lauantai 11. lokakuuta 2014

Ensimmäistä kertaa hyvässä ja pahassa

10.10. Hyvässä ja pahassa, Lappeenranta-sali


Nyt on pidelty musasta hiukan taukoa. Koriskausi on meinaan alkanut ja parina viikonloppuna on tullut vieteltyä livekoriksen parissa aikaa. Kerta kerran jälkeen pidän siitäkin enemmän. Enkä siis tietenkään pysty pitämään suutani kiinni sielläkään. Lienee täysi mahdottomuus minulle ylipäätään. Siis hiljaa oleminen.

Perjantaina kuitenkin auton nokka kohti Lappeenrantaa. Kaasujalka on muuten tällä viikolla saanut muitutuksen raskaudestaan (siis en minä vaan se kaasujalka), joten melkolailla rajoitusten mukaisesti Lappeenrantaa kohti ajeltiin. Ystävän kanssa matka taittui jälleen kerran rattoisasti. Niinkuin aina. Ja mehän aloitimme iltamme tyypilliseen tapaamme, eli nauraen. Tuli meinaan ovella vastaan joku kummallisen näköinen hiippari, joka lippa vinossa kyseli miten menee. Tämä tyyppi tottelee myös nimeä Räppi-Olli, se on hiukan vinksahtanut, mutta ällös huolehtiko, se on sellainen aina.

Edellisen kerran kun olemme vierailleet kyseisessä paikassa, meni hiukan tipalle, että ehdimme ajoissa. Nyt ehdimme istahtaa jo hyvän aikaa penkissä (minä salaa seurasin korispeliä liveseurannasta) ja vähän kuin puskista kello löikin jo seitsemän. Valot sammuivat ja yleisö hiljeni ja hetken päästä ilman täytti taputukset ja kiljahdukset.

Ensimmäisestä setistä uskallan sanoa sen verran, että sehän oli Varietee-levy alusta loppuun. Kaikkine biiseineen. Toisesta setistäkin uskallan sanoa vain sen verran, että minua miellytti todella paljon biisivalinnat. Hyvässä ja pahassa -levyn biisit kuulostivat järisyttävän hyvältä. Myös tunnelma salissa oli hieno. Joskin sitä saattoi hiukan häiritä kaksi eturivissä istuvaa räkättirastasta. Olli jo suunnitteli ottavansa yhteyttä johonkin muusikoiden tukeen. Eli pyydän anteeksi omasta puolestani, jos jonkun konserttia häiritsin naurun räkätyksellä.

En viitsi sen tarkemmin kertoa konsertista, koska tiedän että jotkut haluavat kokea sen itse, eivätkä lukea kaikkea etukäteen. Etenkin kun konsertit ovat vasta viime viikolla startanneet. Sen verran voin sanoa, että konserttikokonaisuutena yksi parhaista, joissa olen ollut. Sanattomaksi veti ja huikean hienoa soitantaa ja laulantaa kaikin puolin. Nimmaritkin haettiin ja naurettiin me sielläkin hitusen. Olisin voinut tienata pari extra-euroa, mikäli olisin tiennyt mistä arvon Herra Artistin kengät on valmistettu. Empä tiennyt. Jäi eurot tienaamatta.

Kotimatkaa saatteli nauru ja sanattomuus konsertista. Jossain vaiheessa ohitsemme pyyhälsi tuhatta ja sataa tuttu auto ja pitihän se ajaa vielä kiinni ja koska perässä ajeleminen oli liian ärsyttävää (mikäli joku näki peruutuspeileissä joitain ylimääräisiä valovälähdyksiä pyydän sitäkin anteeksi, kaksi hysteristä naista ja ilkikurisuus joutuivat törmäyskurssille), piti siitä autosta siis mennä kertaalleen ohi. Sitten saikin likimain kotiin asti katsella peruutuspeilistä valoja. Jep. Tavan harrastuksia meilläkin. Tästä on hyvä startata syksy. Joskin kovin monesta konsertista en pääse kirjoittelemaan, kovin moneen ei meinaan ole lippuja hommattu.


 Tämä konsertti sai minut taas muistamaan miksi Yö on ja tulee aina olemaan minulle se yksi ja ainoa yli muiden. Musiikki, valot, tyypit, bändi, nauru, herkistely, nämä kaikki yhdistettynä aiheuttavat minulle valtavan hyvän olon. Tähän ei moni pysty. On vain yksi ja ainoa YÖ.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti