Mäntsälä mielessäin...lavatansseja ja Suvia

28.6.2014 Suvi Mäntsälän Suurlavalla

Minun piti lauantaina viettää elokuvailtaa kotona. Tämän kun päivitti myös tuonne someen, niin meni ehkä 5 minuuttia, kun mieleni muuttui. Suvilla oli keikka Mäntsälässä, joten ei muuta kuin illalla sinne. Tosin ehdin kyllä sen elokuvankin katsomaan.


Rallikuskin taitoja olisi taas tarvittu tuolla tien päällä, kun reittivalinnat olivat osalle matkaa ne ihanat kapeat ja mutkaiset tiet. En kyllä pidä niistä. Paljon parempi oli, kun pääsi moottoritielle. Vakionopeudensäädin päälle ja nauttimaan siitä, ettei tarvitse kuin hiukan rattia käännellä, ehkä välillä vähän vilkkua käyttää kun menee jostain ohi.

Mäntsälän suurlava sijaitsee teollisuusalueella. Täytyy sanoa että hiukan ehkä yllätti tämä paikka. Etenkin kun useasti tanssilavoilla voi nautiskella kauniista maisemista. Tai siis olihan ne näkymät tuollakin hienot: suuri asfaltoitu parkkipaikka, teollisuushalli, ja toinen ja kolmas ja.... Ei voi kyllä sijainnilla hirveästi paikkaa kehua. Ihmisiä paikalla oli valtavasti ja tanssit käynnissä, kun me pääsimme paikalle. Lavatanssit on kyllä ihan oma maailmansa. Minusta on mukava katsella kun ihmiset pyörivät tanssilattialla. Siis eivät siellä maassa, vaan hameenhelmat heiluu ja heistä näkee sen, että he todella nauttivat tanssimisesta. Itse hädintuskin pystyn valssin askeliin taipumaan, joten en voi olla ihastelematta niitä taitavia pariskuntia, jotka saavat tanssimisen näyttämään niin helpolta. Lavatanssi tunnelmasta pitivät huolta Suvi Karjula ja Kalle Jussila. Ilmeisesti Suvi-nimi tuo tullessaan talenttia, koska todella mukava oli katsella ja kuunnella upea äänistä nuorta naista.

Viimeisenä lavan otti haltuun toinen Suvi, mutta kyllä siltikin se paras Suvi. Tosin me meinasimme mennä vaatimaan rahoja takaisin, tai ainakin jotain pientä hyvitystä tilanteesta, koska soittajat olivat lavalla väärinpäin. Ja ei, he eivät soittaneet päällään, vaan he olivat vaihtaneet paikkoja. Ei saa tehdä tuollaisia muutoksia ilmoittamatta. Ihmiset hämmentyvät. Toisaalta, kun lavalla oli kolmen bändin tavarat, ei siellä juuri ylimääräistä tilaa ollut.

Ilta aloitettiin jälleen Vaiettu rakkaus kappaleella. Siinä on kyllä upea kappale. Iltaa jatkettiin Pilviä ja päivänpaistetta -kappaleella. Pohjantuuli levy on kyllä kokonaisuudessaan erittäin onnistunut levy. Kappaleet todella heräävät henkiin livenä. Pohjantuuli levyltä kuultiin illan aikana myös muita kappaleita: Tyttö, Piironki, Missä tuulet kohtaa, Kaipuu ja luonnollisestikin Täydellinen elämä. Missä tuulet kohtaa -kappale on jäätävän hyvä. Siinä huokuu pohjoisen tunnelma ja sen saa aikaan livenä muun muassa upeaakin upeammat rummut. Hyvä Mikko!

Suvin vanhemmasta tuotannosta kuultiin Hento kuiskaus, Elävänä haudattu, Nyt ja tässä, Jos mikään ei riitä, Pahalta piilossa, Palaset kohdallaan ja Jos menet pois. Suvilla on kyllä niin hieno ääni, josta olen pitänyt heti ensikuuntelukerrasta lähtien. Suvin levyjä on kyllä tullut kuunneltua todella paljon. Lisäksi kuultiin myös Yötä, eli Hän tanssi kanssa enkeleiden ja encoren aloitti Rakkaus on lumivalkoinen. Se tuli niin puskista, että alkusäveliä kuunnellessa ja biisin tunnistaessani huomasin pyyhkiväni silmäkulmiani. Minä joka olen nähnyt lähes 200 Yön keikkaa ja luonnollisesti siis kuunnellut jokaikisellä keikalla päätöskappaleena ROLVn, en voinut uskoa että silmäkulmani vuotaisivat juuri tämän kappaleen kohdalla. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen kerta kun kuulin livenä Suvin version Yön suurimmasta hitistä. Suuria tunteita, joita ei pysty edes sanoin kuvailemaan, koska en itsekään ymmärrä mistä ne tipat silmäkulmaan oikein tulivat.


Keikan jälkeen katseltiin ahkeria työmiehiä duunissa ja saattoi siinä pieni naurukin päästä, kun pojat niin ahkerasti kasailivat kamoja. Kuinka ollakaan huomasin piteleväni osaa koskettimista. Kalahti omaan nilkkaan se nauru. Perhana. Lähdettiin kotia kohti, ennen kuin pistävät meidät enemmän töihin. Suvi ja pojat ovat ihania.

 "Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä.

Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä?

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina?"

Tammerkosken Sillalla, vaan missä oli Alatalon Miksa?

27.6.2014 Tampereen Keskustorin teltta, Tammerkosken Sillalla

Kesälomasta voi nauttia monin eri tavoin. Sen on todistanut tämäkin viikko. Alkuviikosta oli hitusen ystäväaikaa, joka tulee aina tarpeeseen ja jota pidän erittäin suuressa arvossa. Sateesta on nautittu sisätiloissa kotona. Huomasin myös että päässä kuului jonkunsortin naksahdus, kun löysin itseni ulkoa kukkapenkkiä nyppimästä. No jos edes kerran kesässä.

Vaan onneksi tuli perjantai ja pääsi taas tien päälle. Auton nokka kohti Tamperetta. Ja rakas ystävä matkan varrelta kyytiin. Tammerkosken Sillalla kesäkinkerit starttasivat. Jossain määrin olen kyllä kateellinen ihmisille, jotka asuvat Tampereella tai sen lähimaastossa. Tampereella kun on niin paljon mahdollisuuksia livemusiikin kuunteluun. Nämäkin musiikkikarkelot kestävät viikon ja lavalla nähdään kyllä Suomen parhaita artisteja. Tervetuloa Kouvolaan, jossa ei tapahdu mitään. Ikinä. Aina joutuu liikkumaan tuon auton kanssa ympäri Suomea hyvän musiikin perässä.

Illan starttasi hyvinkin hauska hetki portin takana odotellessa. Nyt lähtee ehdoton kehu "sisäänheittäjille", jotka portilla olivat. Hauska herra kaksikko. Likat viihtyi. Likkoja vähän nauratti. Tehtiinpä taas lähtemätön vaikutus. Sitäpaitsi kivaa vaihtelua, yleensä kun portsarit ovat enemmän myrkynnielleen näköisiä. Tampereella oli onni nähdä monia ihania yö-ihmisiä, joiden kanssa aika ei kyllä ikinä käy pitkäksi. Satu ja Pipsakin joutuivat useamman hetken kestämään meidän seuraa.

Illan avasi Vesterinen yhtyeineen. Täysin uusi tuttavuus kyllä tämä orkesteri. Pari kappaletta olen kyllä radiosta kuullut. Sillalla näyttääkin olevan tapahtuma, jossa pääsee joka kerta tekemään tuttavuutta bändin kanssa, jota ei ole aiemmin livenä nähnyt. Viime kesänä Anna Puu ja joku kesä taakse päin Hauli Bros. Mutta palataanpa Vesteriseen. Täytyy sanoa, että Vesterisen syvä ääni teki syvän vaikutuksen. Mutta vielä suuremman vaikutuksen teki se lavaolemus. Ei voi olla nauttimatta musiikista, kun näkee miten täysillä artisti nauttii työstään. Lavakarisma oli myös valtava. Vesterinen on yhdistelmä Samuli Putroa ja Veetiä. Toimii. Kiistatta. Mainittakoon nyt ne pari biisiä, jotka tunnistin: Kukaan ei koskaan, Intiaanit, sittenpä olisi joku kolmaskin, vaan sitäpä en nyt löydä mistään. Edes nimeä sille kappaleelle. Yksi mikä teki Vesterisessä myös vaikutuksen oli se, että lavalla oli torvi. Yössä sitä sanotaan Olliksi, mutta Vesterisessä soi siis torvi. Torvet tekevät minuun aina suuren vaikutuksen. Siis ne soittimet.



