Yöjuoksut jatkui Pressassa

4.3.2017 Helsinki, Pressa

Jälleen oli kiva lähteä tien päälle ja tällä kertaa todella mielellään, kun keli oli hyvä ja matka lyhyt. Hiukan edellisenä iltana harmitti, kun työt haittasi harrastustoimintaa ja jäi perinteinen Himoksen reissu väliin. Mutta menköön nyt tämän kerran. Pressa kuitenkin kuuluu omassa kategoriassa näihin "lähikeikkoihin", joten lauantaina auton nokka kohti Helsinkiä. Enää ei edes jännitä niin paljoa ajaa Helsingin keskustassa, taitaa se liikenne olla siellä sujuvampaa kuin monessa muussa kaupungissa. Pressassa oli jälleen joku yksityistilaisuus ennen Yön astumista lauteille ja yökerhosta purkautuikin yksi jos toinenkin nainen. Järkkärin mukaan siellä oli 500 vierasta ja en kyllä epäile, kun katsoi sitä ulospäin tulevaa väkeä. Hyvin tyylikkäitä naisia virtasi ulos ja hiukan nololta tuntuivat omat farkut, kun lähes kaikilla oli päällä tyylikkäät asut. Pressalle muuten extrapiste mukavasta järjestyksenvalvojasta, joka jutusteli mukavia ja hymyili jopa.

Keikkaa ei onneksi nyt tarvinut odotella kauaa ja aikakin sujui kivasti mukavia jutustellessa. Intro käyntiin ja herrat lavalle. Melko nopeasti se hymy jälleen nousi melkeinpä sinne korviin asti, eikä naurusta meinannut taas tulla loppua lainkaan, mitä pidemmälle keikka eteni. Täytyy kyllä sanoa, että hyväntuulisia soittajia on kyllä mukava katsella ja kuunnella. Kummasti sitä saa imettyä sieltä hyvää mieltä, kun katselee miten herrat nauttivat siitä mitä tekevät. Tällä kertaa äänentoisto ei suosinut eturiviä, harvoinpa se kyllä niin tekee. Anssi Kela on tämän ongelman hienosti havainnollistanut kuvaan, jonka jopa minun pienet blondin aivot ymmärtää. Kuvan lisänä on myös tilannetta avaava teksti. Kiitos Anssi tästä.

Keikka eteni jotakuinkin samoja polkuja kuin Tampereellakin. Olin kuullut että Himoksella oli soitettu Enkelille ja Angelique, mutta eipä ne Helsinkiin asti tulleet, toisaalta ehkä parempi niin, Enkelille kun on vähän sellainen biisi että se saa helposti omat kyynelkanavani auki. Likaisilla legendoilla aloitettiin ja samaan syssyyn Yötä vastaanottamaan. Sen jälkeen sitten alkoikin se vuoropuhelu yleisön kanssa ja toivekappaleena tuli Pettävällä jäällä. Vain yksi sydän särjettäväksi ja Hän tanssi kanssa enkeleiden saa kyllä jostain syystä oman mieleni vaeltamaan melko synkissä vesissä. Pitäisi keskittyä vaikka valokuvien ottamiseen, mutta toisaalta haluan kuitenkin nauttia mahtavista biiseistä ilman kameraa. 

Hyvänmielen biisejä kuitenkin löytyy onneksi vastapainoksi. Niin paljon me teihin luotettiin kuulosti jälleen hyvältä. Joskin suosittelisin laittamaan myös tähän biisiin Ollille ne sanat näkyville. Tämä saa vähän jokaisella keikalla oman versionsa sanojen osalta. Vie mut minne vaan ja Minne tuulet vie lähtivät kyllä ehdottomasti hyvällä ja energisellä sykkeellä, samoin kuin Kuorotyttökin kuulosti juuri niin mahtipontiselta kuin pitääkin. Tia-Mariakin kuulostaa kyllä todella hyvältä. Varsinainen keikka loppui tutusti Ihmisen poikaan ja encore meni myös tutulla kaavalla eli Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja ROLV.

Jos joku sattui olemaan siinä keikalla minun lähelläni ja kuuli mitä se rakas Artisti "kuiskasi" korvaani, niin haluan tarkentaa että se oli "Ota kuva..." eikä "Ota kiinni...". Se rakas Artisti tarjoili kyllä taas viihdettä ihan koko rahalla ja lystiä riitti. Takarivin herroja on myös ilo katsella, he kun näyttävät nauttivan soittohommista ja se hyvä tuuli sieltä tarttuu myös. Uutukaiset soittajatkin alkavat saamaan vähän ilmettä soiton lomassa ja kitaristin eleistä kyllä näkee miten paljon hänkin niistä soittohommista nauttii.

Jatketaan harjoituksia... :)

Jokunen kuva löytyy taas facebookista. Jostain syystä noita kuvia ei tule välttämättä niin paljoa otettua, jos keikalla seisoo siinä edessä ja väliä lavaan on hyvin vähän.