tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juhannustouhuja...

Minäpä pääsinkin viettelemään juhannusta jo hyvissä ajoin. Tiistaina oli viimeinen aamuvuoro töissä ja sen jälkeen pääsin nauttimaan vapaista ja seuraavalla viikolla alkavasta lomasta. Kyllä tulikin nautittua. Hiukan tuli siivoiltua, kaupasta piti tietysti hakea juhannusherkkuja. Juhannusta viettelimme mieheni vanhempien luona, jossa myös mieheni sisko oli perheineen juhannusta viettämässä. Kaksi reipasta ja ihanaa pikku neitiä viihdytti kyllä kaikin tavoin. Kuinka ollakkaan kuulin omaa nimeäni kutsuttavan melko usein. Grillissä tirisi herkut ja tunnelma oli leppoisaa ja mukavaa. Kävimme välillä kotona nukkumassa ja jatkoimme taas juhannuksen viettoa. Päivä vain näytti kovin harmaalta ja tuuliselta. Vaan se ei menoa haitannut. Likat nauttivat olostaan pienessä uima-altaassa pulikoiden. Haettiin meille yksi Yö-vieraskin asemalta. Sittenhän sitä alettiinkin pikku hiljaa tehdä lähtöä juhannustansseihin.

22.6.2013 Tuulos, Kapakanmäki

Matkaa taitoimme kahdella autolla, kerrankin matkassa oli enemmän jengiä. Minun matkaseuranani oli mieheni, hänen siskonsa ja jälkimmäisen mies, vai olikohan se vielä koeajalla? ;) Peräkanaa ajeltiin kohti Tuulosta. Tuota tutuksi tullutta keikkapaikkaa. Tuulos kuuluu ehdottomasti kesän parhaimpiin keikkapaikkoihin. Ihana, kesäinen tanssilava. Paikalle olikin saapunut jo kourallinen Yö-tuttuja. Meidät miehet suunnistivat vielä baariin, me sen sijaan valtasimme paikkamme eturivistä. Kauaa emme ehtineet siinä seistä, kun minut ja ystäväni yllätettiin. Meille ystävällisesti lahjoitettiin uusia musiikkielämyksiä. Hiukan yllättävä veto. Illan musisoinnin aloitti Kohisevat Voxit. Vai oliko se Sihisevät vokit? ;) Kivaa tanssimusiikkia soittivat herrat ja kyllähän siellä juhannustanssitunnelmiin päästiin.


Ennen keikkaa sain myös miettiä syvällisemmin tätä meidän 
Yö-perhettämme. 
Edit 26.6. Poistin sukukokoukseen viittaavan pätkän, koska se oli kuulemma loukkaava, tarkoituksenani ei ollut loukata ketään. Muokataanpa nyt vielä hiukan tähän sopivaksi tekstiksi...
Perheeseen kuuluu erilaisia ihmisiä, toisten kanssa tullaan paremmin toimeen ja ollaan läheisiä, toisten kanssa välillä vähän riidellään, mutta ne riidat voidaan yleensä myös sopia. Tällä kertaa valitettavasti kävi niin, että ylitettiin joku raja ja koin tulleeni loukatuksi. Reagoin siihen voimakkaasti, tunneihminen kun olen. Turha sitä on sen ihmeemmin selitellä. Minua loukattiin ja kuinka ollakkaan en hymyillyt ja kiittänyt, vaan ärähdin ja korotin ääntäni ja sanoin pahasti. Se kaiketi tekee minusta "raivohullun" sainhan kuulemma raivokohtauksen. Hmm.. Jännä juttu, kun yleensä en kyllä moisia kohtauksia saa.

