Elokuuta rakkahat ja silleesti...

Rahtariviikonloppu Petäjärannassa 9.-11.8.2013

 Meikäläisen elokuun alku sujui jotenkin tutun oloisella kaavalla. Ensimmäisenä viikonloppuna vieteltiin häitä. Olihan muuten kinkerit, niin oli viimosen päälle suunniteltu puvut ja kampaukset ja kaikki. Ja morsian oli kaunis (on muuten edelleen). Morsian siis kuuluu ehdottomasti rakkaimpiin ystäviini ja kuinka ollakaan, että tämänkin ystävyyden synnyllä on jotain tekemistä erään kaksikirjaimisen orkesterin kanssa. Olipas muuten lystiä meillä siellä häissä ja suuri onni oli saada olla todistamassa kun kaksi ihanaa lupasivat rakastaa toisiaan hyvinä ja pahoina päivinä, vai miten se nyt olikaan.


Elokuun toista viikonloppua vieteltiin sen sijaan perinteisesti Rahtareiden seurassa Luumäellä. Perinteeksi nämäkin kinkerit ovat kyllä käyneet. Perjantaina töiden jälkeen pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Petäjärantaa. Vastaanotto oli tällä kertaa hyvinkin lämmin, vuosi sitten kun meille todettiin, että "Ette ole ilmoittautuneet. Menkää kotiin.". Tällä kertaa onneksi olimme ilmoittautuneet ainakin kolmeen kertaan ja kahdelle eri ihmisellekin vielä! Eihän näitä kinkereitä voi väliin jättää.

Pikku hiljaa perjantaina mökit alkoivat täyttyä ja siinä vaiheessa kun kaksi pientä suuta huuteli minulle noin sadannen kerran "Mennäänkö jo uimaan?", oli lähdettävä testaamaan veden lämpötila. Tämä on muuten jännä ilmiö. Nämä pienet Rahtari-prinsessat kun ovat tuollaisia polvenkorkuisia, toimii minun vetovoimani heihin ja ei ollut ensimmäinen kerta kun huomasin juoksevani pihalla heidän kanssaan tai touhusin vedessä heidän kanssaan. Mikä kumma minussa on vikana, kun nuo pienet prinsessat seurassani viihtyvät? Ei vaan, kivaahan se heidän kanssaan touhuaminen on. Tykkään.

Saunan jälkeen lämmiteltiinkin sitten grilliä ja sinne tungettiin makkara jos toinenkin. Onko kesällä olemassa mitään parempaa kuin järvi, sauna ja grilli? Joten sitä lottovoittoa odotellessa, jotta oman mökinkin voisi hommata. Kyllä tekisi hyvää rentoutua mökin rauhassa kesällä. Johan siinä grillailun pyörteissä jutut ja mieli kävi hiukan levottomaksi. Mistä lie johtunut? Nauru raikasi grillikodassa ja näinhän sen kuuluu mennäkin.


Lauantaina koitti karu todellisuus, kun joku taulapää (anteeksi vaan!) kolkutteli mökkimme ikkunaa aamulla kahdeksan aikaan. Meinasi siinä ärräpää jos toinenkin päästä, kun kesken unien herätellään. Aamut kun eivät muutenkaan ole oikein minun juttuni. Eikä tullut uni takaisin, vaikka yritti vetää peiton takaisin korville. Ei siis myöhästytty aamupalalta. Ehei. Aamusauna ja uiminen piristivät hetkeksi ennen kuin tuli tärinä ja kylmyys. Ei muuta kuin hetkeksi mökkiin peittojen alle kirja kainalossa ja johan maistui unikin hetken.

Nälkään ei kuoltu. Meille loihdittiin hyvät pöperöt ja taas jaksoi kuunnella hyviä juttuja ja nauraa. Vaan jo taas koitti ilta ja samat kuviot naiset saunaan, miehet saunaan ja grillin ääreen koko poppoo. Siellä taas ajeltiin myöhään yöhön jos vaikka minkälaisia pelejä. Tällä kertaa ei soitettu toistolla Kari Tapion Juna Kulkee -kappaletta. Tämä on eräs muisto, joka monien aivoihin on juurtunut ensimmäiseltä Luumäki-viikonlopulta. En muista kuka siitä biisistä niin kovasti piti, mutta se soi varmaankin tunnin verran toistolla ja tanssittiin grillin ympärillä. Sen tunnin jälkeen meille tuotiin uusi levy ja toivotettiin jotenkin niin, että "Jos se juna kulkee vielä kerrankin, niin...". Kumma juttu, kun oikein kovin monen mieleen se biisi ei ole...

Sunnuntaina alkoi veto olla lopussa niin itseltä, kuin aika monelta muultakin. Rauhallisissa tunnelmissa aamupäivää vieteltiin. Uimisen ja saunomisen jälkeen oli aika pakkailla tavarat kasaan ja kun oli vatsat saatu ruokaa täyteen siivoiltiin hiukan paikkoja yhteistuumin. Pihalla istuskeli hiukan väysynyttä sakkia ja taas oli vietelty yksi mukava viikonloppu ehdottoman hyvässä seurassa. Nämä ovat niitä kesän parhaita hetkiä.

Kotimatka ei kaikilla sujunut aivan suunnitelmien mukaan, kun eräs keltuainen päätti sanoa irti solmitun sopimuksen ja hinaten päästiin lähimmälle ABC:lle. Siitä ei sitten muuta kuin soitto hinauspalveluun ja auton kyytiin ja taittamaan matkaa kohti Vantaata. Käyhän se matkanteko niinkin. Eipä tarvinnut itse ajaa... Ensi vuonna sama aika, sama paikka?