lauantai 31. elokuuta 2013

Vieraissa vieraissa...

23.8.2013 Lahti, Isojano


Jostain syystä tämäkään ei taas mennyt aivan kuin elokuvissa, niinkun todetaan sanoa. Ystäväinen piti hakea kyytiin, vaan eipä tule tuo vanhuus yksin, joten ei auttanut muu kuin suunnistaa yksin Lahden Hartwallin tehtaalle. Näissäkään kinkereissä ei muuten ole aiemmin tullut oltua. Ovatten sellaiseen aikaan, että Yö ja Popeda muun muassa jo lomailevat, jotenka ei ole ollut tarpeeksi hyvää syytä lähteä.

Ihmisiä valui tasaiseen tahtiin paikalle ja pienen etsimisen jälkeen löysin minäkin paikan, johon autoni lykkäsin. Hiukan meinasi olla pitkä aika odotella ensimmäistä artistia lavalle. Ennakkotiedoista poiketen illan aloitti Laura Närhi. Jotenkin omalta kohdaltani melko vaisuksi jäi tämä artisti. Ei herättänyt mitään valtavan suurta tunnetta. Jännä nähdä nouseeko Laura Närhen suosio syksyllä tulevan Vain elämää tuotantokauden myötä. Täytyy sanoa, että kun ei ole kovasti Laura Närheä kuunnellut, niin kovinkaan montaa kappaletta en häneltä tunnistanut. Tuttuja olivat lähinnä useammin radiossa soineet kappaleet Siskoni ja uusin Viimeinen aamu ja coverit Mä annan sut pois ja Hetken tie on kevyt.


Seuraavana lavalle kipusivat Kuningaspähkinä ja Setä Tamu. Ja että mitä oli? Eipä ollut näistä räppäreistä mitään aiempaa kokemusta. Nyt kuitenkin ensikokemus tuli sitten kertaheitolla. Tosin toisena tai kolmantena biisinä tuli jopa yksi tuttu kappale, Yön poltteen Tyttö sinä olet meritähti. Siinä herrojen esiintyessä aloinkin miettimään, että nuohan ne taitavat olla yhtä kuin Yön polte. Miksei sitä voida sitten ilmoittaa esiintyjälistassa niin? Ainiin no siksi, kun sieltä puuttui Stig. Tosin jostain syystä ei ollut laisinkaan vaikea kuvitella Stigiä näiden herrojen kanssa lavalle. Hauskojahan he ihan ehdottomasti olivat, joten siinä mielessä oli oikein onnistunut esitys. Biisit vaan olivat hyvin vieraita.


Sokerina pohjalla oli sitten jotain aivan muuta. Introna kuunneltiin Brädin Lämpöö. Sitten lavalle astelivat ketkäs muutkaan kuin Cheek ja TS. Omalla kohdalla kesän (ja siis kaiken kaikkiaankin) kolmas keikka ja jälleen eri kokoonpano lavalla. Ensimmäisellä kerralla lavalla räppäsivät Cheek, TS ja Mikael Gabriel. Toisella kerralla Mikael Gabrielin paikan oli ottanut Brädi (eli alkuperäinen Herrasmiesliiga koossa). Tällä kertaa Cheek ja TS vetivät ihan kaksin. Jokaisella kerralla levyjä on tietystikin pyörittänyt DJ Luoma.


Nyt siis herrat pyörittelivät shöytä kaksin tai kolmin, miten se nyt sitten sanotaankaan. Mitä tänne jää ja Anna mä meen kajahtivat ensimmäisinä soimaan. Eihän sitä siis voi mitään muuta kuin laulaa täysillä, jammailla ja läpsyttää käsiä yhteen. Itse koen jotenkin hyvin vieraana käden heiluttamisen eteenpäin, jota aika monet tuntuvat tekevän tuolla vetsivaaleilla.

Kyllä taas oli hymy huulilla koko Cheekin keikan ajan. Ei siitä mihinkään pääse. On se vaan niin kertakaikkisen mahtava live-esiintyjä. Lämpimästi voin suositella kaikille. Arvoisan kylttyyriministerimme kanssa olen Cheekin musiikista täysin eri mieltä. Kovan kohun hän ainakin sai aikaan puheillaan. Pitäisiköhän hiukan tarkemmin miettiä mitä noin niinkuin julkisuudessa sanoo, etenkin kun kyseessä on todellakin kulttuuriministeri, jonka kaiketi pitäisi kannustaa kaikkia kulttuurimuotoja. Jotenkin kenen tahansa muun sanomana tuosta lausahduksesta ei varmaankaan olisi edes noussut niin isoa hälyä. Tai en ainakaan usko. Jos et tiedä mistä hälystä puhun, niin tsekkaappa vaikka täältä. Samojen sivujen kautta voi muuten käydä katsomassa Block-festeillä kuvatun videon, jossa Cheek vastaa uudella kappaleellaan Vihaajat vihaa.


Lahdessa nähtiin lavalla kaksi hyväntuulista artistia. Joskin pari kertaa olin huomaavinani myös pientä haparointia sanojen kanssa, vaan ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja erehtyminen ikäänkuin kuuluu tähän hommaan myös. Timantit on ikuisia kuulostaa muuten livenä aivan jäätävän hyvältä. Täytyy taas sanoa, että 20.9. suuntaan ehdottomasti levyostoksille, koska silloin ilmestyy kauppojen hyllylle Kuka muu muka -levy, joka sisältää kyllä melkoisen mielenkiintoisia vierailevia tähtösiä: Elastinen, Diandra ja Samuli Edelman.

Taas jäi Cheekistä se polte: "Tätä lisää kiitos.". Kotimatka sujuikin sitten nopeasti, kun autostereoissa huusi Cheek. Saapas nähdä mitä syksy tuo tullessaan... Työtilanteen muuttumista ainakin. Kohta pääsee täyttelemään lappusiin "työtön, työtön, työtön...". Vaan uusia sivuja pitääkin välillä käännellä elämässä, ei saa jämähtää paikoilleen. Palaillaan taas astian ääreen tässä jossain mutkassa.. 


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Elokuuta rakkahat ja silleesti...

Rahtariviikonloppu Petäjärannassa 9.-11.8.2013


 Meikäläisen elokuun alku sujui jotenkin tutun oloisella kaavalla. Ensimmäisenä viikonloppuna vieteltiin häitä. Olihan muuten kinkerit, niin oli viimosen päälle suunniteltu puvut ja kampaukset ja kaikki. Ja morsian oli kaunis (on muuten edelleen). Morsian siis kuuluu ehdottomasti rakkaimpiin ystäviini ja kuinka ollakaan, että tämänkin ystävyyden synnyllä on jotain tekemistä erään kaksikirjaimisen orkesterin kanssa. Olipas muuten lystiä meillä siellä häissä ja suuri onni oli saada olla todistamassa kun kaksi ihanaa lupasivat rakastaa toisiaan hyvinä ja pahoina päivinä, vai miten se nyt olikaan.


Elokuun toista viikonloppua vieteltiin sen sijaan perinteisesti Rahtareiden seurassa Luumäellä. Perinteeksi nämäkin kinkerit ovat kyllä käyneet. Perjantaina töiden jälkeen pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Petäjärantaa. Vastaanotto oli tällä kertaa hyvinkin lämmin, vuosi sitten kun meille todettiin, että "Ette ole ilmoittautuneet. Menkää kotiin.". Tällä kertaa onneksi olimme ilmoittautuneet ainakin kolmeen kertaan ja kahdelle eri ihmisellekin vielä! Eihän näitä kinkereitä voi väliin jättää.