Luojan kiitos keikka alkoi ja sai keskittyä täysillä lavalla tapahtuvaan megalomaaniseen esitykseen. Lavalle oli koottu jälleen ihanan hyväntuulisia soittajia. Ollin huomattua mieheni, osoitti Olli kaivanneensa tätä varsin hellyyttävästi. Ilta aloitettiin Pienellä ihmisellä suuressa maailmassa ja jatkettiin sujuvasti Yötä vastaanottamaan. Vuorossa olikin todellinen toivelaulujen ilta ja ei voi sanoa kuin että huh huh. Monasta kuultiin pätkä. Toivelaulujen joukkoon kuului myös Loisto ja Tia-Maria. Illan ehdottomasti suurin yllätys oli Taikasanat ja hiukan tuli sellainen olo, josko se olisi omistettu minulle ja miehelleni, vaikkei sitä ääneen sanottukaan. Oman rakkaan kädet omissa käsissäni tuntuivat hyviltä ja tuntui, kuin unohtaisi että paikalla on muitakin. En muista koska olisin viimeksi kuullut Angelique -kappaleen. Se kolahtaa joka kerta kovaa. Tosin nyt taisi hiukan kolahtaa Jaskaankin... ;) Kuultiinpa sellainenkin harvinaisuus, kun Ihmisen pojasta esitettiin balladiversio, eli lavalla olivat ainoastaan Olli, Mikko ja Jaska.

Nyt sen todella huomasi, että Ari on tullut takaisin. Parivaljakko Ari ja Jaska olivat jälleen ihan lyömättömiä ja hulvattomia velikultia. Heitä ei voi katsella hymyilemättä. Jukilta kuultiin jotain ennen kuulumatonta, tai siis juhannuksena olivat ehtineet soittaa sitä jo pariin otteeseen, mutta minä en ollut aiemmin kuullut tätä kappaletta Jukin laulamana. Hyvästi maa, joka on julkaistu Ollin soololevyllä Voima. Sopii muuten äärettömän hyvin Jukin esittämäksi.


Vaan jälleen liian nopeasti oli aika kuunnella viimeinen laulu Likaiset legendat ja huutaa herrat takaisin lavalle. Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja ROLV ja ilta oli ohitse. Autoilla teimme uuden jaon ja hyppäsinkin likkojen kanssa samaan autoon takaisin tullessa. Kätevämpi näin. Mahtavan ihana ilta takana. Näitä lisää kiitos.

Ainiin ja tulihan sitä sitten seuraavana aamuna aamupalalla kuunneltua niitä uusia musiikillisia elämyksiä ja voin sanoa, että hyvältä kuulosti. Minä pidin kovasti ja kuuntelen varmasti kyllä levyä vielä uudemmankin kerran. Ei mennyt siis hukkaan markkinointi... ;)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Minirukkereilla Tykkimäessä

15.-16.6.2013 Kouvola, Tykkimäki


Oli jälleen aika kokoontua viettämään perinteistä Minirukkeri-viikonloppua Kouvolan Tykkimäkeen Rahtareiden kanssa. Tällä kertaa en kuitenkaan itse päässyt paikalle heti aamusta. Nuo työt kun tuppaavat haittamaan harrastustoimintaa aina toisinaan. Reippaan työpäivän ja niiden lyhyiden yöunien jälkeen suuntasin autoni Tykkimäelle. Portin ulkopuolella näin yhdistelmät, joille oli pienoinen jono. Jälleen lapset ja perheet pääsivät rekka-ajelulle ilmaiseksi. Reippaat miehet ja nainen ajeluttivat lapsia ja perheitä pitkän päivän ilmaiseksi. Siinä jos missä on talkoohenkeä. Rahtarivaunulla oli paljon tuttuja ja hyörinää ja markkinameininkiä. Ehdittiinpä siinä käydä pieni neuvottelu sihteerin toimesta. Ei kiitos. Vielä. ;) Pieni kierros Tykkimäessä ja samalla näytille tuotujen autojen katsastus. Ja miellyttihän ne silmää. Löysin myös nopeasti oman suosikkini autojen joukosta, esittely-Volvo. Pirun komean näköinen peli.


Kauaa en kuitenkaan ehtinyt Tykkimäessä aikaa vietellä, kun lähdimme mieheni kanssa heittämään pienen ajolenkin ja suuntasimme sen jälkeen Käyrälammen rannalle savusaunaan. Tämäkin on jo muodostunut perinteeksi Minirukkerien aikaan. Lauantai-iltana on Rahtareille varattu savusauna. Saunajuomatkin kuuluvat luonnollisesti asiaan. Leppoisaa yhdessäoloa saunassa ja sen terassilla. Tuli siinä heitettyä talviturkkikin. Vesi oli yllättävän lämmintä. Tulihan sitä muuten käytyä saunomassa appiukonkin kanssa. Ensimmäistä kertaa. Enkä edes saanut siitä mitään traumoja, toivottavasti ei vastapuolellekaan ei suuria järkytyksiä koitunut. Saunalla ehdittiin myös juhlistaa ja muistaa kunniapuheenjohtaja- Kimmon merkkipäivää ja pitää yksi hiljainen hetki erään pois nukkuneen rahtarin kunniaksi.