Pikaisen roudaustauon jälkeen intro käyntiin ja Yö lavalle. Ja kyllä se hymy aika korkealla taas oli. Täältä tulee Yö ja Tie sydämeeni avasivat illan. Tia-Marialla olikin hyvä hiukan laulattaa yleisöä. Tampereen keikoissa on se hyvä puoli, että bändi on joka kerta huikeassa vedossa ja keikka vedetään 120%, jos normaalisti prosentit huitelevat siellä 110 tienoilla. Hyvässä ja pahassa on ehdottomasti hyvä kappale. Vielä kun ne sanat oppisi. Noh, kertaus on opintojen äiti. Kuorotyttö kuuluu muuten myös niihin biiseihin, joita on aina kiva kuulla keikoilla. Joskin kuuluu siihen "festarikeikka-biisisettiin". Festarikeikoissa on kyllä se huono puoli, että biisit kulkevat sitä "Hit music only" -rataa, eikä mitään harvinaisuuksia juuri kuulla.


Pettävällä jäällä balladiversiona tekee aina suuren vaikutuksen. Tämä siis mainittakoon harvinaisuutena, tätä versiota kun tuskin ikinä kuulee. Jukilta kuultiin Karheaa ja kaunista ja Elämäni parhaat päivät. Molemmista kappaleista pidän kyllä kovasti. Aina kun kuulee jotain muuta kuin Oikeen enkelin ja Deadlinen, on päivä (tai Yö pelastettu). Vaikka niistäkin kappaleista pidän kovasti, on niitä tullut keikalla kuultua melko PALJON. Niin paljon me teihin luotettiin jatkoi iltaa ja kuten aiemmin sanoin, kertaus on opintojen äiti. Mutta eipä siinä, sattuuhan näitä. Tiettyjen biisien kohdalla vaan enemmän kuin toisten. Olihan sillä lavan keskellä palloilevalla tyypillä taas muuvvsit kohdallaan. Jollekin pariskunnalle omistettiin kuinkas muuten kuin Vie mut minne vaan.

Ilta päättyi kolmen biisin tuttuun yhdistelmään: Likaiset legendat 1, Ihmisen poika ja Kiitos ja kunnia. Ihmisen pojan aikana sai hiukan pyyhkiä naurun kyyneliä silmistä. Valitettavasti naurun aiheuttajakin huomasi naurun, anteeksi Jukille. Ei me sulle naurettu, ei vaan siis naurettiin. Sori. Encoren aloitus kappale oli kyllä melkoinen pommi: Joutsenlaulu. Olkoonkin Yön suosituimpia hittejä, omiin suosikkeihini se ei kuulu. Liekö syynä se, että se on Jussin kappale. Jussi laulaa biisin levyllä ja Jussin biisinä sen ennen kaikkea näenkin. Minua ei haittaa se, ettei sitä ole juuri livenä kuultu. Hieno kappale se on, eihän siitä mihinkään pääse. Mutta minun puolesta se saa Jussin biisinä pysyäkin. Anteeksi, tämä on minun mielipiteeni. Illan päätti itseoikeutetusti ROLV.

Tampereella on AINA kiva käydä. Se kuuluu ehdottomasti suosikkikaupunkeihini Suomessa. Tällä kertaa reissu piti sisällään ystäviä, hyvää mieltä, rakasta musiikkia (siis RAKASTA ei raskasta), rakkaita ihmisiä. Tähän sopii kaksi lainausta kahdesta hyvästä kappaleesta:

"Näistä öistä voimani mä saan."

"Sinä katsot eteenpäin, aina vain eteenpäin, kai siitä saat sä voimaa jatkaa näin."

Juhannusta aloittelemassa Asikkalassa

19.6.2014 Vesivehmaa, Jenkkapirtti

Juhannukseenkin täytyy saada hitusen musiikkia, joten siihen auttaa se että ottaa auton alle ja lähtee kuuntelemaan livemusiikkia. Torstaina auton nokka otti suunnaksi Vesivehmaan Jenkkapirtin. Juhannustanssit aloitti Neljänsuora. Hiukan oli viileän oloinen ilma, mutta onneksi keikoista sai nauttia sisätiloissa. Neljänsuora viihdytti aluksi juhlakansaa lähinnä tanssimusiikilla. Saivat ihmiset humpata ja valssata juhannuksen kunniaksi. Neljänsuoran keikoilla lavalla on kyllä riemua ja energiaa. Ja onhan Antti Ketonen yksi Suomen söpöimmistä laulajista. Neljänsuora veivasi kaksi settiä. Viimeisenä tuli kaikki Suoran isoimmat hitit ja meno oli kyllä katossa asti.


