sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Viimistä kertaa Hyvässä ja pahassa

13.12.2014 Jyväskylän Paviljonki


Hitusen kauhulla tätä iltaa odotin. Tapani mukaan kun tuppaan herkistymään vuoden viimeisissä tai viimeisessä konsertissa. Viikko on vierähtänyt niin vauhdikkaasti ohitse, ettei ole oikein ehtinyt edes mitään tekemään. Tai no töitä tietysti, jollainhan nämä vapaa-ajan harrastukset on rahoitettava.

Vuoden viimeinen Hyvässä ja pahassa alkoi ainakin kohdallani hyvin. Meillä kotona satoi taivaan täydeltä lunta koko aamupäivän ja hiukan jännitti tuo tien päälle lähteminen. Eipä siinä, tätähän ei missata, vaikka taivaalta tulisi pieniä ämmiä äkeet selässä.


Ensimmäinen settihän vedettiin jälleen Varieteen tahdeissa. Eli kuultiin seuraavat laulut:
Pieni Ihminen Suuressa Maailmassa
Ei Voi Elää Rakkaudesta
En Saanut Sua Pilviin
Pro Patricia
Päivänsäde Ja Menninkäinen
Likaiset Legendat I
Likaiset Legendat II
Vain Varjot Häntä Seuraa
Särkynyt Enkeli
Yhden Illan Varietee
Tiedän Liikaa Elämästä 
Rakkauden Symbioosi
Älä Odota Minua Silloin
Yhden illan varietee on kyllä hienosti taipunut Jukin versioksi. Juki kun tulkitsee minkä tahansa kappaleen sillä jäätävän hyvällä taidolla, jonka se mies omaa. Nyt kun paikat eivät olleet eturivissä, nautiskelin myös soittimien äänistä erilailla kuin ehkä yleensä. Se eturivi kun ei todellakaan ole paras paikka äänentoistollisesti. Päivänsäde ja menninkäisen aikana nautin suuresti Mikon pianon äänestä, joka tuntui uppoavan syvälle sydämeen asti. Äärimmäisen lahjakas tyyppi se on, ei siitä pääse mihinkään.

Toinen setti koostui jälleen ihanasta sekoituksesta uutta ja vanhaa:
Rakkaus on lumivalkoinen
Tyhmä ylpeys
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Sua muistoistani pois en saa
Särkyvää
Jukin "potpuri" Oikee enkeli, Karheaa ja kaunista, Deadline, On mennyt yö
Sameassa vedessä (Jukin laulamana)
Pettävällä jäällä
Jään sun viereen
Hyvässä ja pahassa
Ihmisen poika
Encore:
Joutsenlaulu
Ei syntiä sen kauniimpaa
Kiitos ja kunnia

Saattaa olla että listasta joku biisi puuttuu tai ettei ne aivan ole oikeassa järjestyksessä. En kuitenkaan uskaltanut käydä kerjäämässä tai ryöväämässä itselleni biisilistaa, näistä kun toisinaan ollaan hyvin tarkkoja. Tuo Matti Järvisen Sameassa vedessä istuu kyllä hienosti sekin Jukin suuhun. Tykkäsin kovasti. Tyhmä ylpeys kolahtaa edelleen. Ja kaiken kaikkiaan toinen setti oli kaikin puolin hyvä. Yhtään biisiä en sieltä itse lähtisi vaihtamaan pois. Särkyvää -biisin aikana joutui jälleen eräs "rautarouvaksikin tituleerattu" pyyhkimään silmäkulmiaan. Se olikin ainoa hetki konsertissa kun oli tilaa pienelle herkistymiselle. Pettävällä jäällä biisin aikana Olli on käynyt useammassa konsertissa laulamassa jonkun naisen vieressä ja tämä nähtiin tälläkin kertaa, kun paikalla oli tuleva morsian, jonka ystävät pyysivät Ollia huomioimaan naisen.

Herkistymiset sai kyllä heittää romukoppaan. Konsertissa naurettiin ja paljon. Hyvä niin. Kivempi se on nauraa kuin itkeä. Vallattomalla tuulella oli koko orkesteri ja hymy näytti olevan herkässä kaikilla. Orkesterin keula se vasta vallattomalla tuulella olikin. Huh huh. Hymy oli herkässä itselläänkin eikä naurunpyrskähdyksiltäkään voinut välttyä.