Tulihan se maalipullokin tyhjennettyä. Nyt pysyy minun autossani maalipinta hyvänä, kun se kunniaksi on tyhjennetty pullo. Vaan edellisenä iltana oli kuulemma tarjottu isompi pullo, jotenka minun autostani varmaankin lähtee aiemmin maalipinta, kuin tuosta toisesta uudesta autosta. Eikä minun uutta autoani kovastikaan arvostettu. Oli kuulemma Jose huijannut tyttöparkaa.  Grillaaminenkin kuuluu asiaan. Sain samalla uuden lempinimen: "lapsriepu". En kai nyt sentään niin parka ole? ;) Sen jälkeen tosin iski niin kova väsymys, että meinasin torkahtaa sohvalle. Onneksi mies saapui melko nopeasti ja ruokaa saatuaan hän suostui ystävällisesti poistumaan hyvästä seurasta ja pääsin kotiin nukkumaan univelkaani pois. Meinasin nukahtaa jo autoon.


Seuraavana aamuna minua odotti ihana herätys. Mieheni hemmotteli minua. On minulla sitten ihana mies. Paras mahdollinen. Sitten suuntasimmekin jälleen Tykkimäkeen. Siellä sitä sitten vieteltiin aikaa hyvässä seurassa ja tulihan sitä käytyä muutamassa laitteessakin, tosin kieputtelukaverini luovutti melko nopeasti. Aurinkokin helli aamupäivällä Tykkimäkeä, vaan mihin lie kadonnut se lämmittävä mollukka. Meinasi nimittäin tulla melko vilu iltapäivällä. Päivä meni nopeasti ja pian oli aika jakaa palkinnot kauneimmille autoille ja äänestäneille. Autoista kauneimmaksi oli selvällä enemmistöllä äänestetty Austin A 30 Seven, vuosimallia 55. Toiselle sijalle ylsi kovalla vaalimainonnalla Volvon hakeauto. Kolmannen sijan vei oma suosikkini Volvo Globetrotterin esitettely auto. Palkintojen jaon jälkeen pitikin juosta autolle, iski meinaan sellainen rankkasade. Näin oli jälleen vietetty Minirukkerit Tykkimäellä, ei muuta kuin ensi vuonna sama aika, sama paikka?! :)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Voihan Mikkeli soikoon!

14.6.2013 Mikkeli soikoon, Mikkelin Satama

Hei täällä taas kirjoittelemassa! Tähän viikkoon onkin mahtunut rutkasti musiikkia! Maanantaina oli Iskelmän kiertue Tampereella. Torstaina samainen kiertue vieraili Kotkassa ja sinnehän se oli töiden jälkeen hurautettava, kun kerran musisoimassa oli Arttu Wiskari. Hänen kappaleensa osuvat minuun kyllä hyvin. Sanoitukset uppoavat ja kolahtavat. Artun uusinta levyä kuunnellesani olen pyyhkäissyt poskeltani kyyneleen jos toisenkin. Livenäkin homma toimii hyvin.

Sitten koittikin jo kauan odotettu perjantai. Kiitos ihanien työkaverien, minulle avautui mahdollisuus kurvailla perjantai-iltana Mikkeliin. Onneksi minulla on ihanan joustavia työkavereita, joiden kanssa onnistuvat vuorojenvaihdokset ja pääsen täten nauttimaan rakkaimmasta harrastuksestani.

Mikkeliin ajellessa piti tietysti päivittää kuulumiset rakkaimman ystäväni kanssa. Nämä ovat yksiä parhaista jutuista keikkareissuilla, ystävän kanssa höpiseminen ja nauraminen. En voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu päästä kertomaan jollekin ajatuksia, joita ei muille uskalla puhua. Näin kun ei kuitenkaan ole aina ollut. Monesti on saanut pettyä ihmisiin, joihin on luottanut ja se on kasvattanut muurin ympärilleni, jonka ylittämiseen vaaditaan melko paljon.

