Popedaa Tykkimäessä

21.7.2016 Popeda Tykkimäessä

Kylläpä näissä blogiteksteissä on nyt kestänyt. Voihan turkanen sentään. Tosin tässä nyt on ollut kaikkea pientä puuhaa, ettei ole ehtinyt koneelle istumaan ja valokuvia selvittämään ja tekstiä rustailemaan. Mutta tässäpä tulee pienimuotoinen teksti Popedan Tykkimäen keikasta. Melko myöhään emmin lähteäkö lainkaan Popedaa katsomaan, vaikka se tässä lähellä olikin. Olin kuitenkin Popedan nähnyt viimeksi lauantaina ja nyt oli kyseessä torstai. Joten hiukan sitä siinä kotosalla ollessa pohdin että lähteäkö vaiko eikö lähteä. Tykkimäestähän sitä kuitenkin sitten itseni löysin. Tykkimäessä näppärää on se, että näitä konsertti-iltoja järjestetään heinäkuussa joka torstai, taitaapa mennä elokuunkin puolelle vielä vähän. Mikäli saapuu paikalle ennen klo 17 niin huvipuistoonhan pääsee pelkällä aluemaksulla, joka on vaivaiset 5€. Konsertit alkavat kuitenkin jo klo 20, joten ei siinä hirveästi jää aikaa tuhlattavaksi huvipuistossa. Toki klo 17 jälkeen hinta on sitten jo ihan toinen. Ei muuten kannata mennä paikalle viittä vaille viisi, saattaa meinaan olla pari muutakin tyyppiä jonottamassa

Tykkimäkihän on nyt järjestänyt näitä kesäkonsertteja jo muutaman vuoden ajan. Voi olla että muistan väärin, mutta 2011 taisi jollain lailla kesäkonsertit käynnistyä, silloin niitä tosin järjestettiin lauantai-päivänä tai -päivinä, sittemmin päivä on siirretty torstaille. Tuona samaisena kesänä meinaan Yö ainakin on kesällä ja aika lailla näihin samoihin aikoihin Tykkimäen lavalla. Itse tosin en silloin ollut Yötä katsomassa, kun oli yhdet pienet häät juhlittavana samaisena päivänä. Ja itse asiassa nyt on pakko kertoa, että Tykkimäessä olen ollut omia ensimmäisiä livekeikkakokemuksia hankkimassa. Silloin kun olen ollut teini-ikäinen Tykkimäessä järjestettiin pariin otteeseen Elämä on parasta huumetta -tapahtumia ja siellä olen ensimmäisen kerran nähnyt Nylon Beatin, 7.Taivaan, @tackin, ehkäpä myös Taikapeilin, olisko peräti Rasmuskin ollut jonain vuonna siellä esiintymässä. Kuka muistaa näitä edellä mainittuja bändejä?

Nyt oli kuitenkin vuorossa Popeda. Keikka polkaistiin käyntiin jälleen Elämässä pitää olla runkkua kappaleella ja yleisö sytytettiin liekkeihin. Keikan alusta lähtien huomasi, että äijillä oli hyvä vire päällä ja meininki oli ainakin omiin silmiin parempi kuin Oulussa edellisellä viikolla. Oli todella kiva katsella ja kuunnella hyväntuulisia soittajia. Tykkimäen lämpimässä illassa raikuivat jälleen upeasti yhteislauluina Popedan isoimmat ja pienemmät hitit: Kersantti Karoliina, Kaasua, Matkalla Alabamaan, Aino, Elän itselleni, Onhan päivä vielä huomennakin, Kakskytä centtiä, Repe ja Lissu, Pitkä kuuma kesä, Kellot lyö, Da da, Ukkometso (varmaan taas unohdin listasta jonkun biisin, ainakin Costellon laulaman kappaleen, joka ei kyllä minun korviin kuulostanut erityisen tutulta). 

Tuosta listasta löytyy aika monta omaakin lempparia. Siitä lähtien kun olen ensimmäisen kerran nähnyt Popedan livenä, on omiin suosikkeihini kuulunut Aino. Myös Kakskytä centtiä ja Repe ja Lissu saavat minut hyvälle tuulelle. Saattaa toki olla, että Repessä ja Lissussa osan tuosta lempparibiisistä tekee myös se, että biisin aikana Costello käy vähän soittelemassa eturiviläisille kitaraa. Aiemmin se on ollut Pate, joka käy heipattamassa eturivin tuon biisin aikana. Nyt se on Costello. Ja täytyy sanoa, että eihän sitä nyt kamalan paljoa voi harmitellakaan, jos tuollainen Costellon veroinen kitarataituri tulee suoraan eteen soittamaan kitaraa. Siinä se järki sitten menee jäähän ja päässä ei liiku ainuttakaan ajatusta, kun se herra soittelee kitaraa nenän edessä. Toki siis Popedan keikoilla yleensä myös yritän sijoittua jotakuinkin Costellon kohdille, joten ehkäpä se sitten tarkoittaa että Popedan keikoilla ei päässäni liiku juurikaan mitään. Tosin ihan varma en kyllä ole siitä, liikkuuko siellä muutenkaan mitään. Todennäköisesti ei.

Keikan jälkeen oli kyllä varsin hyvä fiilis ja päässä takoi ajatus siitä, että todellakin kannatti lähteä. Hyvä kun läksin. Kyllä Popeda vaan on niin super hyvää hyvänmielen musiikkia, että kyllä sitä aina silloin tällöin voi käydä kuuntelemassa ja katselemassa. On ne vaan kovassa kunnossa. Siis ihan koko bändi. Lacu on rumpujensa takana myös hyvin viihdyttävää seurattavaa, joten nyt oli kiva kun savua ei ollut liikaa lavalla, kun Lacunkin sieltä rumpujen takaa näki hyvin. Ja hauskaa niillä äijillä näyttää keikalla olevan, joten mikäs sen parempaa kuin yleisön imeä itseensä sitä hyvää energiaa lavalta.

Kiitti ja kuitti. Palataanpa taasen (nyt toivottavasti piakkoin) astialle.

Kuvia voi käydä taas katsomassa tuolta facebook-sivulta.