27.3.2019
Ompahan ollut raskas kevään alku! Iso henkilökohtainen menetys ja pohdintoja siitä, mitä elämällään tekisi, kun rakkain harrastus loppuu kuin seinään. Samalla järjetön suru rakkaan ja tärkeän ihmisen menettämisestä. Ollin hautajaispäivä oli itsellekin raskas, tuli käytyä paikallisella hautausmaalla viemässä kynttilä muistoksi. Sitten julkaistiin minulle hyvin tärkeä asia, Ollin muistokonsertit. Ei pienintäkään miettimistä sen suhteen, hankkiako liput vai ei. Sen uutisen jälkeen olenkin sitten seuraillut epäuskoisena uutisointeja.
On puhuttu rahastamisesta, on puhuttu tekijänoikeuksista, kuitenkin puheet ovat olleet yksipuolisia. En tässäkään tapauksessa ymmärrä, miksi ei voi puhua asioista puhelimitse tai kasvotusten. Tuntuu jotenkin pahalta, kun ihminen joka ei ole ollut Ollin kanssa tekemisissä vuosiin, alkaa puhumaan kuolleen suulla: "Ollikin olisi varmasti toivonut." yms. Kukaanhan meistä ei voi enää tietää mitä Olli olisi halunnut tai toivonut. Mediassa esillä ollut ihminen kertoo ensin, ettei häntä kiinnosta minkäänlainen yhteistyö heidän kanssaan ja seuraavassa hetkessä hän loukkaantuu siitä, ettei häntä ole kutsuttu muistokonserttiin esiintymään. Minusta ainakin tämä kuulostaa hiukan ristiriitaiselta. Ensin puhutaan että "Yö järjestää.." ja kuitenkin tämä henkilö on itse lähtenyt bändistä vuosikymmeniä sitten. Miksi hän ei siis itse järjestä jotain? Voikun hän valitettavasti näyttää kaivavan maata omien jalkojensa alta ihan urakalla. Sanokaapa joku toinen biisintekijä, joka ei halua että hänen biisejään lauletaan. Eipä äkkiseltään tule mieleen. Kuitenkin vuosien saatossa on varmasti tilitetty omalle tilille yksi jos toinenkin euro tekijänoikeusmaksuja niistä biiseistä. Tästä on kunnioitus kaukana. Valitettavasti.
Kaikki uutisointi tuntuu itsestä pahalta. Tuntuu pahalta, että Ollin vanhaa äitiä kiusataan haastatteluilla. Tuntuu pahalta, kun Yön loistavien muusikoiden maine vedetään lokaan ja heitä vähätellään. Tuntuu pahalta, kun ei pystytä asettumaan toisen asemaan ja näkemään omaa napaansa pidemmälle. Tuntuu pahalta, että tässä on huomio viety ihan vääriin asioihin.
Luotan täysin siihen, että järjestävä taho osaa suunnitella juuri sellaisen kokonaisuuden muistokonsertteihin, joka kunnioittaa Ollin muistoa parhaalla mahdollisella taholla. Olen siis ostanut lipun konserttiin, jopa kahteen. Enkä suostu häpeämään sitä. Mediassa on esitetty jotain arvioita konserttien tuotosta. Ne ovat arvioita, ilman että tiedetään mitään mistään sisällöistä, paitsi se miten hieno artistikattaus sinne on saatu mukaan. Minusta olisi todella outoa jos konserttien tuotosta lahjoitettaisiin hyväntekeväisyyteen. Ymmärtäisin sen, jos Ollilla olisi ollut joku hyväntekeväisyys järjestö, jonka puolesta hän olisi aiemminkin puhunut. Mutta se, että joku täysin ulkopuolinen määrittelisi hyväntekeväisyyskohteen, kuulostaa itsekkäältä ja oman edun ajattelemiselta, ei siinä kohtaa ole ainakaan ajateltu mikä olisi Ollin mielestä tärkeä kohde.