Tähän on hyvä lopettaa jälleen yksi Yö-vuosi. Oma vuoteni pitää sisällään noin 20 Yön keikkaa, vähän vanhuksia rokkaamassa, joku trio keikkakin on tullut käytyä katsomassa, Olli on nähty teatterilavalla ja kirkkokonsertissa. Paljon hyvää musiikkia, rutkasti hyviä ystäviä, tuhansia kilometrejä, järjettömän paljon naurua, vähän herkistymistä, suuria tunteita, ainutlaatuisia hetkiä, ihania takataskuun talletettavia muistoja. Eli voisin sanoa että melkoisen hieno vuosi alkaa kääntyä kohti loppua.

Kiitos on niin pieni ja vaatimaton sana, mutta se on ainoa mitä voin sanoa. Suuret kiitokset Yö-yhtyeelle: Olli, Mikko, Juki, Daffy, Jaska ja Ari! Valtavan suuret kiitokset Yön tekniikalle, joka pitää huolta siitä että homma toimii: Timo, Aki, Teemu (+vaihtelevat vahvistukset). Yön leidit löytyvät paitamyyntipisteeltä ja ovat aivan ihania tyyppejä, hyvä Satu ja Pipsa! Melko paljon tarvitaan ihmisiä pitämään meistä huolta keikoilla ja täytyy sanoa, että kyllä kokonaisuudessaan tuo Yö-poppoo on loistosakkia! Tykkään ja arvostan isosti!

Rauhaisaa joulun aikaa kaikille ja kiitos teille, jotka jaksatte lukea (ylipitkiä) keikkajuttuja. Livemusa tulee aina olemaan osa minun elämää ja kyllä kaikista rakkaimpana on ja pysyy Yö. Nyt mietitään joulujuttuja ja vietetään aikaa perheen parissa. Samalla käydään varmaan vähän seurailemassa koripalloa livenä. Viettäkäähän hyvät joulut ja nauttikaa rakkaiden ja läheisten seurasta. Niin minä ainakin aion tehdä. Haleja ja pusuja kaikille rakkaille Yö-ihmisille!


maanantai 8. joulukuuta 2014

Tunnelmia SuviYöstä

Baltic Princess, SuviYö -risteily 6.-7.12.2014


Tätä risteilyä olikin sitten taas odotettu jokunen tovi. En tiedä, ehkä minusta on tulossa vanha, mutta nyt kun risteilyt starttasivat torstaina, ei edes harmittanut viettää töissä vielä torstaita ja perjantaita. Tai ei ainakaan samassa mittakaavassa kuin vaikka vielä vuosi sitten. Meidän risteilyreissumme siis alkoi lauantaina. Bussissa jo huomasin tuttuja ja tunnelma oli leppoisa. Tulipa siinä hiukan naureskeltua erään radiokanavan toimintaakin, kun joku muukin oli kuullut tutun äänen torstaina radiossa. Meillä sen huomasivat töissä nuoret. Hitusen huvitti, kun tajusin mistä puhelusta on kyse, kun viime keväänä olen kyseisen puhelinkeskustelun käynyt kun kysyttiin haluanko kehua jotakin kaveria. Etenkin kun en tietenkään kuullut oliko tähän olemassa joku järkevä perustelu, miksi se puhelu soitettiin uudestaan juuri nyt. Liekö sitten syynä nämä SuviYö-risteilyt? Mene ja tiedä.

Ristelyt on jotenkin omissa kategorioissani ihan erikseen. Laivalla olemiseen liittyy yleensä paljon tuttuja ja heidän näkemistään ja kuulumisten vaihtoa puolin ja toisin. Risteilyihin liittyy myös omalta osaltani melko lailla kattava tunneskaala, jonka vuorokauden aikana ehtii kokemaan. Yö-risteilyt, joilla olen ollut, on koottu tällaiselle aktiiviselle musiikkidiggarille hienosti, kun löytyy niin normikeikkaa, kun sitten jotain harvinaisempaakin herkkua.

Karaokea kävimme kuuntelemassa ja täytyy hattua nostaa niille, jotka uskaltavat mennä idoliensa eteen laulamaan. Minusta ei siihen olisi, vaikka laulamisesta kovasti pidänkin. Minä todennäköisesti jäätyisin ihan tyystin. Silti jossain mielen pohjalla kävi jälleen harmitus, kun en uskalla moiseen ottaa osaa. Täytyy sanoa, että lauantaina tuomaristokin taisi olla melko vaativa, kun tuomaripenkkien takana istuivat Olli ja Suvi. Emme kuitenkaan jääneet kuuntelemaan kuka kilpailun lopulta voitti. Onnittelut joka tapauksessa ja se hatunnosto.

Starlight tarjosikin sitten seuraavat musiikilliset elämykset, kun lavan oli ottanut haltuun jo Dj Jaba. Jos joku tiskin takana häärivä ja levyjä pyörittävä tyyppi on jäänyt mieleen, niin tämä pohjoisesta kotoisin oleva herra. Pelkkää levyjen pyöritystä homma ei suinkaan ollut, vaan yleisö otettiin tässä kyllä mukaan alusta lähtien. Sen lisäksi että herra pyörittää levyjä, hän myös tarttuu mikrofoniin ja laulaa. Tässä jos missä on "livedisco" meininkiä. Ja melkoinen sanaseppo on myöskin tämä herra, löytyy kategoriasta myös jonkun verran stand up-komiikan piirteitä. Ennen illan bändejä estradin valtasi vielä tanssiryhmä N.O.W. Kokoonpano ja nimi on ryhmällä hiukan vaihtunut, mutta edelleen rivistä löytyy Ollin tytär ja edelleen lajina on Japani-poppi (Edit. Korjattiin tämän olevan Korea-poppia. Anteeksi sivistymättömyyteni.) Hienon ja hauskan näköistä tanssia. Tykkäsin jälleen kovasti.


Illan artisteista ensimmäisenä lauteille marssitettiin Suvi. Aina niin suloinen Suvi. Viimeinen Suvin "bilekeikka" ennen taukoa. En edes voi kuvitella millaisia tunteita sisällä tuossa vaiheessa liikkuu, mutta Suvi hoitaa sen kuten ammattilainen konsanaan. Tunne välittyy vahvana myös yleisöön. Se energia oli käsin kosketeltava. En muista ihan hetkeen kokeneeni niin vahvasti tunteita, joita artisti lauluillaan välittää. Vahvimpana mieleen jäi kyllä Jos menet pois -kappale, joka ei todennäköisesti jättänyt ketään kylmäksi. Se miten paljon Suvi itsestään siinä kappaleessa antoi, oli huikeaa. Tällaisen keikan vetäminen ei varmastikaan ole artistille sieltä helpoimmasta päästä. Näin ainakin tällainen Maija Meikäläinen sen asian kuvittelee. Unohtamatta tietenkään Suvin "poikia". Ihania he ovat aina ja takuuvarmasti saavat hymyn huulille kun heidän soitantaansa katselee ja kuuntelee.

Toisena oli vuorossa Yö. Tuo ah, niin tuttu ja turvallinen orkesteri, johon en taida kyllästyä koskaan. Sori vaan Yölle, ette pääse eroon. Yö veti melko lailla hittiputki-keikan, omina suosikkeina nostan taas samoja biisejä: Sua muistoistani pois en saa ja Hän tanssi kanssa enkeleiden. Vaan tarjoiltiinpa Yöltä myös melkoinen yllätys, kun lavalle saapui Stina Girs laulamaan Jään sun viereen kappaletta. Helsingin konsertinhan piti olla viimeinen, jossa Stina esiintyy yhdessä Yön kanssa. Joten tämä pääsi kyllä yllättämään. Jos joku joskus miettii, että ei ne tyypit sieltä lavalta mitään yleisöstä näe tai erota, niin väärässäpä olette. Erään bändin jäsenen kanssa ehdittiin siinä keikan ohessa ihmetellä minun uutta "leikkikaluani", älkääkä nyt kuvitelko mitään kaksimielisiä, kyse on nimittäin uudesta kamerastani. Eli tällaisen asian voi myös lavalta käsin huomata. Eli tarkkana siellä yleisössä, niin ne on äijätkin tarkkoina. Olipa mukava kuulla pitkästä aikaa myös Tie sydämeeni. Se kun ei ole tämän syksyn konserttiohjelmaan kuulunut. Yön kanssa olen käyttänyt jo kaikki ylisanat, mitä on olemassa, joten säästellään niitä nyt toteamalla vain että Yö veti jälleen kerran hyvän keikan. Yö ei petä koskaan. Nauru raikasi ja äijät olivat hyväntuulisia, joka välittyi myös yleisöön.


Kolmantena lavalle marssitettiin Kenraali Riekki orkestereineen ja solistina toimi Iskelmän oma Mikko Siltala, joka myös muuten huolehti "risteily-isännän" tehtävistä. Me pidimme pienen tauon tässä kohtaa ja saavuimme paikalle vasta muutaman viimeisen kappaleen ajaksi ja meno oli vauhdikasta. Suvin pojat ovat siis edelleen ihania ja vauhdikkaita, energisiäkin ja Mikko Siltalan äänelle sopi biisi kuin biisi. Juuri sopivanlaista bilemusiikkia. Ei sitä penkillä maltanut itsekään pysyä.

Jos laivalla jotain voi kehua, niin aamupalaa. Namskis. Aamulla/aamupäivällä laiva lipui saariston ohi ja ne maisemat ovat kyllä hurjan kauniita. Mikäli ulkona olisi ollut yhtään lämpöisempää ja vähemmän tuulista, olisi niitä maisemia voinut ihastella pidempäänkin. Aamupäivällä nautimmekin ystävien seurasta, hiukan ehkä väsyneissä tunnelmissa, yöunet kun jäivät lyhyenlaisiksi. Väsyneet tunnelmat jatkuivat kyllä myös Iskelmäbaarissa, johon Yö sekä Suvi saapuivat nimmareita jakamaan. Jostain syystä tunnelma pöydässämme oli aavistuksen hysteerinen. Jostain kumman syystä nauru raikasi, kun likat olivat hiukan levottomalla tuulella. Tästä saimme myös nimmarijonossa kuulla. Meille huomautettiin nauramisesta ja sekös sai kirpoamaan lisää naurua ilmoille. Taisi koko baari raikua. Tästä mitä syvimmät anteeksipyynnöt kaikille, jotka ovat joutuneet sitä räkätystä kuuntelemaan. Anteeksi. Lupaan ja vannon, ettei tämä jää ainoaksi kerraksi kun nauran kovaan ääneen. Nauru on se, joka saa minut pysymään melko positiivisena, ei siis mistään testeistä löydy positiivisia tuloksia vaan kyseessä on elämänasenne.

Risteilyn kruunasi Maailman kaunein ystävyys -päiväkonsertti. Olli oli valinnut viisi Suvin kappaletta ja Suvi vastaavasti viisi Yön kappaletta, jotka kaksikko sitten esitti duettona. Bändiksi oli koottu yhteistyötä molemmista orkestereista, kun akustisen kitaran ja hanurin hoiteli Jaska, Mikkokin käväisi ensimmäisen biisin ajan soittamassa haitaria. Rumpujen takaa löytyi Ari, mutta mikäli en väärin nähnyt niin Mikon rumpujen takana herra kuitenki istui. Pianon ääressä viihtyi Mikko. Kitarasta vastasi Vesku ja basson soitannasta vastaavasti Jouko. Konsertissa saikin sitten kokea melkoista tunteiden myrskyä. Välillä naurettiin ja viimeiset biisit menivätkin melko lailla kyyneleitä valuttaessa ja nieleskellessä. Yön biiseistä kuultiin: Särkyvää, Etkö unta saa, Yötä vastaanottamaan, Sunnuntaisin kuolee kuninkaat ja Pettävällä jäällä. Suvin biiseistä vastaavasti kuultiin: Veljeni, Pahalta Piilossa Tyhjässä huoneessa,  Jos menet pois ja Sanoja vaan. Vihon viimeisenä kruununa soi Suville ja Ollille duettokappaleeksi tehty Maailman kaunein ystävyys. Se tunne, minkä näistä lauluista sai oli jotain suurta. Huomasin jossain vaiheessa täriseväni, niin paljon tunnetta välittyi. Ja ne tipat karkasivat silmäkulmista ihan väkisin. Ollin ja Suvin välillä on jotain kaunista ja se miten hienosti he sitä välittävät ympärilleen on helposti aistittavissa. Se asia on ystävyys. Puhdas, aito, välittävä ystävyys. Ei sen hienompaa olekaan.



Tästä reissusta jää taas paljon hyviä muistoja. Paljon naurua, vähän itkua, tunnelma ja etenkin se, kun pääsee viettämään aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Ainutlaatuisia reissuja nämä tällaiset ovat. Valtavan suuri kiitos kaikille, jotka näitä ovat olleet järjestämässä. Yleisöä hemmotellaan hyvällä musiikilla ja hienolla tunnelmalla. Paljosta saa kyllä itsekin olla kiitollinen kun näiden mahtavien tyyppien kanssa saa olla tekemisissä ja kaikkein hienointahan on se, että Yö on se yhdistävä tekijä, joka on nämä ihmiset ympärilleni tuonut. Pusuja ja halauksia kaikille rakkaille Yö-ihmisille!

 Lisää kuvia löytyy muuten naamakirjasta, eli käykäähän kurkkaamassa!

tiistai 2. joulukuuta 2014

Tunnelmallista iltaa Kouvolassa

1.12.2014 Kouvolan keskuskirkko, Minun jouluni, Olli Lindholm


Täällä on ahkerasti vietelty pikkujouluja ja nyt alkavan viikon kunniaksi olikin hyvä hetki mennä kirkkoon rauhoittumaan ja etsimään rauhaa. Kouvolan keskuskirkkohan on jossain Suomen rumimpien rakennusten listalla, toisaalta samalta listalta löytyi muutama muukin Kouvolan rakennus. Höpö höpö. Kouvola on kaunis kaupunki. Kirkkoon oli luotu kaunis jouluinen tunnelma ja taisipa kirkko olla melkeinpä täynnä. Ainakin näytti siltä, että paikalle oli saapunut ihminen jos toinenkin nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Kiitos tästä Kouvolan Nuorkauppakamarille, joka oli tämän tapahtuman takana. Meikäläisiäkin oli paikalla runsain mitoin. Puolisukua ei varmaan hirmuisen pieleen mene.



Viime vuonnahan kävimme etsiskelemässä joulutunnelmaa vasta joulun alla ja nyt vastaavasti aloitimme joulukuun joulutunnelmilla. Ihan vielä ei ainakaan omasta mielestä joulutunnelmaa löydy, etenkin kun katselee kalenteria ja miten paljon ohjelmaa on joulukuulle suunniteltu. Huh huh. Mutta nyt oli oiva tilaisuus rauhoittua hetkeksi nauttimaan tunnelmallisista joululauluista.



Olli onnistui kyllä jälleen hienosti luomaan rauhaa ainakin minun sydämeni sopukoihin. Olli kertoi jännittävänsä ja paikoin sen ehkä huomasikin, ainakin tällainen harjaantunut katselija ja kuuntelija. Ehkä sitä ei muut edes huomanneet. Ollin joululevy on edelleen tunnelmaltaan hitusen surullinen, mutta toisaalta myös rauhoittava. Kappaleet heräsivät jälleen eloon kirkossa. Monta kaunista laulua kuultiin Minun jouluni -levyltä ja muutama perinteisempikin joululaulu. Onneksi vieressäni istui pieni kummitypykkä, niin en voinut vollottaa ihan koko konserttia. Pariin otteeseen kuitenkin joutui taas silmäkulmia pyyhkimään. Ollin tulkinnat joululauluista vain ovat niin jäätäviä, ettei voinut mitään kun silmäkulmasta karkasi kyynel ja toinenkin. On se vaan hieno mies ja upea laulujen tulkitsija, mutta älkää kertoko sille että olen kehunut.

Ollin joulukonsertista jäi ehdottomasti hyvä maku suuhun. Toivottavasti nämä saavat jatkoa ensi vuonna. Elättelin toivoa, että olisin päässyt vielä lähempänä joulua toiseen konserttiin ja voinut käydä etsimässä taas joulun alla sen oman joulufiilikseni konsertista, mutta valitettavasti työt haittaavat harrastustoimintaa, eikä toista mahdollisuutta ole. Samoin kuin työt haittaavat myös sitä, että pääsisin kuuntelemaan Suvin joulukonserttia. Haaveeksi jäi sekin. Onneksi siis edes tämä konsertti sopi aikatauluihin.


Jos ei vielä ollut lippua joulukonserttiin, niin kipin kapin ostamaan sellainen. En usko että kukaan voi tällaisesta poistua pettyneenä kotiin. Minä ainakin pidin kovasti.