sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kesän keikkojen aloitus Riihimäellä

15.6.2018 Iskelmäkesä, Riihimäki


Johan ne kesän keikat vihdoin starttasivat. Tällä viikolla onkin ollut kaikenmoista menoa ja puuhaa ja hetken piti miettiä jaksaako sitä perjantaina autoa starttailla ja lähteä käymään Riihimäellä. Eipä tarvinnut paljoa kuitenkaan miettiä, vaan hyvissä ajoin tuli lähdettyä ajelemaan. Johan tässä on tullut tovi taas vietettyä ilman Yön keikkoja, joten ei muuta kuin Riihimäelle. Automatkalla tuli kuunneltua Yön tekemää Spotify-soittolistaa, josta löytyi paljon mieluisia kappaleita.

Illan Riihimäellä starttasi Jari Sillanpää, kovasti median hampaissa ollut artisti. Hiukan heikompi henkilö olisi moisesta pyörityksestä jo murtunut, mutta Siltsu on rautainen ammattilainen, jonka keikka henki silkkaa positiivisuutta ja hyvää mieltä, sekä paljon paljon naurua. Siltsun biisisetti oli kohtuullisen erilainen. Settiin kuului varsin paljon lattarimusaa, joka sai tanssijalan pikkuisen kutiamaan. Siltsu aloitti illan Bum, bum, bum hitillä vuosien takaa. Etäisesti mieleen palasi jotain tanssiliikkeitä kyseisestä biisistä. Illan aikana kuultiin monta hittiä Siltsun uran varrelta ja välispiikit olivat tuttua, hauskaa Siltsua, samoin kuin koko lavaolemus oli varsin hyväntuulinen. Keikan aikana kuultiin mm. Bum, bum, bum, Vain elämäästä tuttu Sun kohdalla, Mä elän taas, Suurempaa, Takes 2 To Tango Tanssii kuin John Travolta, Satulinna, Malagaan, Liekeissä. Siltsun bändissä oli mukana myös Hessu Pohto, joka on jäänyt mieleen jo Bumtsibum -ohjelmasta silloin kun se tuli ensimmäsitä kertaa televisiosta. Eikä Hessun saksofoni ja muut soittimet jättäneet kylmäksi tälläkään kertaa. Minulla on ehkä joku puhallinsoitin-fetissi, voisikohan siihen hakea jostain apua?

Iskelmän Aamuklubin ihana Mikko Siltala huudatti seuraavaksi lavalle Yön. Uusi hieno Yökangas oli kiva, valokuvat ainakin kiittävät kun taustalla on jotain muuta kuin pelkkää mustaa. Nyt oli hieno hypnoottinen lakana. Myös alkunauha oli uusi ja sitäkin siellä tuli korva tarkkana kuunneltua. Lavalle nousi hyväntuulinen Yö-poppoo. Keikan aikana tuli taas naurettua kaikenmaailman splendauksille (=striimaus) sun muille hassun hauskoille tanssiliikkeille, joita se rakas Artisti taas esitti. Särkyvää biisi tuli kuunneltua kokonaan silmät kiinni ja oli ihana vaan keskittyä musiikkiin. Kiva kun itse tulee kiinnitettyä kaikkeen epäolennaiseen huomiota ja sitten naureskeltua siellä ihan ihmeellisille asioille. Hyvä fiilis lavalta tarttuu niin kovin helposti yleisöönkin. Tai ainakin minuun. Keikalla kuultiin ainakin: Kuuhullu, Vie mut minne vaan, Minne tuulet vie, Särkyvää, Hän tanssi kanssa enkeleiden, Ihmisen poika, Kiitos ja kunnia, ROLV. Riihimäellä oli myös ensiesitys uudesta biisistä, jonka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta eiköhän tuo tuolta jossain vaiheessa selviä tai palaile mieleen. Itse tarvitsen vielä pientä makustelua muutenkin tuosta kappaleesta, ennen kuin kerron siitä mitään mielipidettä. Nyt täytyy sanoa että jostain syystä biisien suhteen on minun päässä joku musta aukko, johon Riihimäellä kuullut biisit ovat hävinneet.

Yön jälkeen lavan otti haltuun huikean vauhdikas ja hyväntuulinen poppoo, Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani. Tältä ryhmältä ei kyllä vauhtia ja hyvää mieltä puutu, eikä sitä voi kyllä ihan katsella ja kuunnella hymyilemättä ja paikallaan töröttäen. Kyllä tämäkin poppoo saa sen tanssijalan kutiamaan ja onhan se silloin hiukan tanssiaskelia otettava. Tuurea ei juuri tule kuunneltua muuten kuin radiosta ja siltikin monet biisit muistuvat ulkoa, kun Tuurea ja Karavaania livenä kuuntelee. Rakastan "läskibassoa", eli kontrabassoa. Sen soittoa katselee ja kuuntelee kyllä varsin mielellään. Tuuren biisejä en luonnollisestikaan kaikkia tunne tai tunnista, mutta ne takuuvarmat hitit siellä soivat ainakin. Eikä sillä niin väliä että tunteeko kappaletta entuudestaan, ne vievät mukanaan kaikesta huolimatta. Tuuren ja Karavaanin biisilistan voikin käydä suoraan vakoilemassa instasta. Hekin aloittivat kesän keikat nyt Riihimäeltä.

Riihimäen viilenevässä illassa musiikillisen annin päätti Anna Eriksson. Ensin mietin että jaksankohan jäädä sitä katsomaan lainkaan, kun aamulla on ollut niin aikaisin herätys. Mutta olisi kyllä harmittanut jos en olisi jäänyt. Olin melkein jo unohtanut kuinka hieno ja vaikuttava ääni Annalla on. Keikka alkoi Kesä yhdessä kappaleella ja mieleen hiipi omat häät, kun itse karaokeversiota tästä kappaleesta lauloin miehelleni. Keikan aikana tuli toki monta muutakin biisiä, joita on tullut joskus karaokeversioina lauleskeltua. Oli ihana kuulla Annan hittejä vuosien varrelta, on se vaan taitava nainen. Hieno paluu Annalta!

Tämäpä ei tule jäämään ainoaksi IskelmäKesä -tapahtumaksi tänä kesänä. Mutta palaillaanpa astialle taas piakkoin! Käykäähän kuuntelemassa suomalaista musiikkia livenä. Meillä on Suomessa niin hienoja bändejä ja hienoja tapahtumia! Nähdään keikoilla!

"Näistä öistä, voimani mä saan."

Valokuvia voi käydä katselemassa joko facebookista tai flickristä.