11. ja 12.5.2019 Ollin muistokonsertit, Tampere-talo
Tätä viikonloppua olin ehtinyt jonkin verran miettimään etukäteen. Pelotti ajatus siitä, ettei kestä kasassa. Liikaa ei kuitenkaan uskaltanut ajatella, koska se olisi pian muuttunut ahdistukseksi, mutta sillä lailla pienesti ja sopivasti ajatuksissa. Onneksi viime viikkoina on riittänyt touhua koripallon fanituksen parissa, joten ajatukset eivät ole ehtineet risteilemään turhan paljon viikonlopussa. Sain jo perjantaina luokseni rakkaan ystäväni pohjoisemmasta Suomen kolkasta ja yhdessä tuumin viettelimme perjantaista lauantaihin sometaukoa, koska halusimme kokea lauantaina Tampere-talolla kaiken itse, vailla mitään tietoa illan kulusta.
Lauantaina starttailimme hyvissä ajoin auton nokan kohti Tamperetta. Hotellin parkkihallissa nauroimme pissat housussa, kun maailman ihanin Miina saapui paikalle. Ei jäänyt se saapuminen huomaamatta. PUS Miinalle. Illalla meinasikin sitten iskeä pikku paniikki, koska 10 vaille seitsemän olimme edelleen hotellihuoneessa. No eipä jäänyt onneksi aikaa liikuttua ennen konserttia. Säästimme ihan kaiken sinne konserttiin. Toisaalta emme myöskään ehtineet näkemään niitä lukuisia Yöstä tuttuja tyyppejä, jotka olivat paikalle saapuneet.
Illan kulku oli suunniteltu hyvin. Taija Holm kävi toivottamassa ihmiset tervetulleeksi ja esitteli illan ensimmäisen vieraan. Epe Helenius kävi puhumassa Ollista kauniisti, tunteikkaasti ja hauskasti. Ensimmäisenä sulosointujaan lavalla esitteli Suvi Teräsniska, koruttomasti ja kauniisti Lenni-Kalle Taipaleen säestämänä kappaleen Maailma on kaunis. Lavalla nähtiin toinen toistaan upeampia artisteja ja esityksiä. Esiintyjät olivat Yölle ja Ollille merkittäviä henkilöitä. Arvostan suuresti jokaista lavalle noussutta ihmistä, samoin kuin videotervehdyksen kautta terveisensä kertonutta Vexi Salmea. Ensimmäisellä puoliajalla kuultiin 10 kappaletta ja toisella puoliskolla 10 ja encore. Jokainen, joka lavalla ja videolla nähtiin, kyllä minusta ainakin sinne kuului. Tampereella bonuksena oli Jussi Selo, jota ei Porissa nähty. Jokainen biisi, joka konsertissa kuultiin, kuului sinne.Biisit:
1. Maailma on kaunis
2. Jukeboxin luona
3. Laulu rakkaudelle
4. Mustat päivät jäädä saa
5. Voin luipuu mistä vaan
6. Kauneinta päällä maan
7. Mitä jos mä rakastan
8. Kuuhullu
9. Pettävällä jäällä
10. Vie mut minne vaan
11. Särkyvää
12. Yö on minussa
13. Kiertolainen
14. Enkelille
15. Onnellisia vuosia
16. Yötä vastaanottamaan
17. Lasisilmä
18. Ihmisen poika
19. Tia-Maria
20. Kiitos ja kunnia
21. Hengissä
22. Minne tuulet vie
Melkoista tunteiden vuoristorataa mentiin kaksi iltaa Tampere-talolla. Olen aina pitänyt kovasti "Ollin enkeleistä", joten nyt likkojen laulaessa yhdessä Särkyvää ja Yö on minussa kappaleet ei tunnemyrskyiltä voinut välttyä. Oli hieno nähdä Ollin Voice suojatit Markus ja Jani lavalla. Ollin kanssa joskus puhellessa hänestä välittyi se aito välittäminen Voice-tiimiläisiään kohtaan ja toisaalta myös huoli siitä miten tulevaisuus heitä kantaa eteenpäin. Juha Tapio on kyllä mestari ottamaan hyppysiinsä yleisön kuin yleisön. Kaksi Ollin enkeleistä läheisintä aiheuttivat myös pieniä vuotoja kyynelkanavissa, Kiertolainen Suvin laulamana ja Suvin ja Miinan duettona Enkelille. Noita biisejä on tullut mimmien laulamana kuultua monesti ja tähän iltaan ne sopivat täydellisesti. Pienet vesiputoukset aiheutti myös Mitä jos mä rakastan ja Onnellisia vuosia biisit. Ehkä ennemmin voisi miettiä, oliko joku sellainen biisi, joka ei itkettänyt. Hmm..yritän miettiä. Sunnuntaina artisteista oli kyllä huomattavissa niin haikeutta, kuin viimeisen konsertin tuomaa voimaa ja sieltä lavalta välittyi tunne "nyt vedetään täysiä, Ollille." Itselleni kaikista pahin oli Minne tuulet vie biisi, joka päätti konsertin. Taustalla pyöri pätkiä musiikkivideosta ja keikoilta ja bändi soitti ja laulua ei ollut kukaan laulamassa. Keskellä lavaa oli mikkiständi, joka pysyi tyhjänä. Se konkretisoi niin paljon, eikä kyynelille ollut tulla loppua. Inhoan julkisesti itkemistä, siitä tulee heikko olo, mutta nyt ei kiinnostanut mitä kukaan muu ajattelee.
