Popedaa Tykkimäellä

17.7.2015 Tykkimäen Huvipuisto, Popeda

Noniin, tässä tarjoillaan sitten tämän viikon ainoa musiikillinen elämys. Eli Tykkimäen huvipuistohan on jo joitain vuosia järjestänyt kesäisin ohjelmaa huvilavetilla. Yleensä musiikista pääsee nauttimaan huvipuistossa heinäkuun jokaisena torstaina sekä nyt tänä vuonna vielä elokuussakin. Kallistahan tämä lysti ei siis ole, koska mikäli saapuu huvipuistoon ennen klo 17, tarvitsee maksaa ainoastaan aluemaksu. Ei ole kallista etenkin kun katsoo millaisia artisteja huvipuistossa käy vierailemassa. Tänä kesänä lavalla on nähty jo Diandra ja Jukka Poika ja tulossa on vielä Jari Sillanpää, Anssi Kela ja Juha Tapio. Ja näillä keleillä, mitä Suomen kesä meille tarjoilee, on parasta se että katsomo on katettu.

Perinteisesti ennen musiikkia, on päästy nauttimaan taikuudesta. Okei, sehän on siis lapsille tarkoitettu, mutta sepä ei haittaa, kun on tarpeeksi lapsellinen, voi nauttia lapsille tarkoitetusta taikuudesta. Tällä kertaa esiintymässä oli Kouvolan oma "poika" lasten taikuri-keksijä JiiPee Pirinen. J-P on Kouvolassa sellainen hahmo, että luulisin melko monen kouvolalaisen hänet jollain tasolla tuntevan tai tietävän. Tasaisin väliajoin J-P on aina jossain tapahtumassa tekemässä taikatemppuja tai askartelemassa ilmapalloista kaikenlaisia otuksia. Ompa joskus Kouvolan taiteiden yössä ollut myös mahdollisuus käydä piiskauttamassa joko J-P:tä tai hänen taikuri-jonglööri kaveriaan Jannea. Nyt kun J-P on innostunut vääntelemään ilmapalloista mitä erikoisempia asioita, niin hän päätti myös ihan itse mennä pallon sisään. Tämä olikin varsin viihdyttävä tempaus. Toki J-P:n esitys oli muutenkin viihdyttävää katsottavaa ja nauraa sai, vaikka ihan on sellainen tuntu, että niitä juttuja on kuullut joskus ennenkin.

Vaan eipä sitä pelkästään J-P:tä oltu tultu sinne katsomaan, vaan tietenkin kaikki odottivat Popedan nousevan lavalle. Täytyy sanoa, että hiukan meinasi pitkältä tuntua odotteluaika. Onneksi lähellä seisoskeli mukavia Popeda-faneja, joiden kanssa saattoi sanan jos toisenkin vaihtaa siinä keikkaa odotellessa. Vihdoin ja viimein kello tikitteli kahdeksaa ja ämyreistä kajahti ilmoille Maamme-laulu, joka tietystikin tarkoittaa sitä, että lavalle saapuu Popeda. Ikurin turbiini vailla vertaa. Manserokkia parhaimmillaan jo vuodesta 1977 lähtien. Popeda kun nousee lauteille, voi olla varma että hymy nousee huulille, kun äijät panevat parastaan ja yleisö viihtyy. Tai ainakin minulle käy yleensä niin.

Popeda ei myöskään kuulu niihin bändeihin, joita kuuntelisin valtavan paljon muuten kuin keikalla. Koska Popeda on parhaimmillaan livenä. Nytkin Popedalta kuultiin ne hitit ja niitähän riittää: Kakskytä centtiä, Matkalla Alabamaan, Elän vieläkin, Onhan päivä vielä huomennakin, Elämässä pitä olla runkkua, Punaista ja makeaa, Aino, Tahdotko mut tosiaan, Sukset,  Repe ja Lissu, Kaasua, Komisaario Peppone ja tietystikin Kuuma Kesä, Kersantti Karoliina ja Ukkometso. Pari minulle tuntemattomampaa biisiä oli Eläinten Vallankumous ja Vankilalaulu. Oma suosikkini oli kuitenkin jälleen Costellon Kun mies unelmoi. Se kappale saa minut sulamaan. Se on tehnyt sen jo silloin, kun kuulin sen ensimmäistä kertaa. Omiin suosikkeihini kuuluu myös Aino.

Popeda veti mahtavan 90 minuuttisen ja ainakin minua hymyilytti kovasti keikan jälkeen. En tiedä liekö mitään vaikutusta sillä, että kun Costi pienen hetken katsoo silmiin ja hymyilee, niin minä olen sulaa vahaa. Noh, mene ja tiedä, oli syy mikä hyvänsä Popeda on ehdottomasti aina kiva nähdä livenä. Jotenkin muistelen, että viime kesänä ei ole tainnut osua mitkään kinkerit niin, että Popeda olisi ollut Yön kanssa samana päivänä. Tai oli varmaankin, minä en vaan niillä festareilla ole ollut. Joten siitä on siis ehkäpä peräti kaksi vuotta aikaa, kun olen viimeksi Popedaa nähnyt. Ehkä. Joten nyt en pistä lainkaan pahitteeksi, että tälle kesälle on sattunut jo kaksi Popedan keikkaa ja hyvin suurella todennäköisyydellä edessä on vielä kolmaskin.

Heippa hei, ja ensi viikolla palataan taas astialle!