sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mikkelissäkin oltiin Hyvässä ja pahassa

24.10.2014 Mikkeli, Mikaeli, Yön Hyvässä ja pahassa-kiertue


Tämä viikko onkin mennyt nopeasti ja siis lähinnä töiden merkeissä. Eipä siinä, erityisen mukava viikko onkin töissä ollut. Perjantaina kuitenkin otettiin jälleen auto alle ja suunnattiin Mikkeliin. Tällä kertaa auto olikin likimain täynnä. Takapenkille pakkasimme rakkaan kummitypykkäni ja rakkaan ystäväni. Kummitypykkä meinaan sai päättää haluaako hän takapenkille seuraksi äitinsä vaiko ystäväni, tällä kertaa ei äiti vienyt voittoa. Äiti, eli rakas kälyni, sai tyytyä minun seuraani etupenkillä. Joutuisasti auto taasen vei Mikkeliin.



Ensimmäisellä puoliajalla kuuntelimme tietysti Varietee-levyä. Olli irvaili jotain 5-vuotiaiden itsemääräämisoikeudesta. Ei kuulemma äiti saisi pakottaa Yötä kuuntelemaan. Vaan tässä perheessä se menee melkeinpä toisin päin. Kyllähän se pikku prinsessa on sinne ihan itse halunnut lähteä, kun kerran on laskettu "Montako yötä on siihen kun näkee Ollin.".

Väliajalla meille suositeltiin rauhoittavia. Jep. Ehkäpä niistä voisi joku hyöty olla, mutta ei tämä kyllä olisi niin hauskaa elämää, mikäli tarvitsisi käyttäytyä jotenkin hillitymmin ja rauhallisemmin. Toisella puoliajalla keskittymiskykyni oli ajoittain hiukan hakusessa, kun seurailin vieressä istuvaa pikkuprinsessaa. Voi hyvänen aika, miten ihana se pirpana on. Toinen niin tosissaan otti valokuvia (yleensä samaan aikaan minun kanssani), sitten niitä kuvia piti tietysti esitellä minulle. Niin tohkeissaan se pikku prinsessa toisella puoliajalla oli, kun biisitkin olivat tutumpia. Hassu, rakas, tytöntyllerö.

Uudelta levyltä kovasti iskee niin livenä kuin levylläkin Tyhmä ylpeys. Mahtava kipale, joka edelleen aiheuttaa kylmiä väreitä, vaikka sitä on jo melko montaa kertaa kuullut. Joku oli kommentoinut johonkin Yön facebook-päivitykseen taannoin, että joka kerta levyä kuunnellessa saa siitä eri korvamdon. Tämän allekirjoitan kyllä täysin. Joka kerta päähän jää soimaan joku kappale. Minusta levy on erittäin onnistunut kokonaisuus. En ole löytänyt yhtään biisiä, mistä en pitäisi. Joku muukin ehkäpä levystä pitää, sillä ensimmäisellä viikolla Hyvässä ja pahassa on listaykkösenä! Onnea! Mahtava juttu!

Kotimatka taittui melko rauhallisissa tunnelmissa. Takapenkillä ollut prinsessa, siis tarkoitan sitä pienempää, sammui kuin saunalyhty pienen yöpala-pysäyksen jälkeen. Lauantaina sitten löysinkin itseni sellaisesta konsertista, etten ihan heti olisi uskonut sellaiseen meneväni. Nappasin meinaan pikku prinsessa pikkusiskon mukaan ja lähdimme katsomaan Fröbelin palikoita. Hattua täytyy nostaa, että sedät jaksavat vielä heilua.


Nyt pidelläänkin sitten koko marraskuu taukoa Yöstä. Ohjelmassa kun on laatuaikaa kummilikan kanssa, parit pikkujoulut, vähän koripalloa livenä, jep jotain muutakin elämää, kuin Yö. Uskomatonta, mutta totta. Eli palaillaan astialle taas tuolla itsenäisyyspäivän tienoilla. Silloin kun on tiedossa taas jotain hyvin spesiaalia.



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Hyvässä ja pahassa Lahden Sibbetalolla

18.10.2014 Lahti, Sibeliustalo Hyvässä ja pahassa konserttikiertue


Enkös luvannutkin palata takaisin raiteille ja unohtaa vieraissa käymiset. Näin sitä taas lauantaina palattiin ruotuun ja otettiin suunnaksi Lahti ja Sibeliustalo. Kyytiin lähti myös äitiliini ja anoppi. Äitini kun on tasaisin väliajoin alkusyksystä vihjaillut, että kyllä hän mielellään voisi konserttiin lähteä, jos tuo anoppini liittyisi seuraan. Olihan sille lippu hankittava. Autokin kulki oikein kiltisti, kun mammat istuivat takapenkillä, kuin kunnon taksissa konsanaan. Vaan sainpa itse kuunnella edessä uusinta Yötä. Johan tuota levyä on muutaman kerran ehtinyt soittimissa pyörittelemään.

Hyvässä ja pahassa levy kuulostaa ainakin minun korvaan hyvältä kokonaisuudelta. Ehkäpä olen siis luokiteltavissa keski-iän ylittäneisiin tai sitä vanhempiin, mikäli erästä arvostelua levystä on uskominen. Omat suosikkinikin olen jo löytänyt. Tällä hetkellä kylmiä väreitä aiheuttavia kipaleita on muutama: Tyhmä ylpeys, Raastavan kaunis rakkaus ja Erika laulaa. Eli tällä hetkellä nuo kolme ovat nousseet omiksi suosikeiksini. Olisi kiva kuulla muiden suosikkeja levyltä.

Ennen kuin pääsimme penkkeihin istumaan tuli moikattua monta ihanaa ja rakasta ihmistä, jotka Yö on elämääni kuljettanut. Parhaimmillaan Yön keikat ovat siis myös sosiaalista toimintaa, kun näkee niitä mahtavia ihmisiä, joita ei välttämättä hirvittävän paljoa näe muuten. Siksipä näistä hetkistä täytyykin nauttia täysillä.

Konsertti eteni nyt jo tutulla kaavalla: ensimmäisellä puoliajalla kuultiin Varietee levy alusta loppuun. Hienosti soivat vanhat biisit tämän päivän Yössäkin. Nostetaanpa nyt muutama kappale, joista itse erityisen paljon pidän. Ensinnäkin Vain varjot häntä seuraa on jäätävän hyvä kappale, tätä on toki silloin tällöin muutenkin kuultu keikalla, mutta siis kuuluu selkeästi niihin harvinaisuuksiin luokiteltaviin biiseihin. "Kuinka moni naisista on joskus tuntenut olevansa Särkynyt enkeli?" No aiemmin hyvinkin paljon, nykyään ehkä vähenemässä määrin. Siinä on kappale, johon en koskaan kyllästy. Nautin suuresti joka kerta kun tämän biisin saa livenä kuulla. Yhden illan varietee ja Päivänsäde ja menninkäinen kuuluvat myös tämän kiertueen helmiin. Jussihan näitä ei ole laulamassa, mutta minun tunnelmaani se ei haittaa. Tässä kohtaa voisi muuten ihmetellä, että miksi ihmeessä joku tulee Yön konserttiin ja käyttää valtaosan ajasta huutelemalla "Hyvä Jussi." tai "Jussi lavalle.", sillä saa helposti pilattua monen musiikillisen elämyksen. Vaikka kuinka haluaisi keskittyä kuuntelemaan Ollia (koska huuteluhan täytyy ajoittaa Ollin välispiikkien ajalle, jotta kaikki varmasti kuulevat tärkeät mielipiteet), väkisinkin kuulee kun joku on tullut kannustamaan Jussia Yön konserttiin, jossa Jussi ei ole mukana. En ymmärrä.


Toisella puoliajalla kuultiin jälleen hienoja kappaleita. Enkeli-fania hemmotellaan tällä kirtueella, kun kuullaan kolme isointa enkeli-biisiä, jotka Yö on levytttänyt. Uuden levyn kappaleet kuulostavat myös livenä äärimmäisen hyvältä. Väittäisinkin että Yö on kuitenkin ennen kaikkea livebändi, jonka live-esitykset ovat koko bändin suola ja sokeri. Biisit heräävät eloon, kun ne kuulee livenä. Yön konserteissa nautin suuresti myös visuaalisesta ilmeestä, johon kuuluu ehdottomasti upeat valot. Tänä vuonna konserteissa nähdään myös valojen ja savun yhteistä leikkiä, joka näyttää upealta.

Tämä ilta koostui jälleen naurusta ja ilosta. Isoista tunteista, kun näkee niitä elämään kuuluvia mausteita, joita ystäviksi kutsutaan. Ihmisistä, joiden kanssa voit jatkaa siitä mihin viimeksi on jääty, vaikka edellisestä kerrasta olisikin vierähtänyt paljon aikaa. Tyypeistä, joilla on suuri vaikutus siihen, miksi olen tänä päivänä juuri tällainen. Ja siitä musiikista ja bändistä, joka on vetänyt tai ehkäpä jopa työntänyt meidät yhteen. Se on saanut elämäni mullistumaan, tavalla jonka olen käsittänyt vasta paljon myöhemmin kun polut ovat kohdanneet. Parhautta.




lauantai 18. lokakuuta 2014

Harhapoluilla Ressun ja Jussin kanssa...

17.10.2014 Vantaa, Tulisuudelma, Ressu ja Jussi


Hupsistakeikkaa. Autohan otti taas perjantaina ihan oman reitin. Tosin Ressun ja Jussin näkeminen on kutkutellut nyt niin pitkään, että ei siihen auttanut muu kuin auton starttaaminen kohti Vantaata. Edellisen kerran kun suunnittelin meneväni herroja katsomaan, olin flunssan kourissa ja melko tiukassa pihdissä, joten se lähtö jäi ihan vain haaveeksi. Eilen oli vähän samankaltainen tilanne, mutta nyt flunssa ei ollut ihan niin pahana.

Tulisuudelmasta en erityisen paljoa pidä, mutta koska se sijaitsee kohtuullisen ajomatkan päässä, voi siellä toisinaan pistäytyä. Tulisuudelmassa näkee aina kaikista erikoisimmat ja hauskimmat tanssiliikkeet. Lavan edessä ei tällä kertaa ollut roudausboxeja, mutta eihän esiintymässä ollutkaan Yö vaan ihana herra kaksikko Ressu ja Jussi.

Pari viikkoa autossa on hyvin tiiviisti soinut Ressun ja Jussin uusi levy Elämästä seonneet. Voin kertoa, että muutaman kuuntelu kerran se vaati, ennen kuin niihin biiseihin pääsi sisään. Mutta siis ehdottomasti pidän ihan koko levystä. En siis vain puolikkaasta tai vaikka kolmesta kipaleesta, vaan ihan koko levystä. Ressun ja Jussin äänet yhdessä ja erikseen saa ainakin minut huokailemaan.

Nyt siis pitkästä aikaa livenä Ressua ja Jussia. Ei sitä kaksikkoa voi sanoin kuvailla. Niin huikeita tyyppejä he ovat. Niin huikeasti he ottavat yleisön kerta toisensa jälkeen. Huh huh! Elämästä seonneet -biisin kuulin nyt ensimmäistä kertaa livenä ja siinä on kyllä hieno ralli. Ressusta ja Jussista löytyy valtava määrä energiaa, jonka he "sylkevät" ulos keikan aikana. Ei sitä voi hymyilemättä katsoa. Uudelta levyltä soi nimikappaleen lisäksi Suomipoika, Äidit ja tyttäret sekä Meille jatkamaan. Levyltä löytyy myös eräs äärimmäisen kaunis helmi, joka on varmaankin noussut yksiin omiin suosikkeihini, Kaunis katsella.

Uuden levyn kappaleiden lisäksi kuultiin myös tietenkin Ressua ja Jussia myös erikseen. Eli niin Ressun kuin Neon 2 isoimmat hitit. Kyllä kelpaa ainakin minulle. Ressu kuuluu kaiketi niihin teiniaikojen idoleihin, Neon 2 ei ehkä niinkään, vaikka nuo biisit kyllä tunnen. Ressun tuotannosta löytyy monia minulle rakkaita kappaleita.

Ressu ja Jussi ei petä. Ei tälläkään kertaa. Hymy huulilla sai ajella kotia kohti, autossakin vaihtui kotimatkan ajaksi Yön levyn tilalle Ressu ja Jussi. Hups. Älkää kertoko kellekään. Lupaan palata tutuille poluille heti tänään. Siitä sitten hiukan myöhemmin... Tosin arvoitukseksi jää se riittääkö tälle illalle enää ääntä. Ehkäpä se on parempi olla yksi ilta hiljaa hissukseen...







lauantai 11. lokakuuta 2014

Ensimmäistä kertaa hyvässä ja pahassa

10.10. Hyvässä ja pahassa, Lappeenranta-sali


Nyt on pidelty musasta hiukan taukoa. Koriskausi on meinaan alkanut ja parina viikonloppuna on tullut vieteltyä livekoriksen parissa aikaa. Kerta kerran jälkeen pidän siitäkin enemmän. Enkä siis tietenkään pysty pitämään suutani kiinni sielläkään. Lienee täysi mahdottomuus minulle ylipäätään. Siis hiljaa oleminen.

Perjantaina kuitenkin auton nokka kohti Lappeenrantaa. Kaasujalka on muuten tällä viikolla saanut muitutuksen raskaudestaan (siis en minä vaan se kaasujalka), joten melkolailla rajoitusten mukaisesti Lappeenrantaa kohti ajeltiin. Ystävän kanssa matka taittui jälleen kerran rattoisasti. Niinkuin aina. Ja mehän aloitimme iltamme tyypilliseen tapaamme, eli nauraen. Tuli meinaan ovella vastaan joku kummallisen näköinen hiippari, joka lippa vinossa kyseli miten menee. Tämä tyyppi tottelee myös nimeä Räppi-Olli, se on hiukan vinksahtanut, mutta ällös huolehtiko, se on sellainen aina.

Edellisen kerran kun olemme vierailleet kyseisessä paikassa, meni hiukan tipalle, että ehdimme ajoissa. Nyt ehdimme istahtaa jo hyvän aikaa penkissä (minä salaa seurasin korispeliä liveseurannasta) ja vähän kuin puskista kello löikin jo seitsemän. Valot sammuivat ja yleisö hiljeni ja hetken päästä ilman täytti taputukset ja kiljahdukset.

Ensimmäisestä setistä uskallan sanoa sen verran, että sehän oli Varietee-levy alusta loppuun. Kaikkine biiseineen. Toisesta setistäkin uskallan sanoa vain sen verran, että minua miellytti todella paljon biisivalinnat. Hyvässä ja pahassa -levyn biisit kuulostivat järisyttävän hyvältä. Myös tunnelma salissa oli hieno. Joskin sitä saattoi hiukan häiritä kaksi eturivissä istuvaa räkättirastasta. Olli jo suunnitteli ottavansa yhteyttä johonkin muusikoiden tukeen. Eli pyydän anteeksi omasta puolestani, jos jonkun konserttia häiritsin naurun räkätyksellä.

En viitsi sen tarkemmin kertoa konsertista, koska tiedän että jotkut haluavat kokea sen itse, eivätkä lukea kaikkea etukäteen. Etenkin kun konsertit ovat vasta viime viikolla startanneet. Sen verran voin sanoa, että konserttikokonaisuutena yksi parhaista, joissa olen ollut. Sanattomaksi veti ja huikean hienoa soitantaa ja laulantaa kaikin puolin. Nimmaritkin haettiin ja naurettiin me sielläkin hitusen. Olisin voinut tienata pari extra-euroa, mikäli olisin tiennyt mistä arvon Herra Artistin kengät on valmistettu. Empä tiennyt. Jäi eurot tienaamatta.

Kotimatkaa saatteli nauru ja sanattomuus konsertista. Jossain vaiheessa ohitsemme pyyhälsi tuhatta ja sataa tuttu auto ja pitihän se ajaa vielä kiinni ja koska perässä ajeleminen oli liian ärsyttävää (mikäli joku näki peruutuspeileissä joitain ylimääräisiä valovälähdyksiä pyydän sitäkin anteeksi, kaksi hysteristä naista ja ilkikurisuus joutuivat törmäyskurssille), piti siitä autosta siis mennä kertaalleen ohi. Sitten saikin likimain kotiin asti katsella peruutuspeilistä valoja. Jep. Tavan harrastuksia meilläkin. Tästä on hyvä startata syksy. Joskin kovin monesta konsertista en pääse kirjoittelemaan, kovin moneen ei meinaan ole lippuja hommattu.


 Tämä konsertti sai minut taas muistamaan miksi Yö on ja tulee aina olemaan minulle se yksi ja ainoa yli muiden. Musiikki, valot, tyypit, bändi, nauru, herkistely, nämä kaikki yhdistettynä aiheuttavat minulle valtavan hyvän olon. Tähän ei moni pysty. On vain yksi ja ainoa YÖ.