Suoran jälkeen viereisen lavan valtasi ihanaakin ihanampi Suvi. Edellisestä Suvin keikasta taitaakin olla puolisen  vuotta. Suvi ja pojat aloittivat reippaasti Vaiettu rakkaus -kappaleella. Suvin keikkasetissä kuultiinkin melko paljon Pohjantuuli-albumin materiaalia ja kelpaahan sitä kuunnella. On se sen verran huikea levy. Pohjantuulen kappaleiden lisäksi kuultiin tietysti hitit vuosien varrelta.

Suvi on kyllä niin takuuvarma live-esiintyjä, eikä takuulla jätä ketään kylmäksi. Hymy on herkässä ja laulut vedetään tunteella alusta loppuun. Ja sitten on tietysti ne pojat, joita on kiva katsella ja kuunnella. Suvia katsellessa ja kuunnellessa ei tarvitse miettiä kauppalistaa tai kurjaa päivää tai huonoja hetkiä, eli saman tunteen Suvi aiheuttaa kuin Yökin. Voi heittää ajatukset romukoppaan ja keskittyä kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan siitä. Kylläpä tulikin hyvä fiilis ja hymy huulille.


Suvin jälkeen toiselle lavalle nousi Matti Nykänen. Kuuntelin parin kappaleen verran. Siinäpä se.

Oli kyllä mukava päästä pitkästä aikaa Suvia katsomaan ja Jenkkapirtille kiitosta suhteellisen huokeasta hinnasta, jolla pääsi nauttimaan kolmesta esiintyjästä. Hyvässä seurassa aika lensi kuin siivillä. Nyt voi rauhoittua viettämään juhannusta hyvässä seurassa, hyvän ruuan ja juoman kera. Vielä kun olisi järvi, niin elo olisi melkolailla täydellistä. Juhlikaahan iisisti, älkääkä päätykö tilastoihin, niin kuin Perälän poika yöllä toivotti Suomipopilla.

Perjantai 13. Jyväskylässä

13.6. Jyväskylä, Sataman Yö

Tämä viikko on kyllä vierähtänyt todella nopeasti. Ja siis minun viikkooni on kuulunut paljon musiikkia. Töiden puolesta vietin aikaa rannalla, jossa soi myös musiikki. Tosin meidän rakas DJmme veti hiukan kotiin päin ja soitti pari päivää pelkkää räppiä. Joten täytyy myöntää, että melko hyvin on tullut tällä viikolla tutuksi tuo räppiosasto. Tiistaina sai seurailla nuoremman sukupolven fanittamista, kun rannalle oli tilattu soittamaan poikabändi Kliff. Täytyy sanoa, että noista pojista tulee kyllä vielä suuri hitti. Söpöjä poikia. Ei voi muuta sanoa. Poikapoppoon jälkeen lauteet otti haltuun Aste, eli hitusen lisää räppiä. Mikäpäs siinä. Samalla vietin töissä viimeistä työviikkoa. Nyt viettelen hitusen lomaa, heinäkuussa olisi hiukan kesäduunia ja toivon mukaan pääsen jatkamaan töitä elokuussa.

Kesäloman kunniaksi piti tietenkin ottaa auto alle perjantaina. Hiukan meinasi olla kiire Jyväskylään. Lensi taas autossa ärräpää jos toinenkin, kun muut tiellä liikkujat eivät ymmärtäneet taaskaan miten sitä autoa kuuluisi ajaa. Toisena vaihtoehtona tälle illalle oli Haminan Yöt, jossa olisi ollut todella kova esiintyjäkaarti myös. Tällä kertaa Jyväskylän setti vei voiton. Kova jengi oli nimittäin Jyväskylässä tarjolla.


Illan aloitti Lauri Tähkä. Tässä miehessä on energiaa aivan hurja määrä. Esiintymistä on aivan huikeaa katsoa, kun näkee miten täysillä hän musiikista nauttii. "Antakaa musiikin tulla." Lauria katsoessa ja kuunnellessa musiikki todellakin virtaa jokapaikkaan. Mahtava tunne. Joskin täytyy sanoa, että olen nähnyt parempiakin Laurin keikkoja kuin tämän. Edelleen settiin kuuluu kappaleita Elonkerjuun ajoilta. Sopivassa suhteessa kuultiin Laurin omia hittejä ja Tähkä & Elonkerjuu hittejä. Erityisesti mieleen jäi jäätävä versio Rakkaus ei oo pysyvää -kappaleesta. Sitä tunnetta kun musiikki virtaa jokaiseen soluun ja aiheuttaa hyvää oloa, ei pysty kyllä sanoin kuvailemaan. Kyllä Lauria on aina ilo katsoa ja kuunnella.

