Uuuuuuh, hikistä tunnelmaa Lohjalla....

4.7.2013 Lohja, Rantajamit

Toivottavasti ette ole vielä kyllästyneet meikäläiseen, näitä päivityksiä kun on tälle viikolle näköjään tehty useampi. Ups. No mutta niinhän se meni. Torstaina taas auto alle ja matkaan. Tällä kertaa matkaseuraan saikin hiukan vaihtelua. Hain Lahdesta kyytiini ihanaisen yö-tätösen. Eikä se matka nyt niin järin pitkä ollut. Tulipa matkalla parannettua maailmaa ja ihmeteltyä erikoista tien päällä nähtyä kulkuetta. Näytti hiukan erikoiselta ja mietittiin siinä samalla moottoripyöräjengejä.

Lohjalle saavuimme tarpeeksi ajoissa. Melko paljon oli porukkaa jo ehtinyt kertymään paikalle. Löytyihän meillekin paikat vielä eturivistä. Lavalla juontoja hoiteli jo Anssi Honkanen. Ai kuka? No Energyn aamupojista se Anssi, se joka huijaa ihmisiä siinä yhdessä tv-sarjassa, joka on kuvattu Amarillossa. Juu juu just se.

Ensimmäisenä musiikkipläjäyksenä kuultiin Neljänsuoraa. Siinäpä vasta energisiä herroja. Ja jos joku ei ole sitä mieltä, että Antti Ketonen on syötävän suloinen, niin ei kyllä ole sitä miestä nähnyt. Kovin vähän on näköjään omalta osaltani tullut kuunneltua Neljänsuoraa, koska kovin monia sanoja en biiseistä osannut. Täytyy sanoa, ettei ne kyllä kovin hyvin kuuluneetkaan. Onneksi paikalla oli rutkasti Suoran faneja, jotka kyllä lauloivat senkin edestä. Erityismaininta täytyy antaa valtavan energian omaavalle kosketinsoittajalle; Jarkko Pietilälle. Oli mahtava seurata koko ajan hymyilevää ja jammailevaa herraa koskettimien takana. Neljänsuora veti hyvän ja iloisen keikan ja kuultiinhan se minun ehdoton lempikappaleeni Siipirikkokin. On ne söpöjä.

Seuraavan musiikillisen elämyksen tarjoilija olikin sitten jotain ihan muuta. Joku jos olisi pari vuotta sitten sanonut minun olevan eturivissä katsomassa tätä artistia, olisin nauranut. Nyt nauratti, mutta ihan toisesta syystä. Jännittikin jopa hiukan ja hihitytti. Maalailtiin siinä yö-ihmisten kanssa kuvia minkälainen mahtaa olla tämän artistin ja meidän Ollin kohtaaminen. Sitten koitti aika, kun lavan valloitti CHEEK. Jep. Valloitti lavan, valloitti yleisön. Ei ole sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, joka valtasi Cheekin keikan aikana. Teki mieli tanssia, hyppiä, taputtaa käsiä ja huutaa. Tässä miehessä on lavasäteilyä, karismaa, joka valtaa kokonaisvaltaisesti. Se tunne, kun musiikki valtasi kokonaan oli hämmentävä. Juuri se on syy, jonka vuoksi ylipäätään livekeikoilla käyn. Kovin moni artisti ei tätä tunnetilaa ole onnistunut aiheuttamaan. Cheek onnistui siinä. Mahtava keikka. Mahtava kokemus.

Cheekin jälkeen, vai oliko se Sleek, piti hiukan tasailla oloa. Hysteerisen hyvää oloa riitti

kyllä seuraavallekin orkesterille. Yö hyppäsi energisenä ja hyväntuulisena lavalle. Tosin parin ensimmäisen biisin jälkeen tuli hiukan moitteita. Oli tainnut se meidän rakas Ollimme katsella Cheekin vetoa jostain sivusta, eikä tainnut kovin pitää kun me Yön fanit nautimme liikaa Cheekistä. Oho. Hups. Ja kyllä muuten Olli ja muut äijät panivat parhaansa peliin Lohjalla, oli sen verran kuumaa tunnelmaa. Enkelifanille tarjoiltiin oikein ihana musiikillinen ilta. Ensin särjettiin enkeli, sitten tanssittiin enkeleiden kanssa, eikä se siihen päättynyt, kuultiin myös Enkelille ja enkeliteeman kruunasi vielä Jukin Oikee enkeli. Enkelifanin hymy oli korvissa asti ja oli vallan tyydytetty olo. Ihan huikeaa. Hittejä hittejä ilta täynnä: Pieni ihminen suuressa maailmassa, Niin paljon me teihin luotettiin, Yötä vastaanottamaan, Pettävällä jäällä, Deadline Tia-Maria, Likaiset legendat 1, Ihmisen poika, Kiitos ja kunnia, ROLV.

Huikea ilta. Ehdottomasti kesän paras ilta. Vaikka Cheek oli ehdottoman hyvä, ei se Ollia voita. Olli on Olli ja siinä miehessä on poweria jota ei muilla ole! Ärsyttävän ihana mies, ei siitä mihinkään pääse. ;) Jep. Tällaisia iltoja lisää joohan? Kotimatkalla autostereoissa tosin soi yksi sellainen Sleek ;) Tämän illan kasvoille saama hymy ei kyllä sitten ihan heti hyydykään. Voikohan täydellisempää olla?