Ei liene kovin yllättävää, että olimme paikalla hyvissä ajoin. Tänäänkään emme myöhästyneet. Onneksi olin varautunut lämpimillä vaatteilla, koska hiukan kolea sää meinasi olla ja jokusen tipan vettäkin taivas niskaan pudotteli illan aikana. Vaan meilläpä oli hyvä sateenpitopaikka, paitamyyntipiste. Parkkeerasimme aika ajoin itsemme sinne. Sadeviittaa minulla ei vielä ollutkaan, vaan nytpä minulla on sellainenkin.

Illan aloitti Osmos Cosmos. Tämän orkesterin näkemisestä olikin kulunut useampi vuosi. Silloin olin myyty herrojen energiasta. Kyllä Imatralla osataan. Edelleen coverit soivat hienosti ja saivat yleisön hyvin mukaan. Minussa se ei tällä kertaa sytyttänyt suurta paloa, mutta kyllä heitä mielellään katseli ja kuunteli. Osmokset houkuttelivat auringonkin esiin. Hetkeksi.

Roudaustauon jälkeen lavan valtasi ysäripopparit Ressu ja Jussi. Heissäpä onkin energiaa kovasti. Kerran aiemmin muistelen nähneeni heidät livenä ja silloin taisin jopa hiukan liikuttua Ressua kuunnellessa, koska hänen kappaleensa ovat olleet minulle teininä melko tärkeitä. Nyt kuultiin kaikki isoimmat hitit ja voin kertoa, että Mikkeli lauloi hienosti mukana. Eräänlainen yhteislauluhetki onnistui kyllä mahtavasti ja kuulosti todella hyvältä. Herroilla on lavasäteilyä ja mahtava keskinäinen kemia, jota seurailee mielellään hymy huulilla. Ressun pilke silmäkulmassa ja energinen liikkuminen lavalla ja siihen yhdistettynä Jussin upean antaumuksellinen eläytyminen lauluihin teki vaikutuksen. Mahtava kaksikko.





Illan viimeiseksi oli säästetty mikäs muukaan kuin Yö! Uusi intro oli herroilla ainakin käytössä, tosin sitä en meinannut kuulla kaikelta kiljunnalta, mutta pitkä se ainakin oli. Vaan sieltähän herrat astelivat lavalle. Mikä parasta, Kreivi on palannut riveihin ja tämäkös oli ihana nähdä! Ilta korkattiin Pienellä ihmisellä suuressa maailmassa. Melkoinen yllätysmomentti oli, kun Ollin kanssa lavalle asteli polttareita viettävä Tigersin tanssija laulamaan yhdessä Ollin kanssa Vie mut minne vaan. No olihan shöy. Parempi olla tässä kohtaa sanomatta enempää, niin ei tule vahingossa loukattua ketään...

Ja niin taas oli käynnistetty hittibiisien ilta. Toivelauluina kuultiin Popedan Yö ja Särkynyt enkeli. Jälleen kerran kiitokset jollekin, joka sitä biisiä toivoi. Kyllähän sitä sitten vähän jammailtiinkin. Yötä vastaanottamaan saa minut aina hyvälle tuulelle. Kertakaikkisen ihana kappale. Myös Pettävällä jäällä balladiversiona sai jälleen kerran ihon kanalihaksille. Eikä nyt unohdeta että tulihan siellä Kuuhullutkin! Uijuijui, ihana, hyväntuulinen ja mukaantempaava kipale. Olipa vaan kertakaikkisen mahtavaa nähdä pitkästä aikaa kaikki äijät. Hymy taisi olla korvissa asti. Jukilta kuultiin melko perinteinen kesäkekkeri biisikaksikko, arvaattekin varmaan jo? Jep. Deadline ja Oikee enkeli. Olli löi taas kunnolla viihdytysvaihteen silmään ja muutaman kerran tuli kyllä mukavat naurunpyrskähdykset. Kyllä, Olli rakas sinun hauiksesi ovat oikein mukavan näköiset.


Lava oli täynnä hyväntuulisia soittajia. Ihanaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Kyllä minä vain väittäisin, että arvoisan herra Kreivin paluulla on oma osuutensa asiaan. Ihanaa. Tästä se kesä sitten alkaa. Pari työvuoroa jäljellä ja sitten nautitaan lomailusta jokunen viikko. Tänä iltana onkin suunnattava tuon toisen harrastuksen pariin Kouvolan Tykkimäkeen. On meinaan perinteiset Minirukkerit. Kai sitä parin tunnin unilla jaksaa illallakin? Jotenka palaillaanhan taas asiaan! Nauttikaa kesästä!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Iskelmän aamuklubin seurailua vai iltapäiväkö se nyt oli? Täh häh?

10.6. Tampere, Koskikeskus


Aamu alkoi melko aikaisin, noin niin kun verrattuna normi vapaapäivään. Kellonsoittoakin oli pakko siirtää aavistus eteenpäin. Vaan sittenpä soitti äityliini ja kertoi minkälaista säätä on luvattu Tampereelle täksi päiväksi. Kätevää, oma sääpalvelu. Siinä piti sitten vielä aamupalaa syödessä itsekin tutkailla säätiedotuksia. Vaan silti se auton nokka otti suunnaksi Tampesterin, tuon ehdottomasti lempi kaupunkini Suomessa. Jaa miksikö en siellä sitten asu? No koska juureni ovat täällä kasvaneet niin syvälle, ettei niitä saa millään maan sisältä kaivettua. Otinpa kyytiin myös sen henkilökohtaista sääpalvelua tarjoavan tyypin. Oman rakkaan äitiliinini.

Pari tuntia ehti Koskikeskuksessa hiukan shoppailla, tosin sen verran huono olen nähtävästi shoppailemaan, etten yhtään mitään ostettavaa löytänyt mokomasta kauppakeskuksesta. Sitten näkyikin jo esiintymisareenan tienoilla tuttuja tyyppejä liikenteessä ja vaistomaisesti se tuli kierrettyä hiukan kauempaa, että voisi välttää kummalliset kohtaamiset.

Johan kello viimein kolkutteli lähellä kahta ja nuo tutut tyypit kipusivat lauteille. Iskelmän aamuklubi kiertää siis tällä viikolla kauppakeskuksia ja nyt kierros alkoi Tampereelta Koskikeskuksesta. Luonnollisestikin aamuklubia voi tällä viikolla kuunnella iltapäivällä. Ovatten pistäneet kellot ja kalenterit Iskelmässä uusiksi. 

Koskikeskuksen lauteille kipusivat ensimmäisinä Olli ja Mikko duo, joka aloitti musiikillisen ilonpidon reippaasti Rakkaus ei kuole milloinkaan kappaleella jatkoa seurasi ja kuultiin Ihmisen poika. Hyvin reippaita kappaleita. Tällä kertaa tyydyin tuijottelemaan ja korvia höristelemään hieman kauempaa. En ihan tunkenut naamani lavaan kiinni, sekös vasta kiva olisi ollutkin. 

Seuraavana lavan valtasivat Tohtori Mustajärvi ja Costi. Heidän duoltaan kuultiin kappale Ukkometso ja sitä ennen täytyy tunnustaa Popeda-tietämättömyyteni, en siis lainkaan tiedä mikä se ensimmäinen kappale oli. Sitten Costello jammaili vielä yksinään Kesä ja Kitara -biisin. Kyllä Costello on sitten kertakaikkisen symppis.

 
Vuorossa oli pieni huilitauko ja Iskelmällä ohjelma toki jatkui, haastattelussa kävi Ville Nieminen ja joku mimmi, joka opetti Antti Granlundille (mieshän on joskus muinoin esiintynyt myös Elisan mainoksissa, joten tv:stäkin tuttu) tankoliikkeitä. Sittenpä kuunneltiinkin korva tarkkana Ollin haastattelua. Hyväntuulisen näköinen mies haastattelussa oli ja kyllähän sieltä jokunen hymykin irtosi.

