Kesälomasta voi nauttia monin eri tavoin. Sen on todistanut tämäkin viikko. Alkuviikosta oli hitusen ystäväaikaa, joka tulee aina tarpeeseen ja jota pidän erittäin suuressa arvossa. Sateesta on nautittu sisätiloissa kotona. Huomasin myös että päässä kuului jonkunsortin naksahdus, kun löysin itseni ulkoa kukkapenkkiä nyppimästä. No jos edes kerran kesässä.
Vaan onneksi tuli perjantai ja pääsi taas tien päälle. Auton nokka kohti Tamperetta. Ja rakas ystävä matkan varrelta kyytiin. Tammerkosken Sillalla kesäkinkerit starttasivat. Jossain määrin olen kyllä kateellinen ihmisille, jotka asuvat Tampereella tai sen lähimaastossa. Tampereella kun on niin paljon mahdollisuuksia livemusiikin kuunteluun. Nämäkin musiikkikarkelot kestävät viikon ja lavalla nähdään kyllä Suomen parhaita artisteja. Tervetuloa Kouvolaan, jossa ei tapahdu mitään. Ikinä. Aina joutuu liikkumaan tuon auton kanssa ympäri Suomea hyvän musiikin perässä.Illan starttasi hyvinkin hauska hetki portin takana odotellessa. Nyt lähtee ehdoton kehu "sisäänheittäjille", jotka portilla olivat. Hauska herra kaksikko. Likat viihtyi. Likkoja vähän nauratti. Tehtiinpä taas lähtemätön vaikutus. Sitäpaitsi kivaa vaihtelua, yleensä kun portsarit ovat enemmän myrkynnielleen näköisiä. Tampereella oli onni nähdä monia ihania yö-ihmisiä, joiden kanssa aika ei kyllä ikinä käy pitkäksi. Satu ja Pipsakin joutuivat useamman hetken kestämään meidän seuraa.
Illan avasi Vesterinen yhtyeineen. Täysin uusi tuttavuus kyllä tämä orkesteri. Pari kappaletta olen kyllä radiosta kuullut. Sillalla näyttääkin olevan tapahtuma, jossa pääsee joka kerta tekemään tuttavuutta bändin kanssa, jota ei ole aiemmin livenä nähnyt. Viime kesänä Anna Puu ja joku kesä taakse päin Hauli Bros. Mutta palataanpa Vesteriseen. Täytyy sanoa, että Vesterisen syvä ääni teki syvän vaikutuksen. Mutta vielä suuremman vaikutuksen teki se lavaolemus. Ei voi olla nauttimatta musiikista, kun näkee miten täysillä artisti nauttii työstään. Lavakarisma oli myös valtava. Vesterinen on yhdistelmä Samuli Putroa ja Veetiä. Toimii. Kiistatta. Mainittakoon nyt ne pari biisiä, jotka tunnistin: Kukaan ei koskaan, Intiaanit, sittenpä olisi joku kolmaskin, vaan sitäpä en nyt löydä mistään. Edes nimeä sille kappaleelle. Yksi mikä teki Vesterisessä myös vaikutuksen oli se, että lavalla oli torvi. Yössä sitä sanotaan Olliksi, mutta Vesterisessä soi siis torvi. Torvet tekevät minuun aina suuren vaikutuksen. Siis ne soittimet.
Pikaisen roudaustauon jälkeen intro käyntiin ja Yö lavalle. Ja kyllä se hymy aika korkealla taas oli. Täältä tulee Yö ja Tie sydämeeni avasivat illan. Tia-Marialla olikin hyvä hiukan laulattaa yleisöä. Tampereen keikoissa on se hyvä puoli, että bändi on joka kerta huikeassa vedossa ja keikka vedetään 120%, jos normaalisti prosentit huitelevat siellä 110 tienoilla. Hyvässä ja pahassa on ehdottomasti hyvä kappale. Vielä kun ne sanat oppisi. Noh, kertaus on opintojen äiti. Kuorotyttö kuuluu muuten myös niihin biiseihin, joita on aina kiva kuulla keikoilla. Joskin kuuluu siihen "festarikeikka-biisisettiin". Festarikeikoissa on kyllä se huono puoli, että biisit kulkevat sitä "Hit music only" -rataa, eikä mitään harvinaisuuksia juuri kuulla.
Pettävällä jäällä balladiversiona tekee aina suuren vaikutuksen. Tämä siis mainittakoon harvinaisuutena, tätä versiota kun tuskin ikinä kuulee. Jukilta kuultiin Karheaa ja kaunista ja Elämäni parhaat päivät. Molemmista kappaleista pidän kyllä kovasti. Aina kun kuulee jotain muuta kuin Oikeen enkelin ja Deadlinen, on päivä (tai Yö pelastettu). Vaikka niistäkin kappaleista pidän kovasti, on niitä tullut keikalla kuultua melko PALJON. Niin paljon me teihin luotettiin jatkoi iltaa ja kuten aiemmin sanoin, kertaus on opintojen äiti. Mutta eipä siinä, sattuuhan näitä. Tiettyjen biisien kohdalla vaan enemmän kuin toisten. Olihan sillä lavan keskellä palloilevalla tyypillä taas muuvvsit kohdallaan. Jollekin pariskunnalle omistettiin kuinkas muuten kuin Vie mut minne vaan.
Ilta päättyi kolmen biisin tuttuun yhdistelmään: Likaiset legendat 1, Ihmisen poika ja Kiitos ja kunnia. Ihmisen pojan aikana sai hiukan pyyhkiä naurun kyyneliä silmistä. Valitettavasti naurun aiheuttajakin huomasi naurun, anteeksi Jukille. Ei me sulle naurettu, ei vaan siis naurettiin. Sori. Encoren aloitus kappale oli kyllä melkoinen pommi: Joutsenlaulu. Olkoonkin Yön suosituimpia hittejä, omiin suosikkeihini se ei kuulu. Liekö syynä se, että se on Jussin kappale. Jussi laulaa biisin levyllä ja Jussin biisinä sen ennen kaikkea näenkin. Minua ei haittaa se, ettei sitä ole juuri livenä kuultu. Hieno kappale se on, eihän siitä mihinkään pääse. Mutta minun puolesta se saa Jussin biisinä pysyäkin. Anteeksi, tämä on minun mielipiteeni. Illan päätti itseoikeutetusti ROLV.Tampereella on AINA kiva käydä. Se kuuluu ehdottomasti suosikkikaupunkeihini Suomessa. Tällä kertaa reissu piti sisällään ystäviä, hyvää mieltä, rakasta musiikkia (siis RAKASTA ei raskasta), rakkaita ihmisiä. Tähän sopii kaksi lainausta kahdesta hyvästä kappaleesta:
"Näistä öistä voimani mä saan."
"Sinä katsot eteenpäin, aina vain eteenpäin, kai siitä saat sä voimaa jatkaa näin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti