta lähteä. Valitettavaa tämä oli siksi, että hyvin useasti on ollut mahdollisuus päästä konserttikiertueen aloitukseen ja nytkin se oli tarkoituksena, mutta Espoon edelle kiilasi Sastamala, joten se jäi nyt tällä kertaa omasta kalenteristani pois. Espooseen olikin taas mukava lähteä parin ihanan YöHörhön kanssa osan matkaa samalla autolla. Oli kiva kerrankin matkustaa takapenkillä ja kuunnella etupenkin juttuja ja huomata samankaltaisuuksia ajotavoissa ja varsinkin ajokulttuurissa, kuin jos siellä edessä olisimme istuneet minä ja rakkain YöYstäväni. Paljon oli Espooseen kerääntynyt tuttuja, jännä juttu.

Ari ja Jussi

Espoo ei ole minulle keikkapaikkakuntana (tai muutenkaan) tuttu, Metro Areenalla on tullut käytyä pari kertaa, mutta siinäpä se. Koripalloa siellä on tullut joskus käytyä katsomassa. Joten Espoosta ei nyt kyllä löydy mitään hyviä juttuja. Sori Espoo. Nyt oli jotenkin ihana istua konsertissa, koska lähistöllä istuskeli niin paljon tuttuja, ettei edes reisiin rummuttelu hävettänyt. Joskus konserteissa tunnelma on kuin kirkossa ja siinä saattaa välillä bändillä olla hiukan töitä, jotta saavat tunnelman vapautumaan. Välillä saa itse niitä kummastuneita katseita, kun rummuttelee reisiin musiikin tahdissa, mutta eipä tuo haittaa. Nyt ei ollut sitä ongelmaa.

Mitähän itse konsertista uskaltaisi sanoa, ettei paljasta liikaa. Itselläni meinasi olla vaikeaa jo tuo pari päivää, kun ei olisi halunnut tietää etukäteen mitään biisejä, mutta se olisi vaatinut absoluuttista somehiljaisuutta pari päivää, joka olisi ollut minulle sula mahdottomuus. Biisisetti oli silkkaa mannaa omille korville. Sieltä löytyy monia itselle tärkeitä kappaleita ja ne kappaleet ovat sellaisia, jotka voivat saada kyynelkanavat aukeamaan. Vielä ei ollut itkuilta minulla, mutta sekin sieltä varmaan tulee.

Timo

Tässä kohtaa nostan kappaleen Taikasanat. Eihän minulla muuta mahdollisuutta ole. Herra Artisti mainitsi ennen kappaletta, että tämä kappale koskettaa ainakin minua ja puhui siis minulle. Oikeassahan se tietenkin oli. Kappale oli tosiaan tarkoitus laulaa minun ja mieheni häissä, mutta toisin kävi ja kirkossa kuultiin Pettävällä jäällä. Tämä olisi ollut meidän ensimmäinen valinta. Joten luonnollisestikin tämä kappale tuo mieleen tuon ihanan helteisen päivän. Kappale kuitenkin oli osa tärkeää päiväämme, koska rakkaat YöYstävät sen meille lauloivat fiksatuilla sanoilla. Joten kyllä, se on minulle todella rakas kappale. Menee heittämällä omaan Yön TOP10 biiseihin. Siihen biisiin liittyy paljon muistoja ja on siksi minulle äärettömän tärkeä. Ja näköjään herra Artistikin sen tietää. Tätä biisiä tulen odottamaan jokaisessa konsertissa, joihin olen menossa, koska versiokin oli todella hieno ja kaunis.

Mia, Olli ja Stella Christine

Biisisetissä oli ihanan paljon tilaa vähemmän kuulluille kappaleille. Toki sinne mahtuu myös ne suurimmat hitit. Hienot mimmit on löytynyt konserttikiertueelle taustalaulajiksi: Mia Suszko ja Stella Christine. Taitavat mimmit niin mikin takana kuin kitaran varressa. Aikasta mahtavaa meininkiä. Kyllä täytyy taas sanoa, että Yö kuulostaa juuri nyt hyvältä, enkä malttaisi odottaa seuraavaa konserttia. Joko saa mennä? Mut kun mie haluun!


Kuvia voi käydä vilkuilemassa facesta. Nähdään taas! Pus!

"Näistä öistä voimani mä saan."