Iskelmän pisteen tienoilla pyöri myös ilmeisesti Matka-Vekan työntekijä, joka on mukana Yö ja Popeda -risteilyssä jollain lailla. Varsin ystävälliseltä tädiltä sain pari upeaa korttia ja lappusen risteilystä. Melko hyvin niille on hyttejä jo myyty, vaan eiköhän kaikille halukkaille tilaa löydy. Tuota reissua muuten odotan jo nyt innolla. Täti oli hämmästynyt, kun sanoin lähteväni ihan vain yhdelle risteilylle. Näytänkö muka niin kajahtaneelta, että kävisin useamman risteilyn peräkkäin...? ;) Herrat kipusivat uudestaan lavalle ja tällä kertaa kuultiin ainoastaan yhdet biisit kultakin kokoonpanolta; Haaksirikko, Ukkometso ja Kesä ja kitara. Sitten olikin vuorossa pidempi tauko, jonka aikana ehdimme äitini kanssa jälleen kierrellä kauppoja. Costellon haastattelua kävimme hiukan kuuntelemassa. Costellolla oli hauska näkemys Popeda-perheestä.

Jonne Aaronkin kävi haastattelussa Iskelmällä, mutta joku tuli juuri otollisesti häiritsemään ja keskittymiseni meni jonnekin aivan muualle. Jos edes kerran voisi tuntea olonsa ylpeäksi ja normaaliksi ihmiseksi erilaisten kohtaamisten jälkeen. Vaan eipä se kerta ollut tälläkään kertaa. Rakas Artisti astuu askeleen lähemmäs ja suuni sanoo NAPS ja aivoni samoin tein. Mitä hittoa? Ja kuinka ärsyttävä tuo on! Argh! Ei järkevää sanottavaa, ei järkeviä ajatuksia ja taas saa jälkeenpäin miettiä että "Jes! Hyvä minä! Kyllä sä oot sitten fiksu ja sanavalmis!". Vaan tulipa rakkaalle äitylille tilaisuus päästä kiittämään henkilökohtaisesti arvon Artistia. Eipä kulunut kauaa, kun Artistin vierelle hiippaili toinenkin artisti. Oli siinä ujolla tytöllä olemista, kun kaksi Suomen suurinta rokkikukkoa seisovat ihan lähellä. Suu pysyi kiinni, yritin keskittyä Jonnen haastatteluun. Eihän siitä mitään tullut. Hemmetti. Haastatteluvuorossa Jonnen jälkeen oli Pate ja hymy huulilla näitäkin tarinoita kuunneltiin. Se mies tihkuu testosteronia.


Vielä kerran artistit pomppasivat lavalle ja ensimmäiseltä duolta kuultiin Yö ja ROLV (jotkut sen kirjoittavat myös ilman v:tä). Nyt olin uskaltautunut taas jo hitusen lähemmäs ja virnistelin Ollille. Mikkohan soitti tietenkin taivaallisen hyvin. Äitini kehui kotimatkalla Mikon olevan todella taitava ja eihän tästä asiasta voi eri mieltä olla! Toinen duo vetäisi Suuret setelit ja Ukkometson ja Costello lauloi vielä viimeisenä kesästä ja kitarasta. Päivä oli pulkassa ja oli aika startata auto kotia kohti. Autuaan tietämättömiä olimme olleet Tampereella vallinneesta säätilasta. Siellä kuulemma tulvi. Vaan eipä tulvinut Koskikeskuksessa. Onneksi. Kotimatkalla näkyi jossain ojanpenkalla jotain valkoista, oletin sen olevan lunta tai räntää, joten on siellä melkoiset sääolot vallinneet.

 Tästä on hyvä jatkaa kesää. Enää pari viikkoa, tai itseasiassa reilu viikko töitä ja sitten pääsen nauttimaan kesälomasta. Aah. Sitä odotellessa.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Keikkataukoa ja Kermaa


No jopas on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Kesä on saapunut tässä ihan yllättäen. Minun mielestäni parasta mahdollista aikaa. Se kesä nimittäin. Nyt on nautittu auringosta ihan sitten nimittäin urakalla. Hyvä niin. Tosin sen verran täytyy pitää pessimistilippua ylhäällä, että tämähän tarkoittaa sitä, että minun kesäloman aikaan sataa vettä. Koko ajan. Taukoamatta. Nyt täytyy oikein miettiä mitä olen tehnyt tässä sinä aikana, kun Yö on vietellyt lomaa. Kuka missäkin merkeissä... Naamakirjasta saa vähän väliä lukea jonkun terveisiä jostain päin maailmaa. Joten ovat herrat tainneet osata vähän rentoutuakin. Paitsi tietysti arvon herra Artisti, joka pakertaa studiossa joululevyn merkeissä.
On tässä tullut kyllä itsekin otettua ihan rennosti, ihan kuin itsekin lomailisi ja keräilisi voimia uuteen keikkaperiodiin. Mitä hittoa? :D