Minulle kauniista ja tärkeästä asiasta on mediassa tehty jotakin rumaa ja se tuntuu pahalta. Toisaalta tämähän on viime vuosina ollut se tapa, jolla Yöstä ja varsinkin Ollista on puhuttu. Se on tuntunut silloinkin pahalta. Se on tuntunut joka kerta pahalta, koska kyseessä on minulle tärkeä ihminen. Ja edelleen siitä samasta ihmisestä puhutaan pahaa. Se ihminen ei ole itse täällä vastaamassa eikä luojan kiitos, ole itse seuraamassa täällä enää tätä vellovaa keskustelua. Jotenkin toivoisin että keskustelu aiheen ympärillä lakkaisi jo. Viime viikon mediasirkus on ollut kamalaa seurattavaa.
Jotenkin viime aikojen uutisoinnit saavat minut myös surulliseksi. Hienoja biisejä, joihin minullakin liittyy paljon muistoja, kuten blogini nimestäkin voi päätellä. Kuitenkin tämä mediasirkus saa varpailleen tässäkin asiassa ja pistää miettimään pitäisikö koko blogille keksiä uusi nimi, jottei siitä joudu mihinkään ongelmiin. Vaikka pääosin blogi onkin omien ajatusten tuulettamista ja ensisijaisesti kirjoitan muistoja ja asioita ylös itselleni. Mukavaahan se on, jos ne jotain kiinnostavat ja jos joku näitä pitkiä raapustuksia jaksaa lukea.
Nykyinen Yö on ihan uskomattoman hieno porukka! Ari ja Jaska kävivät edustamassa eri medioissa ja edustivat kyllä hyvin. Herrat puhuivat kunnioittavasti, arvostavasti ja lämpimästi. Salaa pienesti toivon, että herrat jatkaisivat soitantaa yhdessä. Sitten kun se hyvältä tuntuu ja aika on oikea. Mahtavan taitavia muusikoita, joilla oli todella hyvä henki lavalla ja sitä mieluusti menisin vielä katsomaan. Ei varmasti ole ollut helppoa aikaa herroille, kun keikat loppuivat kuin seinään. On pitänyt ajatella ja järjestellä käytännön asioita ja samalla olet menettänyt bändikaverin, johtohahmon ja ystävän. Media on varmasti pommittanut kaikkia hullun lailla näiden viikkojen aikana ja täytyy sanoa että hienosti ovat homman hoitaneet. Joskus vaikeneminen on kultaa ja joskus on asioita, jotka pitää sanoa ääneen. Nostan heille hattua. Ja tälle porukalle toivon kaikkea hyvää ja ehkä tässä kohtaa myös rauhaa järjestelyihin. Tämä porukka on tosiaan se, joka osaa varmasti arvostaa ja kunnioittaa Ollin muistoa parhaalla mahdollisella tavalla. On jotain mitä odottaa ja se ainakin minulle on tärkeää.
Luulen että muistokonserteista tulee minulle melko vaikeita. Täytynee varata nessuja laukullinen mukaan, mutta toivon että siellä saa myös nauraa hauskoille muistoille ja muisteluille. Haluan myös kuulla niitä itsellekin rakkaita biisejä ja sanottakoon, onneksi monet niistä ovat Ollin sävellyksiä. Ennen kaikkea minusta on ihana nähdä monia ihmisiä, jotka Yö on elämääni kuljettanut. Niistä ihmisistä olen kiitollinen. Ja tavallaan muistokonsertit ovat itselleni mahdollisuus päästä sulkemaan yksi ovi elämässäni, sen oven sulkeminen tekee kipeää, koska se on ollut niin iso osa elämää, mutta sen oven takaa löytyy myös roppakaupalla hauskoja, ihania, rakkaita ja tärkeitä muistoja, joita kukaan ei voi minulta ottaa pois.
Rauhaa ihmiset. Rauhaa.
