Ysäripoppitunnelmissa Anjalassa

31.5.2014 Ressu ja Jussi, Mari's Coffee, Anjala

Iski tuossa melkoinen livemusiikkikaipuu. Siihenhän ei auta mikään muu, kuin se että lähtee keikalle. Kun kerran Yö viettelee edelleen taukoa, niin täytyi keksiä jotain vaihtoehtotoimintaa. Muistelin nähneeni jossain maininnan siitä, että Ressu ja Jussi ovat tulossa keväällä Anjalaan ja kuinka ollakaan, keikka sattui lauantaille. Auto alle ja muutama kymmenen kilometriä Mari's Coffeeta kohti.

Yksin kun olin liikenteessä, niin aika meinasi käydä hitusen pitkäksi keikan alkua odotellessa. Mutta olipa mukava odotella bändiä lavalle. Edellisen kerran olen Ressun ja Jussin nähnyt viime kesänä Mikkelissä ennen Yötä esiintymässä. Silloinkin meno vakuutti. Ressu ja Jussi kuuluvat ehdottomasti siihen kastiin, joka saa hyvänolon tunteen pintaan. Tutut hitit 90-luvulta saavat ainakin minut hyvälle tuulelle. Ressua olen kuunnellut melko paljon jossain vaiheessa teinivuosiani. Noin 15 vuotta sitten soittimessa soi vuorotellen Yön Legenda ja Ressun Parhaat 1990-1995 levyt. Joten tuttua musiikkia. Jussi taasen on Neon 2 myötä vaikuttanut elämääni niiden muutaman hittibiisin verran, joita on tullut lauleskeltua paljon.

Odotus palkittiin ja vihdoin kellon kolkutellessa puoli yhtä alkoivat alkutahdit ja bändi ja Ressu ja Jussi astelivat lavalle. Hymy nousi huulille, kun sitä energiaa taas sai ihastellen katsella. Prinsessalla startattiin ilta ja keikka. Ressun ja Jussin menoa lavalla on jotenkin mahtava seurata, koska heidän kemiat sattuvat hyvin yhteen ja herrat näyttävät pitävän hauskaa lavalla ja se on minulle yksi tärkeimmistä kriteereistä hyvän livemusiikin ominaisuuksista. Kun lavalla on hyvä fiilis, se pakosti tarttuu myös yleisöön.

Raising my family jatkoi mukavasti rentoa ja kivaa jammailufiilistä. Sitten potkittiin Jussi lavalta ja Ressu jatkoi muutaman biisin verran yksin. Kato mitä sä teit ja Jos vielä oot vapaa soi komeasti. Jonkinlainen yhteyskin tuli Ressuun luotua. Meinasi vallan sanatkin herralla hukkua. Oho. Hups. En se ollut minä, eikä ainakaan minun vikani. Älä mee biisin ajaksi mukaan otettiin taas Jussi. Älä mee saa kyllä minulla tunteet melko herkille, syytä tähän en osaa sanoa, mutta jostain syvältä se koskettaa. Tällä kertaa sain kuitenkin nieleskeltyä tipat pysymään pois silmäkulmista.

Yhteisiä säveliä jatkettiin Kuusi kuuta Saturnuksen renkaat merkeissä, jonka jälkeen kuultiin herrojen tuorein sinkku Suomipoika. Todella menevä ralli ja helppo oli mukana laulaa, vaikkei biisiä aiemmin ollutkaan kuullut. Sitten oli Jussin vuoro jatkaa yksin. Polku kuulostaa edelleen hyvältä. Ei yksinäinen unta saa on jäätävän hyvä kappale. Tutummaksi sen kyllä teki pari syksyä aiemmin Juki, jonka versio siitä kuultiin Pelko ja rakkaus -kiertueella. Nyt se soi upeasti Mari's Coffeessa ja miten hienolta se kuulosti myös yleisön laulamana.

Illan päättivät Äidit ja tyttäret sekä Bogart Co. kappale All The Best Girls. Kumarrukset ja herrat hetkeksi vetämään happea. Viimeisenä kappaleena kuultiin kuinkas muuten kuin Kemiaa. Ressussa ja Jussissa vetoaa kyllä se energia, mikä heistä huokuu. Enkä nyt kyllä voi olla mainitsematta kontaktista yleisön kanssa. Se tunne, kun voit hetken kuvitella olevasi ainoa ihminen keikalla. Upea ja mieleenpainuva keikka. Hymy huulilla sai ajaa kotiin. Kyllä se on livemusiikki, joka saa minuun niin valtavasti energiaa. En tiedä joutuisikohan sitä toisenkin kerran käydä joskus katsomassa Ressun ja Jussin keikkaa, sen verran intesiiviseen otteeseen Ressu minut keikan aikana kietoi. Yleisön viihdyttämisen jalon taidon nämä herrat siis taitavat erittäin hyvin.