lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kermaa Vantaan kesäisessä yössä!

12.7.2013 Vantaan Shamrock


Nyt se on taas todistettu. Vieraissa käyminen piristää mieltä mukavasti. Perjantaina piti hoidella loppuun minun kesälomaprojektini, puiden pinoaminen. Tällä kertaa jopa saatiin ennen syksyä ja sen isompaa painostusta homma hoidettua. Kovastihan tuo kipeää teki. Eli tervetuloa asumaan maalle ja taloon, joka lämpiää puilla. Kesällä niitä pölkkyjä pitää sitten laitella liiteriin pinoon. No perjantaina sain tämän urakan valmiiksi. Suuntasimme mieheni ja veljeni kanssa kaupungille iltapäivällä ja kävimme haukkaamassa runsaat eväät eräässä paikallisessa Mexico-tyyppisessä ravintolassa. Siellä on muuten mainot sapuskat. Nams.

Illalla minut sitten valtasikin ajelukaipuu. Ajellako Vantaalle Bilebändi-Kerman keikkaa katsomaan, vaiko jäädäkö kotiin? Melkoiseksi arpomiseksi se sitten menikin. Vaan varmaan arvaattekin jo mihin lopputulokseen tulin. Tämän tiesi kyllä miehenikin, kun aloin mahdollisesta menosta puhumaan. Tunteeko se mies muka minut niin hyvin?

Auto alle ja eikun matkaan. Nautiskelin automatkasta ja hymy oli jo valmiiksi huulilla. Eipä ole tullut käytyä Kermaa katselemassa ja kuuntelemassa muualla, kun täällä kotikaupungissani. Shamrock löytyi myös melko helposti. Melko sopivaan aikaan olin pelipaikalla ja kyllähän oli taas baarimikolla näkemisen näköinen ilme, kun tilasin pelkän Batteryn.

Shamrock olikin baarina ihan hauska. Alakerta oli varusteltu muun muassa biljardipöydillä ja yläkerran ravintolatila oli jaettu kahtia. Toisella puolella raikasi karaoket ja toiselle puolelle oli viritelty soittimet valmiiksi lavalle. Vaan vielä oli aikaa ennen kuin bändi nousisi lavalle. Kuuntelin karaokea ja lauleskelin mukana. Joku paikallinen yritti tehdä tuttavuutta, mutta eipä kohdanneet ajatusmaailmat ja tyydyin vain hymyilemään nätisti hänelle. Pitihän sitä käydä pitkästä aikaa vähän myös laulamassa. Ihan vain yhden kappaleen verran ja niin tuttu ja turvallinen, jonka osaisi melkein takaperinkin. Samalla seurailin ikkunasta bändin soundchekiä. En vahingossakaan halunnut vielä mennä sille puolelle baaria.

Vihdoin kello tuli puolenyön ja bändi nousi lauteille. Minä istuskelin tyytyväisenä kauempana ja seurailin, kun Kerma aloitti soitannan. Hetken aikaa Miina zoomaili minua kohti ja huulille levisi melko leveä virnistys, kun tulin huomatuksi. Minä virnistelin takaisin. Yllätys oli siis onnistunut ja se kannatti. Huulille liimautui leveä virnistys ensimmäisen setin ajaksi. Tosin sitä minun hymyä yritti hyydyttää virkaintoinen portsari. "Bändiä ei saa kuvata." "No käy kysymässä tolta Miinalta saako niitä kuvata." "Jos MINÄ sanon ettet kuvaa, niin SINÄ et kuvaa." Joo. Nämä on näitä. Osaako muuten joku sanoa, että jos on bändiltä kuvauslupa, niin meneekö se ravintolan kiellon edelle? Siis että tuleeko näitä useinkin vastaan? Minulle tämä oli ensimmäinen kerta. 

Hetki oli kulunut aikaa siitä, kun olin viimeksi nähnyt karvanopilla varustetun basson. Henkka oli pitkästä aikaa basson varressa ja se kelpasi kyllä vallan mainiosti. Henkka on varsin ilmeikäs ja eläväinen basisti. Ensimmäisessä setissä kuultiin niin suomalaista kuin ulkomaistakin musiikkia. Bilebändi oli vauhdissa ja ihan uskomattomassa vedossa. Mainittakoon myös, että koskettimien takana Olli paikkasi hetken aikaa loistavasti kitaristia. Kaikenlaisia ääniä sieltä koskettimista löytyykin. Bileet oli täydessä käynnissä. Miina on ihana. Vaikea siihen on löytää sanoja. Miina on aina järjettömän energisen näköinen. Imin itseeni sitä energiaa ja hyvää tuulta, joka lavalta välittyi.


Toisen setin aikana pitikin sitten jo suunnata edemmäs. Tinakenkätyttö kajahti ilmoille, eikä pylly pysynyt enää penkissä. Oli pakko päästä tanssimaan ja irvistelemään Miinalle. Ollin hymyä on mukava katsella. Se varmaan sulattaisi jään mistä tahansa. Miina oikeutetusti esittelikin Ollin Duuri-Olliksi. Hah. Hyvää vastapainoa sille eräälle hänen kaimalleen. Toivoin ennen keikkaa, että nyt kun Henkka on paikalla, kuulisimme hauskan version Raptorin Oi beibi kappaleesta ja se yhdistettynä Miinan Romeoon ja Juuliaan on hauskaa seurattavaa. Hauskaa kyllä riitti illan täydeltä. Menin hakemaan iloenergiaa ja sitä todellakin sain. Miina ei koskaan petä. Miina räjäyttää tilan täydeltä energiaa, missä tahansa hän onkin. Miina ja pojat olivat huippuvedossa ja jäi todella hyvä mieli.

Kotimatka sujui hymy huulilla. IPodilta piti etsiä Miinan sinkkubiisit soittoon ja volumet täysille autossa. Kyllä kelpasi kotimatkaa taittaa. Kovasti vaan odottelen, että Miina saisi sen uuden tuplasinkun kasaan ja soittoon. Sitä odotetaan! Kannatti ajaa pienen matkan päähän Kermaa katsomaan. Se on takuuhyvä ja ihanainen Miina kruunaa sen. Kiitos ihana Kerma: Miina, Olli, Henkka, Rami ja Mikko (toivottavasti kaikki nimet olivat oikein). Oli hikinen, kaunis, kesäinen ilta ja kotimatkan kruunasi upea auringonnousu. Tätä lisää kiitos! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti