sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Medialukutaito. Onko sitä?

Minä olen huolissani. Ai mistäkö? No niitä asioitahan voisi luetella vaikka loputtomiin, jos nyt kuitenkin tänään perehtyisin seuraavaan aiheeseen: nuoret tytöt. Jaa että miksikö juuri tytöt? No koska, mikäli se on jotenkin jäänyt epäselväksi, niin olen itse nainen. Osaan siis ehkäpä paremmin asettautua teinityttöjen asemaan.

Katselin vähän aikaa sitten televisiosta dokumenttia valokuvien muokkaamisesta ja siis kyseessä on julkkisten/mallien kuvat, joita erilaisissa mainoksissa ja lehdissä esiintyy. En ole oikeastaan ikinä edes ajatellut minkälainen elämänkaari kyseisillä kuvilla on, ennen kuin ne päätyvät meidän kaikkien nähtäville. Tätä asiaa olen alkanut vasta tuon dokumentin jälkeen pohtia. Dokumentissa oli eräs amerikkalainen julkimo, joka lähti tutkimaan kuvien muokkaamista. Kuinka paljon kuvia muokataan, ennen kuin ne päätyvät esimerkiksi lehteen tai kadulle tienvarsimainokseen. Samainen neitokainen kyseli nuorilta mielipiteitä kuva-asioihin. Hän myös otti itselleen haasteen ja otti yhteyttä useampiin lehtiin ja kertoi tekevänsä dokumenttia aiheesta ja että hän tahtoisi lehden kanteen muokkaamattoman kuvan. Tehtävä ei ilmeisesti ollut helppo, koska kukaan ei uskaltanut olla kiinnostunut aiheesta, olisihan heidän muuten pitänyt ottaa itsekin kantaa kuvien muokkaamiseen. Dokumentissa näytettiin miten helppoa kuvien muokkaaminen oikeanlaisilla ohjelmilla on.
Eli nuoret tuskin ovat itse kovin hyvin perillä siitä, miten paljon kuvia muokataan ennen kuin ne päätyvät lehtien sivuille. Silti tytöt ottavat mallia näistä teennäisistä malleista, jotka kuvissa tietenkin ovat virheettömiä. Malleilla ei kuvissa ole ihossa värivirheitä, ei finnejä, ei liikakiloja, rintoihin saa helposti hiukan täytettä ja rypytkin voi kätevästi ohjelmilla poistaa. Mallit ovat kuitenkin niitä, joista monet nuoret ottavat mallia, he luovat kuvia täydellisistä ihmisistä, joihin he tavoittelevat. Nuoret tytöt voivat armaassa Suomen maassamme pahoin. Tyttöjen keskuudessa väkivalta on lisääntynyt. Pojat eivät enää ole niitä "pahiksia", vaan yhtä helposti tänä päivänä tappelun koulussa voivat aiheuttaa tytöt. Tytöt ehkä kokevat liian suuria paineita olla tyttöjä. Helpommalla saattaisi päästä joissain asioissa, mikäli olisi poika. Tosin pojillekin luodaan jatkuvasti enemmän ulkonäköpaineita. Tytöillä tosin paineiden luominen aletaan jo hyvin nuorena. Yhä nuoremmille tytöille tehdään "muotilehtiä", muoti = kauneus, eli jos et ole muodin mukainen, olet erilainen ja ruma.

Ovatko meidän tämän päivän nuoret turhautuneita? Minusta tuntuu, että aiemmin nuoret olivat aktiivisempia harrastamaan kaikenlaista. Nykynuoret ovat mieluummin tietokoneella ja surffailevat sosiaalisessa mediassa, kuin menevät kaupungille tapaamaan ystäviään. Tietokoneajan kehittyminen on myös luonut koulukiusaamiselle aivan uudet puitteet. Facebook tai Youtube mahdollistavat kiusaamisen jatkumisen myös koulun ulkopuolella ja piinan loputtoman kierteen.

Nuorten ulkonäköpaineet ovat vuosien saatossa kasvaneet rutkasti. Eräs syy tähän todennäköisesti on kehittynyt teknologia. Valokuviin ei voi enää uskoa, kuvien muokkaaminenhan ei sinänsä ole uusi asia, mutta nykyään se on enemmän arkipäivää. Ennen valokuvia epäiltiin silloin, kun kyseessä oli jokin yliluonnollinen ilmiö, kuten että joku oli saanut otetuksi kuvan lentävästä lautasesta. Nykyään kuvat muokataan niin taitavasti, että tavallisen medianlukijan on vaikea epäillä näkemäänsä. Näköhän on kuitenkin eräs ihmisen tärkeistä aisteista. Joskus on jopa sanottu että "En usko ennen kuin itse näen.". Entäs kun näkee itse kuvan, uskotaanko siihen? Nuoria ei myöskään valmisteta kunnolla median lukemiseen. Pitäisi uskaltaa epäillä enemmän lehdissä kirjoitettua tekstiä. Medialla on taito saada pienistä asioista suuria. Vaikka kouluissa opetetaankin medialukutaitoa, pitäisi siihen mielestäni panostaa vielä enemmän. Nuorille pitäisi näyttää miten helppoa on lööpien tekeminen tai valokuvien muokkaaminen. Loppujen lopuksi "roskalehdistö" harvoin edes tarvitsee oikeaa näyttöä tarinalleen, kunhan se myy hyvin. Voihan sen uutisoinnin sitten korjata seuraavalla viikolla pienellä painettuna tekstinä "Pahoittelemme, mutta viime numerossa julkistettu supersuhde ei pitänytkään paikkansa.".

Nuorissa kasvaa kuitenkin maamme tulevaisuus. Tällä hetkellä tuntuu, että yhteiskunta kasvattaa pahoinvoivia, itsetunto-ongelmien kanssa painivia, turhautuneita nuoria. Minkä vuoksi päättäjät suuressa salissa eivät näe näitä ongelmia? Miksei kukaan muu tee asialle mitään? Siksi koska kukaan ei uskalla. Aikuisilta on viety auktoriteetti, nuoret ovat tietoisia oikeuksistaan, tosin velvollisuuksia heillä ei tunnu tällä hetkellä olevan. Nostan hattua niille vanhemmille, jotka onnistuvat valmistamaan omat lapsensa niin hyvin maailmaan, että heillä on mahdollisuus olla onnellisia ja nauttia elämässä pienistäkin asioista. Muuten meille on hyvää vauhtia kasvamassa "mulle-kaikki-just-nyt-heti" -sukupolvi, joka on tottunut saamaan kaiken helpolla ja nopeasti.

torstai 13. lokakuuta 2011

Kuka ottaa vastuun?

Taannoin uutisoitiin aiheesta, että teinitytöille tarjotaan seksiä maksua vastaan. Maksuna tarjotaan rahan lisäksi muun muassa ruokaa ja vaatteita. Luin erään keskusteluketjun aihetta koskien. Huomasin ketjusta mielenkiintoisia asioita. Valtaosa aihetta kommentoineista tuntui olevan sitä mieltä, että teinitytöt aiheuttavat itse oman tilanteensa. Siis nuoret tytöt ovat vastuussa siitä, että että heille tullaan tarjoamaan seksiä maksua vastaan. Nuoret tytöt, jotka ovat sisimmissään erittäin epävarmoja itsestään. He eivät ehkä ole löytäneet vielä itseään, eivät välttämättä tiedä seksistä juurikaan. Nuoret tytöt ovat syyllisiä, koska he ovat nuoria ja lapsellisia. Jollain tavalla he ehkä ihailevat aikuisia siinä suhteessa, että he ovat vapaita tekemään mitä haluavat. Nuoret tytöt, jotka ottavat aikuisen mallia esimerkiksi Big Brother -tositvstä ovat syyllisiä siihen että heille tehdään seksuaalisia ehdotuksia. Joten kyllä näin sen täytyy olla, se on teinityttöjen vika, ovathan he pissiksiä omasta vapaasta tahdostaan.

Miehet taasen olivat kommentoineet aihetta mielenkiintoisesti. Viestiketjun mukaan miehillä on oikeus ehdotella tytöille, koska he ovat miehiä ja heillä on seksuaaliset vietit. Onhan minullekin opetettu jo nuorena, että miehet ajattelevat alapäällään, eli tämähän on selvä juttu. Eräs (oletettavasti) mies kertoi katsovan että hänellä on oikeus kertoa tytölle, jos tämä on nätti. Kukapa ei kohteliaisuuksia haluaisi kuulla, mutta kuinka moni nainen menee ventovieraan pojan luokse kertomaan, että tämä on komea tai söpö? Miehet eivät siis tässä suhteessa tee mitään väärää, koska heillä on oikeus olla seksuaalisia ja tytöthän ne ovat niitä, jotka pukeutuvat provosoivasti.
Joku oli keksinyt että on toimittajan vika, että hän kaivaa esiin tällaisen loppuunkalutun (?!?!) aiheen. Monilla oli omakohtaisia kokemuksia vastaavanlaisista ehdotuksista ja monissa kommenteissa tuotiin julki, että tämä ilmiöhän on ollut olemassa vuosikymmeniä. Eräässä kommentissa taidettiin kertoa jo 40-luvulla tapahtuneen ehdotteluja tytöille. En itse olisi kuitenkaan samaa mieltä siitä, että kyseistä kommenttia "Ainahan tytöille on ehdoteltu." kannattaisi käyttää kun on kyse rikoksesta. Seksin ostoyritys alaikäiseltä on rikos. Mikäli kyseistä kommenttia kuitenkin haluaa käyttää voi mielestäni samalla todeta, että yhteiskuntamme ei ole ottanut opiksi lainkaan 70 vuodessa. Onkohan se sitten myös niin, että meidän lapsemme täytyy kokea itse kaikki ikävät ja tramatisoivat tilanteet, koska vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat ne kokeneet? Ehkä minä olen pumpulissa kasvatettu, mutta kukaan ei ole ikinä tarjonnut minulle maksua seksistä, enkä ole omassa kaveripiirissäkään asiaan törmännyt.

Eräs mies toi esiin asian, jonka kaikki tuntuivat sivuuttavan. Hän kertoi jutelleensa useamman kerran teinityttöjen kanssa, jotka itse tulivat hänen luokseen. Tosin miehellä oli tähän selitys valmiina selvästikin vika oli yksinhuoltaja-äideissä. Isän malli kun tällaisilta tytöiltä on varmasti puuttunut. Entäpä jos kyse onkin siitä, että näiltä tytöiltä puuttuu aikuisen malli? Tv:stä syötetään erilaisia tositv-ohjelmia, jotka perustuvat bilettämiseen ja pariutumiseen. Kotona saattaa olla molemmat vanhemmat, jotka eivät työkiireiltään ehdi paneutua lapsensa päivittäisten kuulumisten kysymiseen. Enkä siis halua syyttää vanhempia töissä käymisestä. Eikö tällaisessa tilanteessa voisi ajatella olevan ihan normaalia etsiä aikuisen hyväksyntää tai jo pelkästään huomion saamista sellaisesta paikasta mistä sitä saa?

Aikuiset ovat ne, jotka keksivät loputtomasti perusteluja nuoria koskeviin negatiiivisiin uutisointeihin. Nuoret eivät edes lue uutisia ;) Aikuiset yrittävät perustella nuorten ongelmia kaikilla muilla tavoilla, kunhan aikuisissa ei ole se vika. Aikuiset ovat täydellisiä olentoja, eivätkä tee ikinä vääriä valintoja. Vastuun ottaminen ei tunnu kuuluvan nyky-yhteiskunnan aikuisille. Jossain muussa on aina se vika. Niinhän se onkin, meissä kaikissa yhdessä on vikaa. Yhteiskunnastamme tuntuu puuttuvan yhteisöllisyys. Ketään ei kiinosta, mikäli se ei kosketa itseään. Paitsi jos se on sellainen asia, josta luulemme tietävämme enenmmän kuin tiedämme ja varmasti juuri se minun mielipiteeni on tärkeä ja kaikkia kiinnostava, koska uskallan tehdä sen nimimerkin takaa ja haukkua jotain muuta sen vuoksi, että minulla on paha olla. Mikä kumma meitä vaivaa? Miksi hyvänolon tunteen saa siitä, jos jollain muulla menee vielä huonommin? Missä vaiheessa maailma on kääntynyt ylösalaisin? Ai niin, mehän asumme hyvinvointivaltiossa, meillähän on kaikki hyvin!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Yö 30v. aloitus!!


Yö yhtye aloitti kohta pari viikkoa sitten massiivisen 30-vuotis juhlakiertueen. Kiertueella konsertoidaan erilaisilla areenoilla ja halleissa. Suomea kierretään aina Helsingistä Rovaniemelle. Ja nyt siis tehdään isosti! Todella isosti! En ole tainnut itse ikinä nähdä niin massiivista mainontaa miltään orkesterilta, kuin miten Yö-yhtye omia juhliaan markkinoi. Tosin tänne omaan tuppukylääni ei mainonta yletä. Olisi mahtavan hienoa saada sydämenpysäytys, kun ohi lipuisi Yön kiertuemainoksella varustettu linja-auto, mutta meidän pienellä paikkakunnalla ei kyseinen kiertue pysähdy. Todennäköisesti pojat lisäävät tämän paikkakunnan kohdalla vauhtia bussiin. ;)




