Ikärajattomat Meripäivät

25.7.2013 Kotka, Meripäivät

Tasaisen tappavasti oli koko viikon soinut päässä korvamatona Cheekin kappaleet. Oliko siis torstaina mitään muuta mahdollisuutta, kuin iltavuoron jälkeen suunnata vielä Kotkansatamaan. Työpäivänihän vietän vielä toistaiseksi myös Kotkassa, joten siirsin autoani ehkä kilometrin verran lähemmäs sataman aluetta ja laitoin töppöstä toisen eteen. 

Satamassa raikui jo Klamydian soitanta. Hyvin ne keski-ikäiset sitä punkin tapaista vetävät. On siinä Jokisessa jotain kummaa karismaa. Hivuttauduin lähemmäs lavan reunaa ihan vaivihkaa. Satama-alueelle saapuessani soi Pala rauhaa. Tuo kappale saa hyvälle tuulelle. Vaan hymyilytti siinä muutaman muunkin biisin aikana. Huipulla tuulee, Narkkarirakkautta, Pienen pojan elämää. Juu, olen minäkin joskus Klamydiaa kuunnellut. Tuo meillä asusteleva mies siitä enemmän pitää ja sen aina aika ajoin vääntää soittimeen soimaan.

Kuinka ollakaan huomasin Klamydian jälkeen tilaisuuden koittaneen ja huomasin seisovani eturivissä. Valmiina vastaanottamaan seuraavan esiintyjän. CHEEK. Huh! Lohjalla keikka oli ihan mieletön, osittain sen varmasti sai aikaan täysillä mukana oleva yleisö. Nyt hymyn liimasi huulilla äärettömän hyväntuulisen näköinen räppäri. Nyt ei ollut Mikael Gabriel mukana, vaan olivat herrat liikkeellä alkuperäisellä Liiga-kokoonpanolla.

Tunnelataus oli kohdallaan. Hymy huulilla ja sopivasti jammailufiilistä, voiko sitä ihminen muuta musiikilta toivoakaan. Hyvää musiikkia. Cheek saa hyvälle tuulelle. Siellä kun ei kukaan tunne, uskaltaa vähän hyppiä, laulaa, ottaa kuvia. Nämä edelliset kun toteuttaa Yön keikalla, tulee sanomista. Jollei nyt joka kerta, niin toisinaan juu. Yön keikalla tulee oltua varautuneempi. Joutuu miettimään, miten käyttäytyy. Onkohan niistä Yön tyypeistä tullut jossain määrin liian tuttuja. Ei uskalla irrotella, ettei siitä tule mitään vääriä käsityksiä. Hmm. Mielenkiintoista. Vaan palataanpa siihen Cheekiin. On se sitten ihana. Komea, nuori ja ääni jolla saa naisen kuin naisen sulamaan. Tai ei ehkä ihan kaikkia. Mutta kuunnelkaapa sitä Cheekin ääntä. Uuuh. Jep, olen myyty. Nyt piti testata se Cheek livenä toisen kerran, ihan vaan sillä että jos ensimmäinen kerta olikin ensi huumaa. Vaan ei ollut. Kertakaikkisen hyvä mieli jäi ja hymyilytti kovasti.

Viimeisenä lavalle nousi Apulanta. Hiukan ihmetytti nuo bändivalinnat, kun kyseessä oli Meripäivien ainoa ikärajatonilta. Siis sen Cheekin ymmärsin, se kun vetoaa kaikenikäisiin. Vaan nämä kaksi muuta. Klamydia ja Apulanta. Nuo kun ovat olleet kovia bändejä silloin, kun olen ollut itse siinä iässä, kun ei vielä baareihin ole päässyt. Tai siis kovia bändejähän ne ovat vieläkin, mutta sanotaan että ovat silloin olleet enemmän esillä. Vaan se Apulanta.

Hyvähän se oli. Viime kesänä Apulanta sai minut palaamaan teinivuosiini. Sen se teki muutaman biisin kohdalla nytkin. Vaistomaisesti tuli hypittyä, kun ilmoille kajahti Hei, hei mitä kuuluu? Samoin kuin viimeisen biisin kohdalla palasin teinivuosiini. Anna mulle piiskaa. Tuo kuulosti jotenkin väärältä. En ole saanut piiskaa. No ei se auttanut asiaa. Ei tätä nyt saa muotoiltua mitenkään oikein. Luulin ettei Ilonaa soiteta keikoilla, vaan kuultiinpa siitäkin pätkä. Se jopa herkisti. Kovassa vedossa on Apulantakin.

Vaan tästä illasta jäi käsiin Cheekin aiheuttama hyvä fiilis. Missähän se Cheek vielä tänä kesänä keikkaileekaan....? ;)