Toisena lavalle nousi, mikäpä muukaan kuin Yö. Nyt jos koska se musiikki virtasi. Pitkästä aikaa keikan aloitukseksi oli otettu Täältä tulee yö -kappale. Sitten taputettiinkin jo Tie sydämeeni -tahdissa. Illan helmi oli Sua muistoistani pois en saa ja tietenkin Hyvässä ja pahassa. Kerta kerralta pidän tästä kappaleesta enemmän. Jukilta oli hieno kuulla On mennyt yö -kappale. Herra pääsi revittelemään ihan kunnolla. Nähtiinpä lavalla myös yksi kappale Jedi-sotureita, valomiekankin pystyi kuvittelemaan käteen, kun arvon herra Artisti sai jonkun kohtauksen. Ei voinut mitään muuta kuin nauraa. Tällä kertaa encore aloitettiin Hiljainen puutarha -kappaleella ja nyt vasta se kappale kolahti minuun. Taisin ensimmäistä kertaa kuulla sanat kunnolla ja keskityin niitä kuuntelemaan. Onpa upea kappale. 

Yön keikan jälkeen ei voinut muuta kuin huokaista muutaman kerran syvään hymy huulilla, mielessä ajatus: "Mä olen kotona.", jolla tarkoitan sitä, että Yön keikasta saa joka kerta valtavan hyvän olon tunteen, kotoisan ja rentoutuneen olon. Eikä tähän pysty mikään muu bändi kuin Yö. Jossain määrin voisin sanoa Yön keikkojen olevan toinen kotini, joskin toiselle sijalle se silti omasta kodista jää, tietenkin. Mutta missään muualla ei ole niin hyvä olla kuin näissä kahdessa kodissa.

Yön jälkeen vietettiin pitkää roudaustaukoa, ennen kuin lavan valtasi Kaija Koo. Tämäkään artisti ei kyllä kylmäksi jätä koskaan. Kaija vetää hurjalla energialla keikkoja. Nuoret naiset ovat löytäneet tiensä Kaijan keikoille ja valtaosa yleisöstä kuuluikin tähän joukkoon. Yleisö oli aivan hurmoksessa. Muistan kuulleeni samanlaista huutokonserttia viimeksi viime kesänä Lohjalla Cheekin aikana. Ihan ei minuun nyt tämä hurmostila yltänyt. Kaija on kyllä takuuvarma live-esiintyjä, jota on aina ilo katsoa ja kuunnella. Niin ja onhan siellä lavalla muutama hyvännäköinen soittajakin. Takuuvarmoja hittikappaleita Kaijalta kuultiin tälläkin kertaa: Vanha suola, Minun tuulessa soi, uusin ja aivan huikea kappale Supernaiset, Tule lähemmäs beibi, eikä iltaa voi lopettaa mihinkään muuhun kuin Tinakenkätyttöön (se on muuten oma suosikkini Kaijan tuotannosta).

Kotimatkalla autossa pauhasi Cheek ja "Feikki-Cheek"in (älkää vaan kertoko Lc Nickille, että olen kuunnellut vapaaehtoisesti hänen musiikkiaan) pari kappaletta, jotka Spotifysta löytyy. Volumet oli kaakossa ja lauloin melko kovaa. Vaan menipä kotimatka rattoisasti ja nopeasti hyvän ja menevän musiikin tahdissa. Mahtava ilta takana. Tästä on hyvä aloittaa kesän keikat omalta osaltani. Yö veti kyllä pisimmän korren Jyväskylässä. Mahtava keikka. Kotimatkalla sai kyllä nauraa kaikenmaailman Jedeille sun muille. Muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdenkin viettämään viikonloppua Tykkimäkeen Rahtareiden kanssa. Heippa! :)

Ysäripoppitunnelmissa Anjalassa

31.5.2014 Ressu ja Jussi, Mari's Coffee, Anjala

Iski tuossa melkoinen livemusiikkikaipuu. Siihenhän ei auta mikään muu, kuin se että lähtee keikalle. Kun kerran Yö viettelee edelleen taukoa, niin täytyi keksiä jotain vaihtoehtotoimintaa. Muistelin nähneeni jossain maininnan siitä, että Ressu ja Jussi ovat tulossa keväällä Anjalaan ja kuinka ollakaan, keikka sattui lauantaille. Auto alle ja muutama kymmenen kilometriä Mari's Coffeeta kohti.