Kiertuehan starttasi mahtavilla kekkereillä Tallinnassa. Kuka muu on järjestänyt levynjulkkarikonsertin Tallinnaan, saati upeaan ja isoon Nokia Kontserdimajaan? Aivan oikein, ei kukaan. Hulppean hieno konserttitalo sijaitsee aivan Tallinnan keskustassa. Kaikki toimi viimeisen päälle hyvin. Saisiko joku toinen suomalainen yhtye täytettyä rapakon takana suuren konserttisalin? Siihen kysymykseen en osaa vastata, mutta Yö-yhtye siinä onnistui. Kaiketikin pääsali vetää ihmisiä n. 1800, kuulostaa ainakin tällaisen tavallisen tallaajan korvaan paljolta määrältä ihmisiä. Sitä se kyllä olikin. Salin aulat olivat täynnä innokkaita suomalaisia Yö-faneja. Oli kertakaikkisen mahtavaa päästä mukaan tällaiseen tapahtumaan. Ainutlaatuinen kokemus kaikin puolin. Tosin pienenä miinuksena täytyy mainita, että suomalaiset ja Tallinna ja arvokkuus eivät sovi yhteen. Osa konserttiin saapuneista juhlijoista oli nauttinut juhlajuomaa oikein olan takaa orkesterin puolestakin. Jokin iltapäivälehti taisi hehkuttaa asiasta niin, että jotkut miehet riisuivat paitansa ja huusivat "Hyvä Olli." Hyvä Suomi." Hyvä Ässät." Luojalle kiitos, oma keskittyminen oli lavalle päin.
Ensisävelet ja kuvakokoelma orkesterin jäsenistä sai omat huuleni ainakin hymyyn. Taisi siinä ihan ääneenkin tulla naurettua. Tutut ja turvalliset sävelet täyttivät salin, kun lavalle astelivat tutut ja turvalliset miehet, ihania taustalaulaja neitoja unohtamatta. Jälleen pystyi tuntemaan sen, mitä oli odotettu pari kuukautta. Tosin reissuhan oli varattu jo lippujen tullessa myyntiin, eli liekö se ollut tammikuussa. Ensimmäinen puoliaika oli taattua hittilaatua, ehkä hiukan erilaisessa järjestyksessä kuin niin sanotuilla normikeikoilla.

En osaa konserteissakaan olla laulamatta kappaleiden mukana, samoin kuin käsilläni on aivan oma tahto ja tahtomattanikin ne rummuttavat reisiini. Tällainen käyttäytyminen konserteissa aiheuttaa yleensä vieressä olevilta ihmisiltä äkäisiä mulkaisuja ja supinaa ja kuiskuttelua. Tämän huomatessani, saatan hetkeksi pystyä hillitsemään itseni, mutta sitten iskee itsepäisyys minussa ja ajattelen "Tämä on minun tyylini nauttia musiikista ja aion sen tehdä.". Me suomalaiset olemme kummallista kansaa. Tunteita ei saisi näyttää missään julkisesti, on se sitten iloa tai surua. Konserteissa monet ihmiset istuvat kädet puuskassa ja naama peruslukemilla. Ehkä se on monille ominainen tyyli nauttia hyvästä musiikista konsertissa, mutta minä teen sen näkyvämmin. Nauran kun naurattaa, laulan kun laulattaa ja piru vieköön rummutan käsilläni reisiä, koska silloin tunnen olevani osa tätä musiikkielämystä. Minä suon monille ihmisille sen, että he eivät tunteitaan näytä. En arvostele heitä paikanpäällä ystävälleni, niin että he varmasti huomaisivat paheksuntani. Joten voisitteko te muutkin olla suvaitsvaisia meitä kohtaan, jotka nautimme musiikista eritavalla. Uskallamme näyttää tunteemme. Enkä sitäpaitsi koe laulavani niin kovaa, että se häiritsisi vieressä istuvan absoluuttista sävelkorvaa, siihen olen opetellut.

 
Mahtava konsertti, joka herättää vielä parin viikon muistelun jälkeenkin suuria tunteita. Se valtava hyvänolon tunne, jonka Yön live-esiintymisistä saan on sanoinkuvaamaton. Sitä ei pysty selittämään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole samaa kokenut. Sanat eivät riitä kertomaan niitä tunteita, joita musiikki ja sen esittäjät herättävät. Jos kerron kokemuksistani keikoilla tai konserteissa sellaisille ihmisille, jotka eivät ole kanssani samalla aaltopituudella, eivät he pysty ymmärtämään tai ymmärtävät asiat jotenkin väärin. Minulle ne ovat kuitenkin tärkeitä kokemuksia. Olen henkeen ja vereen tunneihminen, järki häviää hyvin usein kamppailussa ja sen kyllä huomaa. Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni ja ylpeä siitä mitä olen. Voin sanoa sen hyvällä omalla tunnolla.