Pikku hiljaa perjantaina mökit alkoivat täyttyä ja siinä vaiheessa kun kaksi pientä suuta huuteli minulle noin sadannen kerran "Mennäänkö jo uimaan?", oli lähdettävä testaamaan veden lämpötila. Tämä on muuten jännä ilmiö. Nämä pienet Rahtari-prinsessat kun ovat tuollaisia polvenkorkuisia, toimii minun vetovoimani heihin ja ei ollut ensimmäinen kerta kun huomasin juoksevani pihalla heidän kanssaan tai touhusin vedessä heidän kanssaan. Mikä kumma minussa on vikana, kun nuo pienet prinsessat seurassani viihtyvät? Ei vaan, kivaahan se heidän kanssaan touhuaminen on. Tykkään.

Saunan jälkeen lämmiteltiinkin sitten grilliä ja sinne tungettiin makkara jos toinenkin. Onko kesällä olemassa mitään parempaa kuin järvi, sauna ja grilli? Joten sitä lottovoittoa odotellessa, jotta oman mökinkin voisi hommata. Kyllä tekisi hyvää rentoutua mökin rauhassa kesällä. Johan siinä grillailun pyörteissä jutut ja mieli kävi hiukan levottomaksi. Mistä lie johtunut? Nauru raikasi grillikodassa ja näinhän sen kuuluu mennäkin.


Lauantaina koitti karu todellisuus, kun joku taulapää (anteeksi vaan!) kolkutteli mökkimme ikkunaa aamulla kahdeksan aikaan. Meinasi siinä ärräpää jos toinenkin päästä, kun kesken unien herätellään. Aamut kun eivät muutenkaan ole oikein minun juttuni. Eikä tullut uni takaisin, vaikka yritti vetää peiton takaisin korville. Ei siis myöhästytty aamupalalta. Ehei. Aamusauna ja uiminen piristivät hetkeksi ennen kuin tuli tärinä ja kylmyys. Ei muuta kuin hetkeksi mökkiin peittojen alle kirja kainalossa ja johan maistui unikin hetken.

Nälkään ei kuoltu. Meille loihdittiin hyvät pöperöt ja taas jaksoi kuunnella hyviä juttuja ja nauraa. Vaan jo taas koitti ilta ja samat kuviot naiset saunaan, miehet saunaan ja grillin ääreen koko poppoo. Siellä taas ajeltiin myöhään yöhön jos vaikka minkälaisia pelejä. Tällä kertaa ei soitettu toistolla Kari Tapion Juna Kulkee -kappaletta. Tämä on eräs muisto, joka monien aivoihin on juurtunut ensimmäiseltä Luumäki-viikonlopulta. En muista kuka siitä biisistä niin kovasti piti, mutta se soi varmaankin tunnin verran toistolla ja tanssittiin grillin ympärillä. Sen tunnin jälkeen meille tuotiin uusi levy ja toivotettiin jotenkin niin, että "Jos se juna kulkee vielä kerrankin, niin...". Kumma juttu, kun oikein kovin monen mieleen se biisi ei ole...

Sunnuntaina alkoi veto olla lopussa niin itseltä, kuin aika monelta muultakin. Rauhallisissa tunnelmissa aamupäivää vieteltiin. Uimisen ja saunomisen jälkeen oli aika pakkailla tavarat kasaan ja kun oli vatsat saatu ruokaa täyteen siivoiltiin hiukan paikkoja yhteistuumin. Pihalla istuskeli hiukan väysynyttä sakkia ja taas oli vietelty yksi mukava viikonloppu ehdottoman hyvässä seurassa. Nämä ovat niitä kesän parhaita hetkiä.

Kotimatka ei kaikilla sujunut aivan suunnitelmien mukaan, kun eräs keltuainen päätti sanoa irti solmitun sopimuksen ja hinaten päästiin lähimmälle ABC:lle. Siitä ei sitten muuta kuin soitto hinauspalveluun ja auton kyytiin ja taittamaan matkaa kohti Vantaata. Käyhän se matkanteko niinkin. Eipä tarvinnut itse ajaa... Ensi vuonna sama aika, sama paikka?