Yksin kun olin liikenteessä, niin aika meinasi käydä hitusen pitkäksi keikan alkua odotellessa. Mutta olipa mukava odotella bändiä lavalle. Edellisen kerran olen Ressun ja Jussin nähnyt viime kesänä Mikkelissä ennen Yötä esiintymässä. Silloinkin meno vakuutti. Ressu ja Jussi kuuluvat ehdottomasti siihen kastiin, joka saa hyvänolon tunteen pintaan. Tutut hitit 90-luvulta saavat ainakin minut hyvälle tuulelle. Ressua olen kuunnellut melko paljon jossain vaiheessa teinivuosiani. Noin 15 vuotta sitten soittimessa soi vuorotellen Yön Legenda ja Ressun Parhaat 1990-1995 levyt. Joten tuttua musiikkia. Jussi taasen on Neon 2 myötä vaikuttanut elämääni niiden muutaman hittibiisin verran, joita on tullut lauleskeltua paljon.

Odotus palkittiin ja vihdoin kellon kolkutellessa puoli yhtä alkoivat alkutahdit ja bändi ja Ressu ja Jussi astelivat lavalle. Hymy nousi huulille, kun sitä energiaa taas sai ihastellen katsella. Prinsessalla startattiin ilta ja keikka. Ressun ja Jussin menoa lavalla on jotenkin mahtava seurata, koska heidän kemiat sattuvat hyvin yhteen ja herrat näyttävät pitävän hauskaa lavalla ja se on minulle yksi tärkeimmistä kriteereistä hyvän livemusiikin ominaisuuksista. Kun lavalla on hyvä fiilis, se pakosti tarttuu myös yleisöön.

Raising my family jatkoi mukavasti rentoa ja kivaa jammailufiilistä. Sitten potkittiin Jussi lavalta ja Ressu jatkoi muutaman biisin verran yksin. Kato mitä sä teit ja Jos vielä oot vapaa soi komeasti. Jonkinlainen yhteyskin tuli Ressuun luotua. Meinasi vallan sanatkin herralla hukkua. Oho. Hups. En se ollut minä, eikä ainakaan minun vikani. Älä mee biisin ajaksi mukaan otettiin taas Jussi. Älä mee saa kyllä minulla tunteet melko herkille, syytä tähän en osaa sanoa, mutta jostain syvältä se koskettaa. Tällä kertaa sain kuitenkin nieleskeltyä tipat pysymään pois silmäkulmista.

Yhteisiä säveliä jatkettiin Kuusi kuuta Saturnuksen renkaat merkeissä, jonka jälkeen kuultiin herrojen tuorein sinkku Suomipoika. Todella menevä ralli ja helppo oli mukana laulaa, vaikkei biisiä aiemmin ollutkaan kuullut. Sitten oli Jussin vuoro jatkaa yksin. Polku kuulostaa edelleen hyvältä. Ei yksinäinen unta saa on jäätävän hyvä kappale. Tutummaksi sen kyllä teki pari syksyä aiemmin Juki, jonka versio siitä kuultiin Pelko ja rakkaus -kiertueella. Nyt se soi upeasti Mari's Coffeessa ja miten hienolta se kuulosti myös yleisön laulamana.

Illan päättivät Äidit ja tyttäret sekä Bogart Co. kappale All The Best Girls. Kumarrukset ja herrat hetkeksi vetämään happea. Viimeisenä kappaleena kuultiin kuinkas muuten kuin Kemiaa. Ressussa ja Jussissa vetoaa kyllä se energia, mikä heistä huokuu. Enkä nyt kyllä voi olla mainitsematta kontaktista yleisön kanssa. Se tunne, kun voit hetken kuvitella olevasi ainoa ihminen keikalla. Upea ja mieleenpainuva keikka. Hymy huulilla sai ajaa kotiin. Kyllä se on livemusiikki, joka saa minuun niin valtavasti energiaa. En tiedä joutuisikohan sitä toisenkin kerran käydä joskus katsomassa Ressun ja Jussin keikkaa, sen verran intesiiviseen otteeseen Ressu minut keikan aikana kietoi. Yleisön viihdyttämisen jalon taidon nämä herrat siis taitavat erittäin hyvin.