Tämä viikko on kyllä vierähtänyt todella nopeasti. Ja siis minun viikkooni on kuulunut paljon musiikkia. Töiden puolesta vietin aikaa rannalla, jossa soi myös musiikki. Tosin meidän rakas DJmme veti hiukan kotiin päin ja soitti pari päivää pelkkää räppiä. Joten täytyy myöntää, että melko hyvin on tullut tällä viikolla tutuksi tuo räppiosasto. Tiistaina sai seurailla nuoremman sukupolven fanittamista, kun rannalle oli tilattu soittamaan poikabändi Kliff. Täytyy sanoa, että noista pojista tulee kyllä vielä suuri hitti. Söpöjä poikia. Ei voi muuta sanoa. Poikapoppoon jälkeen lauteet otti haltuun Aste, eli hitusen lisää räppiä. Mikäpäs siinä. Samalla vietin töissä viimeistä työviikkoa. Nyt viettelen hitusen lomaa, heinäkuussa olisi hiukan kesäduunia ja toivon mukaan pääsen jatkamaan töitä elokuussa.
Kesäloman kunniaksi piti tietenkin ottaa auto alle perjantaina. Hiukan meinasi olla kiire Jyväskylään. Lensi taas autossa ärräpää jos toinenkin, kun muut tiellä liikkujat eivät ymmärtäneet taaskaan miten sitä autoa kuuluisi ajaa. Toisena vaihtoehtona tälle illalle oli Haminan Yöt, jossa olisi ollut todella kova esiintyjäkaarti myös. Tällä kertaa Jyväskylän setti vei voiton. Kova jengi oli nimittäin Jyväskylässä tarjolla.
Illan aloitti Lauri Tähkä. Tässä miehessä on energiaa aivan hurja määrä. Esiintymistä on aivan huikeaa katsoa, kun näkee miten täysillä hän musiikista nauttii. "Antakaa musiikin tulla." Lauria katsoessa ja kuunnellessa musiikki todellakin virtaa jokapaikkaan. Mahtava tunne. Joskin täytyy sanoa, että olen nähnyt parempiakin Laurin keikkoja kuin tämän. Edelleen settiin kuuluu kappaleita Elonkerjuun ajoilta. Sopivassa suhteessa kuultiin Laurin omia hittejä ja Tähkä & Elonkerjuu hittejä. Erityisesti mieleen jäi jäätävä versio Rakkaus ei oo pysyvää -kappaleesta. Sitä tunnetta kun musiikki virtaa jokaiseen soluun ja aiheuttaa hyvää oloa, ei pysty kyllä sanoin kuvailemaan. Kyllä Lauria on aina ilo katsoa ja kuunnella.
Toisena lavalle nousi, mikäpä muukaan kuin Yö. Nyt jos koska se musiikki virtasi. Pitkästä aikaa keikan aloitukseksi oli otettu Täältä tulee yö -kappale. Sitten taputettiinkin jo Tie sydämeeni -tahdissa. Illan helmi oli Sua muistoistani pois en saa ja tietenkin Hyvässä ja pahassa. Kerta kerralta pidän tästä kappaleesta enemmän. Jukilta oli hieno kuulla On mennyt yö -kappale. Herra pääsi revittelemään ihan kunnolla. Nähtiinpä lavalla myös yksi kappale Jedi-sotureita, valomiekankin pystyi kuvittelemaan käteen, kun arvon herra Artisti sai jonkun kohtauksen. Ei voinut mitään muuta kuin nauraa. Tällä kertaa encore aloitettiin Hiljainen puutarha -kappaleella ja nyt vasta se kappale kolahti minuun. Taisin ensimmäistä kertaa kuulla sanat kunnolla ja keskityin niitä kuuntelemaan. Onpa upea kappale. 
Yön keikan jälkeen ei voinut muuta kuin huokaista muutaman kerran syvään hymy huulilla, mielessä ajatus: "Mä olen kotona.", jolla tarkoitan sitä, että Yön keikasta saa joka kerta valtavan hyvän olon tunteen, kotoisan ja rentoutuneen olon. Eikä tähän pysty mikään muu bändi kuin Yö. Jossain määrin voisin sanoa Yön keikkojen olevan toinen kotini, joskin toiselle sijalle se silti omasta kodista jää, tietenkin. Mutta missään muualla ei ole niin hyvä olla kuin näissä kahdessa kodissa.
Yön jälkeen vietettiin pitkää roudaustaukoa, ennen kuin lavan valtasi Kaija Koo. Tämäkään artisti ei kyllä kylmäksi jätä koskaan. Kaija vetää hurjalla energialla keikkoja. Nuoret naiset ovat löytäneet tiensä Kaijan keikoille ja valtaosa yleisöstä kuuluikin tähän joukkoon. Yleisö oli aivan hurmoksessa. Muistan kuulleeni samanlaista huutokonserttia viimeksi viime kesänä Lohjalla Cheekin aikana. Ihan ei minuun nyt tämä hurmostila yltänyt. Kaija on kyllä takuuvarma live-esiintyjä, jota on aina ilo katsoa ja kuunnella. Niin ja onhan siellä lavalla muutama hyvännäköinen soittajakin. Takuuvarmoja hittikappaleita Kaijalta kuultiin tälläkin kertaa: Vanha suola, Minun tuulessa soi, uusin ja aivan huikea kappale Supernaiset, Tule lähemmäs beibi, eikä iltaa voi lopettaa mihinkään muuhun kuin Tinakenkätyttöön (se on muuten oma suosikkini Kaijan tuotannosta).Kotimatkalla autossa pauhasi Cheek ja "Feikki-Cheek"in (älkää vaan kertoko Lc Nickille, että olen kuunnellut vapaaehtoisesti hänen musiikkiaan) pari kappaletta, jotka Spotifysta löytyy. Volumet oli kaakossa ja lauloin melko kovaa. Vaan menipä kotimatka rattoisasti ja nopeasti hyvän ja menevän musiikin tahdissa. Mahtava ilta takana. Tästä on hyvä aloittaa kesän keikat omalta osaltani. Yö veti kyllä pisimmän korren Jyväskylässä. Mahtava keikka. Kotimatkalla sai kyllä nauraa kaikenmaailman Jedeille sun muille. Muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdenkin viettämään viikonloppua Tykkimäkeen Rahtareiden kanssa. Heippa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti