Plimplom trio keikalla

13.9.2014 Olli Lindholm Trio Naisvuoritalo, Mikkeli

Hopsansaa, johan tässä on taas aikaa vierähtänytkin edellisestä musapäivityksestä. Lauantaina starttailin auton iltasella ja otin suunnan kohti Mikkeliä. Täytyy sanoa, että olisinpa taas ollut niin (susi)hukassa ilman urhoollista navigointilaitettani. Enhän minä osaisi minnekään ilman sitä. Nautiskelin autossa pitkästä aikaa ihan omasta seurastani kuunnellen musiikkia ja laulamalla, tai rääkymällä, ihan miten kukakin sen tahtoo nähdä. Mutta siis nautin ajellessani kohti Mikkeliä.

Perillä odotti työväentalo. Siis tästähän tuli ihan teiniajat mieleen ja jotkut discot, joissa siihen aikaan on tullut käytyä. Pienenä erotuksena nyt baari ja keskelle "tanssilattiaa" asetetut pöydät. Pöytävarauksia olisi siis voinut tehdä etukäteen. Hyvä tietää. Nyt tyydyin kuitenkin seisoskelemaan baaripöydän ääressä taaempana. Illan aloitti Janne Lamponen. Kohtalainen trubaduuri. Huuliharppu on muuten kauniin kuuloinen soitin. Yksi kappale jäi trubaduurin keikalta mieleen: Koulumatkalla. Hyviä sanoituksia biiseissä oli. Trubaduurin jälkeen kuultiin levymusiikkia ja täytyy sanoa, että sen verran erikoista levymusiikkia, että pakko sitä on kooklettaa. Nat Newborn on julkaissut (vuonna 2007) albumillisen jazz ja swing biisejä, jotka on tunnettuja suomalaisia kappaleita. Itselleen tämä jäi mieleen siksi, että tunnistin Apulannan Anna mulle piiskaa -biisin, joka oli kääntynyt englannin kielelle Spank me. Muitakin biisejä yritin tunnistaa ja olinkin jo saamassa kiinni, vaan empä tunnistanut muita. Veikeitä versioita. Vaikkei tämän tyylin musiikista pitäisikään, niin voin lämpimästi suositella kuuntelemaan noita versioita.


Odotus palkittiin ja lavalle asteli trio. Se on muuten jännä juttu, miten kotoisan olon voi tuollainen poppoo saada aikaan. Olli, Mikko ja Jaska kun saapuivat lavalle, oli hymy minulla heti herkässä. Tunnelma pysytteli kyllä koko ajan hienosti jossain määrin herkkänä. Itse olen Yö-balladien ystävä, joten ilta oli aivan omiaan minulle. Kuultiin niitä tuntemattomampia, tai ei niin paljon soitettuja kappaleita illan aikana. Täytyy sanoa, että jopa Likaiset legendat oli akustisena versiona huikea.

Illan aikana kuultiin Ihmisen poika, Ei rakkaus kuole milloinkaan, Enkelille, Kiertolainen, Kun kohdataan, Sua muistoistani pois en saa, Särkyvää Likaiset legendat 1, Kevein askelin (uusi kipale, toivottavasti muistin nimen oikein) ja encoressa Kiitos ja kunnia ja ROLV. Niin upeita kappaleita, niin upeaa tulkintaa. Nyt korostui Mikon piano ja Jaskan akustinen kitara. Unohtamatta tietenkään Ollin tulkintaa ja huippu hauskoja vitsejä biisien välissä. Jäätävän hyvä ilta. Yleisö eli hienosti mukana. Tunnelmallinen ja akustinen keikka sopii juuri tämänlaiseen paikkaan.

Saiskos näitä lisää, jookos? Minä tykkäsin. Siis todella paljon tykkäsin. Minusta vaan Yön vahvimpia puolia on ns. voimaballadit ja tämä ilta oli niitä täynnä. Täytyy vielä sanoa, että en ole ehkä ikinä kuullut hienompaa versiota Kiitos ja kunnia kappaleesta. Nyt vain odotellaan syksyä ja levyä ja konsertteja ja kaikkea muuta mukavaa mitä syksy tuo tullessaan.