maanantai 27. elokuuta 2018

Kesän viimeistä Yötä Sahalahdella

25.8.2018 Sahalahden Krouvin Kesäfestit


Parin viikon aikana ei tässä kyllä ole ihmeitä ehtinyt tapahtumaan. Paitsi että kävinhän minä taas Mummotunnelin fiiliksiä haistelemassa tuossa edellisellä viikolla. Hauska tunnelma toistamiseen Mummotunnelissa, eikä se paikkakaan enää hirvittänyt niin paljoa. Oli ihan lysti keikka. Joten sen pidemmittä löpinöittä, mennään suoraan asiaan, eli lauantai ja Sahalahti. Hyvässä seurassa aika kuluu kuin siivillä. Matka Tampereelle taittui nopeasti ja siis tuli tosiaan koukattua Tampereen kautta, koska kävimme muutaman YöYstävän kanssa syömässä ja höpisemässä. Ruokapaikaksi valikoitui Jack The Rooster, joka ei ruokien suhteen ole kyllä ikinä pettänyt. Eikä tälläkään kertaa. Myöskin Roosterin tunnelma on aina mukava ja palvelu hyvää. Mukava paikka siis kaikin puolin. Aika hypähteli tosiaan hyvässä seurassa hiukan liiankin vauhdikkaasti ja suuntasimme kohti Sahalahtea.

Täytyy sanoa, että kun ei tunne paikkoja, niin erikoiset odotukset ovat, jos tapahtuman mainoksessa sanotaan "Meille pääsee kätevästi myös traktorilla.". Selvähän se. Sahalahti pääsi ehkä kuitenkin hiukan yllättämään, sillä lailla positiivisesti. Pienet paikallisfestarit paikallisen kuppilan ulkona. Hyvä tunnelma, hyvää seuraa ja paljon hyvää mieltä ennen illan musiikillista antia. Plussapisteet Sahalahteen myös hyvästä asiakaspalvelusta. Uskalsin hiukan epäillä että miten Hyvän Yön laulut (eli Yö akustisesti) toimii ulkosalla ja festareilla, mutta hyvinhän se taipui tuollaisen pienen paikallisfestarin lavalle. Hyvän Yön lauluissa on parasta ne erilaiset versiot biiseistä, joita on kuullut monen monituista kertaa ja hiukan nopeampina versioina.

Sahalahdessa kuultiin ainakin seuraavia kappaleita:
Haaksirikko
Vie mut minne vaan
Mitä jos mä rakastan sua
Minne tuulet vie
Likaiset legendat 1
Särkyvää
Laulu rakkaudelle
Särkynyt enkeli
Sua muistoistani pois en saa
Ihmisen poika
Onnellisia vuosia
ROLV

Nyt pätkii taas muisti pahemman kerran noiden biisien osalta ja kovasti jää sellainen olo, että tuolta listalta jotain puuttuu. Alkaa ilmeisesti vanhuus vaivata kun muisti huononee, eikä biisisettiä pysty enää niin helposti kaivelemaan tuolta muistilokeroista. Illan ehdoton helmi oli kuitenkin Sua muistoistani pois en saa. Pidän kyseisestä kappaleesta kovin paljon. Se kuuluukin omaan top10 listaani Yön biiseistä. Tästä biisistä tulee vahvasti mieleen joku konserttikiertue ja taustalaulajien "koreografiat", joista tuli kovin mieleen erään nimeltä mainitsemattoman Yön solistin silloiset lavamaneerit ja näille sitten tuli yhden jos toisenkin kerran hiukan naurettua. Ihmisen pojan aikana piti melkein kyyneleitä nieleskellä, kun mietin aidan takana ollutta paikallista nuorisorivistöä, joka oli nautiskelemassa paikkakunnan livemusiikkitarjonnasta, heistä taas tuli mieleen moni nuori joiden kanssa olen tehnyt töitä ja joille toivon elämään pelkkää hyvää.

