tiistai 20. syyskuuta 2016

Olli ja Lenni-Kalle duo Kouvolassa

14.9.2016 Tähdet ja tarinat ilta Kouvolan teatterissa


Johan siitä onkin vierähtänyt aikaa, kun on viimeksi saatu ihan täällä Kouvolassa nauttia Yöstä ja tälläkin kertaa tarjolla oli ainoastaan bändin keulahahmo, Olli. Nyt oli lupa odottaa jotain erilaista, koska konsepti Kouvolassa oli uusi. Tähdet ja tarinat ilta Kouvolan teatterilla. Yleisöllä oli ollut ennakkoon mahdollisuus esittää kysymyksiä artistille ja Kouvolan teatterin luottonäyttelijä Veli-Matti Karén haastatteli illan aikana artistia.

Mikäs sen parempaa, kun pääsi nauttimaan kivasta ja leppoisasta tunnelmasta ja hyvästä musiikista tuon oman rakkaan miehen kanssa. Toki äityli ja anoppikin olivat mukana nauttimassa illasta, he tosin tyytyivät istumaan hiukan kauempana. Ollissa on kyllä hitusen myös jotain stand up-koomikon vikaa, koska ainakin minä nauroin illan aikana monta kertaa herran jutuille. Sanoinkin ennen tapahtuman alkua ystäväisille, että jännä on nähdä, saammeko kuulla jotain juttuja, joita emme vielä aiemmin ole kuulleet. Saimme me.

Illan aikana kuultiin muun muassa seuraavat kappaleet: Ihmisen poika, Rakkaus ei kuole milloinkaan, Likaiset legendat 1, Pettävällä jäällä, Yötä vastaanottamaan, Laulu rakkaudelle, Vie mut minne vaan, Erakko, Minne tuulet vie, Vain yksi sydän särjettäväksi, Särkyvää, Kiitos ja kunnia, Joutsenlaulu, ROLV ja pari bonustakin ilta sisälsi. Veli-Matti lauloi Ollin kanssa yhdessä Kotkan poikii ja vielä viimeisenä kuultiin ainakin osittain Sokerpalanen (tai Sokeripalanen, molempia nimiä on tästä laulusta käytetty).

Ilta oli kaikin puolin mukava kokonaisuus. Hiukan erilainen, kuin illat tähän mennessä. Oli kiva kuulla tarinoita ja itselle rakkaita kappaleita. Jälleen kävi ilmi, että monilla ihmisillä on hyvin negatiivinen kuva Ollista, niin ammattilaisilla, mutta toki myös tavan kansalaisilla. Minä toivoisin, että ihmiset eivät tuomitsisi niin herkästi toisia ihmisiä. Ei se kuva, mikä julkisuudessa ihmisistä annetaan vastaa todellisuutta välttämättä lainkaan. Samahan se on jos juoruaa jostakin ihmisestä toiselle ihmiselle, joka ei tätä juorunkohdetta edes tunne, tällöin luodaan kuva, joka ei välttämättä vastaa todellisuutta lainkaan. Meistä on vaan tullut niin julmetun kovia tuomitsemaan ihmisiä tuntematta heitä lainkaan. Nykypäivänä kaikilla pitää olla mielipide asiaan ja se mielipide pitää julistaa niin, että loukkaa siinä samalla mahdollisimman montaa ihmistä ja samalla painetaan ihmiset lyttyyn. Miten meistä onkin tullut niin tuomitsevia?

Hupsis. Eksyin polulta. Palataanpa takaisin. Ilta oli siis kaikin puolin mukava ja miellyttävä. Sai itkeä, mutta sai myöskin nauraa, sai kuunnella hyvää musiikkia, sai kuunnella tarinoita, sai nähdä jälleen sen miten syvälle Olli onnistuu koskettamaan omalla tulkinnallaan. On se vaan seppä. On muuten pakko vielä hihkua Lenni-Kallelle, siinä vasta seppä onkin. Ei voinut kuin hurmioituneena kuunnella sitä soitantaa. Se soitto sai mielikuvituksen liikkeelle ja pystyi kokemaan kun musiikki heräsi omassa mielessä eroon ihan toisella tavalla. Menkää hyvät ihmiset kuuntelemaan musiikkia livenä!