sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Millaisilla ajatuksilla sinä käynnistät vuotesi 2015?

Nyt kun livekeikoista on taukoa, niin ajattelin kirjuutella jostain ihan muusta. Eli mukavaa alkanutta vuotta kaikille. Täytyy sanoa, että tästä armaasta kotomaasta on tullut kovin negatiivinen paikka. Pahaa oloa puretaa keskustelupalstoilla ja jostain syystä ne negatiiviset ajatukset näkyvät myös entistä paremmin televisiossa, lähinnä erilaisten tositv ohjelmien kautta.

Tällä hetkellä tuntuu, että tositv valtaa koko ajan enemmän alaa ja elää kultakauttaan. Ihmisiä kiinnostaa siis toisten ihmisten elämä. Josko jollain muulla menee huonommin kuin itsellään. Nostetaanpa muutama ohjelma esiin. Rakas, sinusta on tullut pullukka. Ohjelma ehkä sinänsä on hyvä, koska ihmisiä kannustetaan liikkumaan ja tekemään elämäntapa remonttia. Nimi sen sijaan on kamala. Kuka haluaa kuulla tuollaisia sanoja omilta rakkailtaan? En minä ainakaan.

Jossain vaiheessa tv:ssä nähtiin ohjelmaa Neljät häät. Tarkoituksena oli arvostella toisten häitä. Muutaman kerran tätäkin tuli katsottua ja vallalla oli sielläkin melko negatiivinen henki. Kuka haluaa kutsua häihinsä kolme ventovierasta ihmistä pelkästään arvostelemaan omaa tärkeää päiväänsä? Kuitenkin uskon jokaisen parin järjestävän oman näköisensä häät, miten sellaista voi arvostella ihminen joka ei tunne hääparia lainkaan? Tavoitteena siis voittaa häämatka. Se jolla on parhaat häät voittaa, mutta eikö kaikkien häät ole parhaita?

Tuoreimpana pääsemme pian kaikki arvostelemaan äitejä. Heidän kasvatustyylejään ja ainakin mainosten mukaan tiedossa on äitien sotaa. Miten kukaan voi arvostella toisen ihmisen tyyliä kasvattaa lapsia? Eikö jokainen vanhempi kasvata lapsensa parhaansa mukaan? Mihin meidän viihdemaailmamme on menossa, kun nautimme riidasta ja toisten lyttäämisestä? Näitä samankaltaisia tositv-sarjoja voisi listata loputtomiin, niitä kun löytyy kanavavalikoimista valtavat määrät. Toki ei niitä ole pakko katsoa, enkä kyllä katsokaan. Minä keskityn fiktiivisiin "hömppäsarjoihin", niin kuin mieheni niitä kuvailee.

Ja tietenkään ohjelmat eivät jää ainoastaan televisioon, vaan se jälkipyykki käydään somessa. Melko karua luettavaa löytyy monesta paikasta. Monella tuntuu olevan jäätävän suuri tarve tuomita ihmisiä, joita he eivät oikeasti tunne. He lukevat ainoastaan uutisia, katsovat ohjelmia. Monesti uutisiinkin on ujutettu toimittajan valmis mielipide, johon ihmiset tarttuvat. Television ohjelmat on ohjattu, leikattu, tuotettu viihteeksi. Tämä unohdetaan monesti. Surullista tästä tekee tositv:n kohdalla se, että kyseessä on oikeat, aidot ihmiset.

Eniten tässä huolestuttaakin tuo somessa vallitseva ilmapiiri. Minäkin joskus toki johonkin kommentoin, mutta pyrin kommentoimaan positiivisesti, enkä kommentoi sellaisiin asioihin, joista en mitään tiedä. Eli niitä mihin kommentoin, on siis hyvin vähän. Heh. Melkoista ryöpytystä sai osakseen myös Nikke Ankaran katoaminen ja sitä seurannut some-kohu. Täytyy sanoa, että niitä kommentteja lukiessa huomaa ihmisten olevan todella julmia. Erilaisista sosiaalisen median kanavista onkin tullut kiusaamiskanavia. Tapa, jolla voi purkaa omaa pahaa oloaan. Oikein muunlaisena en tällaista käytöstä ymmärrä.

Minä yritän iloita arjessa pienistä asioista ja yritän keskittyä enemmän hyviin ja positiivisiin asioihin. Tähän asti se on toiminut hyvin. Väittäisin jopa olevani kohtuullisen onnellinen. Minä nauran paljon ja saan siitä voimaa. Jos kemiat eivät jonkun ihmisen kanssa kohtaa, en käytä tolkuttomasti aikaa valittaakseni tilannetta jollekin ystävälleni. Monesti annan olla. Jos joku ei minusta pidä, saa olla pitämättä. Tietenkin perusteluja tähän mieluusti kuulen, etenkin jos kyseessä on joku tyyppi, jota en tietoisesti ole kohdellut huonosti. En katso olevani ihminen, jolla ei olisi kenestäkään mitään hyvää sanottavaa. Päinvastoin, yritän löytää ihmisistä hyvää, joskaan en ole hyvä kertomaan tätä suoraan kasvotusten. Kirjoittamaan kyllä pystyn, kiitos sähköpostit ja tekstiviestit. En myöskään katso olevani ihminen, joka jauhaa seläntakana suupielet ruskeana. Toki joku saattaa tästäkin asiasta olla erimieltä. Olkoot. Se ihminen ei tunne minua kunnolla. Ainakin toivon, etten tänä päivänä ole sellainen ihminen. Virheistä oppii.

Mitä tapahtuisikaan, jos me kaikki osaisimme nauttia elämässämme niistä pienistä asioista? Kun osaa iloita pienistä asioista, elämä tuntuu kevyemmältä. Miksi meidän pitää polkea muita jalkoihimme, jotta meillä olisi parempi olo? Ja onko olo sittenkään parempi? Positiivisella elämänasenteella pääsee pitkälle. Elämä maistuu makeammalta. Jos joku kohtelee sinua huonosti, älä anna sen vaikuttaa liikaa omaan elämääsi. Siivoa elämästäsi sellaiset ihmiset pois, jotka tuovat sinulle enemmän pahaa mieltä, kuin hyvää. Älä tuomitse ihmisiä, mikäli et heitä tunne. Tee päätös, ettet kommentoi kenestäkään "julkisesti" pahaa.

Iloitse kauniista maisemista luonnossa. Hymyile, kun näet vilpitöntä lapsen iloa. Naura kun siltä tuntuu. Nauti hyvästä musiikista. Nauti livekoripallosta ja siitä yhteisöllisyyden tunteesta, joka peleissä vallitsee. Ole kiitollinen perheestäsi ja läheisistäsi. Muista kertoa sinulle rakkaille ihmisille, miten tärkeitä he ovat sinulle. Älä stressaa turhista, äläkä keskity liikaa negatiivisiin tunteisiin. Uskalla tuntea onnea, iloa, surua. Uskalla olla onnellinen! Näiden ohjeiden avulla minä pyrin käynnistämään oman vuoteni. Miten sinä käynnistät omasi?