Sahalahdesta tie vei vielä Mustalahden Venetsialaisille, jossa Jerkka Virtanen oli juuri lopettelemassa keikkaansa. Puolen yön tienoilla lavan valtasi Alabama House Band solistinaan Olli Lindholm. Tiukka setti ja hyvää musaa vajaan tunnin verran. Varsin erilaisilta nuo Yö-biisit kyllä kuulostavat Yön soittamina ja muiden bändien soittamina, nyt kun tänä kesänä on ollut tuota vertailupintaa.

Kesän keikat Yöltä on paketoitu ja pakattu muistojen arkkuun, josta noita fiiliksiä ja muistoja voi aina silloin tällöin kaivella esiin. Jokunen keikka tässä kesällä on taas tullut kierrettyä. Välillä lähempänä ja välillä kauempana. Jäipä tältä kesältä tuonne muistoihin myös juhannukselta Yötön yö, jota ei taida ihan äskettäin olla tapahtunut, kun keikka joudutaan perumaan. Kesältä jää mieleen lämpimät kesäillat, vähäiset sateet, montaa kertaa ei tarvinut etsiskellä sadeviittaa esille. Päällimmäisenä kesästä jää mieleen hyvä fiilis. Kesän aikana on tapahtunut jotain Yön yhteishengelle ja se näkyy ja kuuluu. Soittamisen iloa ja hyvää yhteishenkeä on ilo seurata yleisöstä ja siitä tulee itse valtavan hyvälle tuulelle. Iso kiitos Yölle kesän keikoista! Kiitokset lähtevät ihanille soittajille, sille höpsölle solistille ja ihan huipulle roudariosastolle, joka jaksaa huolehtia että kaikki toimii. KIITOS!

Vähän aikaa joutuu vielä odottelemaan Yön uutta levyä Mitä jos mä rakastan, joka ilmestyy 7.9.2018 nyt mainospalana sen verran sanon, että älkää unohtako levyn mukana myytävää fanilehteä, jossa on ollut pieni joukko faneja mukana sitä tekemässä! Itse ainakin odotan kumpaakin todella innolla! Ja lokakuussa sitten starttaavat Mitä jos mä rakastan -konsertit. On taas mitä odottaa. Sillä välin kun odottelemme levyä ja fanilehteä, voimme kaikki olla aktiivisia ja käydä viikottain antamassa äänemme Iskelmän listalla ja päivittäin Suomipopin Top10 listalla, joihin molempiin on vihdoin ilmestynyt Onnellisia vuosia, joka ansaitsee ehdottomasti radioaikaa.

Erillistä kuvagalleriaa ei tällä kertaa muuten keikalta ole, koska halusin nyt keskittyä kuntelemaan musiikkia ja räpsin puhelimella vain muutaman kuvan ja pari videopätkää. Videoita saatan laittaa jossain vaiheessa tuonne blogin facesivulle tai facebookin YöHörhöt ryhmään. Katsotaan. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille! Käykää kuuntelemassa musaa livenä, koska se on parasta!

"Näistä öistä voimani mä saan."







sunnuntai 12. elokuuta 2018

Livemusailemassa Hämeenlinnassa

11.8.2018 Elofest, Hämeenlinna


Hämeenlinna on kiva kaupunki, voikun joskus saisi sinnekin mentyä niin että siellä ehtisi vaikka käydä vähän kiertelemässä jossain muuallakin kuin siellä missä musaa soitellaan. Mutta kun ei. No ei sen väliä. Elofest järjestettiin siis HPK:n kotona. Mietin siinä innokkaana lätkän seuraajana (viime kaudella kävin katsomassa yhden KooKoon pelin), että kumpihan mahtaa olla isompi Ritari-areena vai tuo rakkaan kotikaupunkini liigajoukkueen, KooKoon halli ja omassa päässäni tulin siihen tulokseen, että kyllä meillä on isompi halli. Joku kumma siinä on, että se lätkä ei vain iske. Toki viime kaudella se yksi kotipeli, jonka kävin katsomassa ei ollut lainkaan hullumpi, mutta ei minusta kyllä lätkäkannattajaa saa, vaikka käynkin talvikaudella katsomassa koripalloa ja kesäkaudella pesäpalloa (tosin pesistäkin vasta ensimmäistä kautta kausikortilla), Kouvolassa kun monet seuraavat ahkerasti kaikkia näitä livenä. Minulla pitää riittää välillä aikaa myös musiikin kuuntelemiseen livenä. Jeppis. Takaisin Hämeenlinnaan. Kun on liian aikaisin paikalla, eikä ole opasteita, niin ehtii käymään monta ovea ja paikkaa läpi ennen kuin löytää oikeanlaisen oven, jotta pääsee halliin sisään. Ei ole ulkopaikkakuntalaisella helppoa.

Alkuilta hujahti nopeasti hyvässä seurassa kuulumisia taas vaihdellen. Illan Hämeenlinnassa aloitti Arttu Wiskari. Arttu on kyllä hyvä. Hiki tuli kun hiukan siinä keikan aikana tuli liikuttua musiikin tahdissa. Artulla on ihan käsittämättömän miellyttävä ääni. Tykkään siitä kovasti. Pidän kovasti niistä Artun biiseistä, joissa on joku hyvä tarina. Kun taas esimerkiksi aluksi en voinut sietää Kahvimaitoa biisiä, mutta jotenkin kun sitä on kuullut radioista paljon on siihen tottunut ja keikoilla se on ehdottomasti hyvä biisi. Artun keikoista jää kyllä hyvä fiilis. Nyt oli vielä varsin erikoinen tilanne, kun joku pariskunta oli missannut keikan alun ja rouva tai tyttöystävä tai joku vastaava halusi kuulla Meidän biisin, niin herra tarjosi tonnin ylimääräistä, jotta biisi kuultiin keikalla vielä viimeisenä kappaleena. Erikoista. Keikka eteni jotakuinkin seuraavien biisien kanssa:

Neiti Groove
Kun me discossa suudeltiin
Kuningaslohi
Tuntematon potilas
Meidän biisi
Työmiehen lauantai
Sirpa
Tahdon olla sulle hellä
Kahvimaito
Mökkitie
Bonus: Meidän biisi

Toisena lavan valtasi Maija Vilkkumaa. Edellisestä Maijan keikasta onkin muuten vierähtänyt kauan. Hämärästi muistelen että edellisen kerran olisin viimeksi nähnyt Maijan joskus männävuonna Lahden Öissä. Maija on sairaan kova esiintyjä. Hymy huulilla lähes koko keikka ja asennetta enemmän kuin monella muulla. Jotenkin alkoi kovasti naurattamaan kun Maija veti Hyvä ihminen biisiä, se kontrasti kun hymy huulilla lauletaan: "Bussikuski on kusipää, toivon ite et se jää auton alle.". Iso osa keikasta oli ehkä Maijan uudempaa tuotantoa, koska en niitä juurikaan tuntenut, tai sitten biisit olivat muuten vai sellaisia vähemmän radiossa soineita. Joskus aiemmin kun Maijaa on tullut kuuneltua enemmänkin, uudempi Maija ei taas ole tuttua. Toki tulihan siellä monta hittiäkin vuosien varrelta: Liian kauan, Hiuksissa hiekkaa, Satumaa-tango, Ei, Ingalsin Laura, Totuutta ja tehtävää. Mutta ne biisit, joita tunsi tuli kyllä sitten itsekin laulettua satasella mukana ja melko vahvalla tunteella ne sieltä lavaltakin tuli. Huippu mimmi!

Viimeisenä vaan ei tosiaankaan vähempänä lavalle nousi Yö. Ennen Yötä nautittiin esityksestä "Roudarit töissä", se on kyllä aina mukavaa seurailtavaa. Ihana kunnianosoitus roudareille tuli myös dj-tiskin takaa kappaleen Roudarin valssi -muodossa. Käykääpä muuten oikeasti kuuntelemassa tuo kipale! Se on aivan ihana! Iso PUS Yön koko roudariosastolle! Kiitos kun hoidatte hommat, niin että siellä yleisössä voi vain nauttia siitä, kun hommat toimivat. Yön roudareiden perusilme on melko yrmeä, mutta se on vain kulissia. Sieltä löytyy valtava määrä huumorintajua ja mustaa huumoria ja hulluttelua. Minuun ei enää uppoa se "Herra Yrmyn" esittäminen. Olen nähnyt niin monesti sitä hymyä ja hyvää tuulta ja kujeilua.

Rakkaista rakkain Yö. En oikein tiedä mitä keikasta kirjoittaisin. Se kun menee omassa kategoriassani sinne "aika perus keikka" -osastoon. Sinänsä hienoa siinä on se, että tällaisesta "peruskeikasta" jäi ihan järjettömän hyvä mieli taas. Ne lavalla olevat tyypit ovat kaikki jotenkin niin hyvällä tuulella ja se yhteishenki on niin hyvä, että sitä ei voi katsoa ja kuunnella muuten kuin hymyillen ja nauraen. Ihanat tyypit. Jokainen siellä lavalla antaa kaikkensa ja sitä on ilo seurata. Nyt loppukesästä on kyllä tapahtunut jotain kummaa. Keikalla kuultiin seuraavia lauluja:
Kuuhullu
Minne tuulet vie
Yötä vastaanottamaan
Niin paljon me teihin luotettiin
Mitä jos mä rakastan sua
Pettävällä jäällä (balladiversio)
Tuhoutuva tarina
Onnellisia vuosia
Vie mut minne vaan
Tia-Maria
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia
ROLV

Erityisen paljon nautiskelin Pettävällä jäällä balladiversiosta. Oli taas jos jonkinmoista välispiikkiä ja eihän niitä Ollin juttuja voi kuunnella nauramatta. Standup koomikko ja laulaja samassa paketissa. Ja Jaskan, Arin, Mikon, Jussin ja Timon hyvä meininki, kaiken antaminen, hyväntuulisuus, nauru, ilo ja soittoilo, niistä on tehty hyvä keikka ja kyllä sellaisilla keikoilla viihtyy. Taas suusta tuli ulos "Ei vielä." kun Ihmisen pojan alkusoitto alkaa. Se tarkoittaa aina sitä keikka on loppumassa ja silloin tällöin se pääsee livahtamaan suusta ihan ääneen. Ei vielä, soittakaa vielä jotain. Nyt on ollut kyllä hämmentävää kun encore on ollut nyt useamman kerran vain yhden biisin mittainen. Ei saa hämmentää kun on tottunut kahden tai kolmen biisin pituisiin encoreihin.

Kuvia illasta löytyy facesta ja flickristä. Tosin samat kuvat siis molemmista paikoista.

Nyt ei taas ole muuta sanottavaa kuin:
"Näistä öistä voimani mä saan."








sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kukonhiekan kauniissa maisemissa Yötä vastaanottamassa

3.8.2018 Kukonhiekka, Saarijärvi


Plääh, mikä viikko. Flunssa on kiusannut koko viikon, tosin nyt jo poistumassa. Perjantaina tuli käytyä kokeilemassa pääsykokeita ja täytyy sanoa, että suuresti epäilen että kutsua kouluun tulee. Jos kävisi joku ihme, niin kieltäytyisin kohteliaasti opiskelupaikasta ja kokeilen onneani seuraavassa yhteishaussa, koska alanvaihto kiinnostaa nyt niin kovasti. Pääsykokeiden jälkeen olikin aika ottaa taas auto alle ja lähteä tien päälle.

Timo ja Jussi
Tanssilavakeikkoja on aivan liian vähän nykyään. Olen käynyt vuosien varrella monilla tanssilavoilla, vaikka en osaakaan tanssia. Mieleen on jäänyt Ristiinan Metsälinna, Asikkalan Jenkkapirtti, Tommolan Suurlava Mäntyharjulla, Kangasniemen Syvälahti, Tuuloksen Kapakanmäki ja viimeisenä oma suosikkini Leppävirran Tulenliekki. Kaikki edellä mainitut paikat ovat sellaisia, joista tulee paljon muistoja mieleen. Niissä on koettu ihania Yön keikkoja. Biisisetit ovat olleet erikoisia ja sisältävät harvinaisuuksia. Noihin paikkoihin liittyy myös paljon muistoja erikoisista kohtaamisista keikkojen ulkopuolella. Nyt saan lisätä noihin paikkoihin Saarijärven Kukonhiekan. Ihana paikka, kauniilla paikalla. Terassilla kelpasi istuskella ystävän kanssa kahvilla. YöYstävien kanssa on parasta se, kun juttu voi jatkua siitä mihin on viimeksi jääty, vaikka edellisestä tapaamisesta olisikin vierähtänyt tovi. Pitäisi useammin vain ottaa aikaa ja tavata näitä ihania ihmisiä muutenkin kuin Yön merkeissä.

Ennen Yötä lavalla soitteli tunnin verran tai reilun tunnin Valpuri. Valpurilla oli hyvä meno ja sitä iloista ja hyvää soitantaa laulantaa kuunteli kyllä mielellään. Ei lainkaan pöllömpää musiikkia, haitaria, selloa, akustista kitaraa ja kontrabassoa. Vähän sellainen hippimäinen tunnelma. Ehdottomasti hyvänmielen musiikkia.

Mutta kyllä se kun Herra Yrmy käy painamassa alkunauhan soimaan ja keikka alkaa, on parasta. Siis parasta. Aivot narikkaan ja katse lavalle. Täydellinen pään nollaaminen. Ihanat Yö-hitit ja harvinaisudet tulille ja ainakin oma mieli lepää. Lavalla olevilla herroilla on ihan järjetön virta ja buusti päällä ja kaikki antaa lavalla kaikkensa. Sitä on varsin miellyttävää katsoa ja kuunnella. Joku yhteinen lanka sieltä on löytynyt ja soitonilo näkyy koko bändistä, sitä toimintaa ei voi katsella ja kuunnella hymyilemättä. On ne kyllä ihan huikeita tyyppejä.

Jaska
Silloin tällöin sitä miettii, että josko sitä keikkaa voisi kuunnella jostain muualtakin kuin edestä, joten katsotaan koska yllätän ja jään taaemmas fiilistelemään keikkaa. Toisaalta jos on yli 10 vuotta katsonut keikat edestä, niin saattaa olla hiukan vaikeaa siirtyä taaemmas, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Mainitsin jo aiemmin että tanssilavoilla on usein mahdollisuus kuulla erikoisia biisisettejä niin nytkin Saarijärvellä.

Kuuhullu
Minne tuulet vie
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Vain varjot häntä seuraa
Mitä jos mä rakastan sua
Pettävällä jäällä
Tie sydämeeni
Onnellisia vuosia
Kiertolainen
Vie mut minne vaan
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia
ROLV

Pieni ihminen suuressa maailmassa oli ehdottoman mukava kuulla livenä pitkästä aikaa. Se on mieheni lempikappale ja löytyy tekstinä myös hänen olkapäältä (itseltäni löytyy tekstit: "Matkallaan he suojan saa" ja "Näistä öistä voimani mä saan"). Vain varjot häntä seuraa...en edes muista koska olisin viimeksi kuullut sitä livenä. Siitä on vierähtänyt tovi. Siitä tulee aina mieleen yksi Yöihana. Samoin kuin Kiertolainen, siitä kappaleesta tulee mieleen yksi hyvin rakas Yöihana. Enkä tiedä voiko sitä biisiä soittaa lainkaan, jos tämä kyseinen ihminen ei ole paikalla. Iltaan Saarijärvellä mahtui taas paljon ihania ihmisiä. Olen todella kiitollinen, että Yö on heittänyt elämäni varrelle tuollaisia ihmisiä.

Kotimatka meinasi kyllä olla tuskaisen pitkä, vaikka alkumatkasta olikin ihan huippua seuraa autossa. Huomaa kyllä että vuosi vuodelta tulee ikää lisää, kun esimerkiksi nuo ajomatkat ei enää meinaa maistua. Ei tässä enää mitään junnuja olla. Taas tuli vuosi lisää mittariin.

Sanon sen vielä kerran, nyt jos koskaan on Yöllä kova draivi päällä livekeikoilla, sekä levyllä. Kannattaa siis hoitaa liput syksyn konsertteihin! Itse täällä jo kovasti odottelen 7.9. ilmestyvää levyä. Senkin voi jo laittaa ennakkoon tilaukseen Elvikseltä, eli Rockpaidat hoitaa ennakkomyynnin.

Muutama kuva löytyy facebookista ja samat kuvat myös Flickrissä.

"Näistä öistä voimani mä saan"