Tähän astisen elämäni rankimmat konsertit, mutta samalla todella tarpeelliset. Sai sulkea yhden valtavan suuren oven elämässään hienolla tavalla. Viikonlopun aikana tuli nähtyä monen monituista ihmistä, joita en olisi tavannut ilman Yötä. Osa on jäänyt läheisiksi, osa on etääntynyt syystä tai toisesta, mutta ei kaikkien kaiketi kuulukaan jäädä elämään. Toiset ovat vain käymässä. Sitten on niitä, jotka ymmärtävät miten suurista asioista on kyse, kun tälle osalle elämästä jättää jäähyväiset. Lauantain konsertin jälkeen piti ottaa aika paljon aikaa, jotta sai itsensä kasattua.
Vuodesta 2007 vuoteen 2018 ehdin kokea 277 Yön keikkaa, joiden lisäksi Ollin soolokeikkoja ja Olli Lindholm trio keikkoja ja nyt se sivu menee kiinni. Ennenkaikkea syvä kiitollisuus kaikesta. Ikimuistoisia hetkiä, ikimuistoisia keikkapaikkoja ja se yhteenkuuluvuuden tunne, jonka keikoilla sai, kun sai keikkoja jakaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Ilman sitä musiikkia, ei noita hetkiä olisi ollut. Sitä musiikkia, joka toi meidät yhteen kerta toisensa jälkeen. Olen kiitollinen siitä, että sain tuntea lämpöisen ja välittävän Ollin, joka piti omiensa puolia ja kantoi aina vastuun pää pystyssä, vaikka välillä paskaa satoi ovista ja ikkunoista sisään. Salaa pienesti toivon, että bändi jatkaa tavalla tai toisella yhdessä jossain vaiheessa. Ollin ympärillä oli lahjakkaita muusikoita, joille toivon sydämeni pohjasta kaikkea hyvää, kyllä me vielä jossain nähdään joskus. Ja jatkakaa PLIIS soittoa yhdessä, jotta saa hyvän syyn lähteä ajelemaan musiikin perässä hiukan kauemmaskin. Sen musiikin pitäisi jäädä eloon ja tulla soitetuksi ja lauletuksi.Kuvia lauantailta ja sunnuntailta löytyy tuolta facebookista. Kannattaa käydä tsekkaamassa myös Santavirran Tiian kuvat. Tiia kun on tuollainen pro, kun taas täällä on se "amatööri harjoittelee" meininki. Kaikista ei edes saanut kovin kummoisia kuvia, kun itkusta ei tullut loppua.
KIITOS YÖ! KIITOS OLLI! Kiitos kaikki artistit: Suvi Teräsniska, Markus Salo, Pauli Hanhiniemi, Antti Kleemola, Jussi Selo, Juha Tapio, Annika Eklund, Ollin enkelit (Suvi Teräsniska, Mia Suszko, Stella Löflund, Riikka Lehtonen, Miina Mikkonen, Annika Eklund, Elna Romberg, Jennie Storbacka ja Mitra Matouf), Jani Klemola, Jonne Aaron ja Timo Kiiskinen. KIITOS ARI, JASKA, MIKKO, JUSSI ja TIMO. Kiitos teknikot, vai roudaritko ne nyt oli, ilman teitä olisi hiukan heikkoa, kun ei näkyisi eikä kuuluisi mitään. Kiitos KAIKKI konsertteja järjestämässä olleet ihmiset. Kiitos, että soitte meille mahdollisuuden muistella Ollia ja kiitos että teitte sen arvokkaasti ja tyylikkäästi. Parempaa ei olisi osannut, eikä voinut kuvitella. Yksi ikuinen YöHörhö kiittää ja kuittaa tässä kohtaa, kiitos arvon kanssaihmiset, kun olette jakaneet tämän raskaan kevään. Yhdessä vahvemmaksi, vai miten se meni? Uusia tuulia kohti. Yhden oven sulkeutuessa, toinen avautuu, eikä sitä olisi välttämättä ikinä voinut edes kuvitella. En minäkään 12 vuotta sitten ja tässä ollaan. Monia kokemuksia rikkaampana, monta naurua naurettuna, muutamat itkut itkettynä. Näin se menee. Musiikki vie arvaamattomiin paikkoihin. Nähdään siellä. Niissä arvaamattomissa paikoissa.
"Näistä öistä voimani mä saan"
-Pauli Hanhiniemi