Noh, uuden tatuoinnin olen ehtinyt käydä hankkimassa tässä parisen viikkoa takaperin. Nyt on suojelusenkeli-teemani täydellinen. Uusi menopelikin tuli tässä taannoin hommattua ja tuohon ajokkiin olen kyllä hyvin tyytyväinen. Kyllä nyt kelpaa ajella työmatkaa ja taittaa keikkareissuja. Olenhan minä toki ehtinyt ystäviäkin nähdä. Samoin kuin olen viettänyt aikaa perheen ja sukulaisten kanssa, niin omien kuin naimakaupan mukana tulleiden sukulaisten kanssa on tullut vieteltyä aikaa.

Johan tässä oma pää alkoi hiukan naksumaan, kun ei ole päässyt tuulettamaan ajatuksia livekeikoille. Joten tämähän tuli kuin tilauksesta, että Kerma saapui tänne minun kotikulmilleni. Kermahan siis on covereita soitteleva bilebändi ja onneksi he ovat nyt viime aikoina vierailleet suhteellisen mukavin väliajoin tuolla meidän eräässä paikallisessa tanssiravintolassa. Solistina Kermassa toimii ihanista ihanin Miina Mikkonen! Tälläkään kertaa ei tarvinnut illan antiin pettyä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti kolmen setin aikana. Tai no tällä kertaa ei niin vaarallisia tilanteita, mutta vauhtia ainakin. Miina onnistuu omalla kohdallani saamaan saman tilan aikaan, kuin Yö. Unohdan kaiken ympärilläni olevan ja tapahtuvan ja keskityn siihen mitä lavalla tapahtuu, elän musiikin mukana. Lauri Tähkäkin tämän olotilan saavuttamisessa melko hyvin onnistuu.

Miinan räjähtävä energia tempaa mukaan ja vie mennessään. Nyt sain ilokseni huomata,
että olivat ottaneet settiin mukaan myös muutaman uuden biisin. Jesse Kaikurantaa, Suvi Teräsniskaa ja Eriniä kuulin ensimmäistä kertaa. Hyvältähän tuo kuulosti. Suomalainen ja suomenkielinen musiikki on kuitenkin sitä, joka minuun kaikista parhaiten uppoaa. Miina täyttää omalla ihanalla persoonallaan lavan ja koko tilan. Vai tuntuukohan se vain minusta siltä? Valtaosa ihmisistä kun eivät kuitenkaan ole paikalla kuuntelemassa bändiä, vaan vetämässä pään täyteen viikonlopun kunniaksi. Niitä tyyppejä muuten riittää täällä minun kotikulmillani ja etenkin tuossa kyseisessä ravintolassa. Nyt oli väkeäkin liikkeellä melko paljon, koska kyseessä oli päättäjäisviikonloppu. Hatunnosto kaikille pelastuspuolella työskenteleville, jotka pakertavat tuona yönä enemmän kuin keskimääräisesti viikonloppuina ja huolehtivat nuorista, joita kaupungilla liikkuu tuona yönä paljon.  

Vaan jospa palattaisi asiaan. Oli meinaan eräs keikka menossa tuolla Ravintola Mulligan'sissa. Tinakenkätyttö on eräs ehdottomia suosikkikappaleitani. Laulaa sen sitten Kaija Koo tai joku muu, se kuulostaa hyvältä ja saa valtavan palon aikaan minussa. Todellista menoa ja meininkiä saa aikaan Kerman esittämät vanhat rockiksi luokittelemani biisit. Ne tuntuvat uppoavan myös yleisöön. Siis muihinkin kuin minuun. Romeo ja Julia on yksi oman teini-ikäni merkittävimpiä kappaleita. Senkin taidan osata melkeinpä etu- ja takaperin. Edelleen pidän tuosta kappaleesta kovasti. Sen myötä palaan teini-ikääni. Porilaisuuteen on hyvä päättää ilta ja ei muuta kuin Levoton tuhkimo vielä ilmoille. Valtaisien aplodien jälkeen bändi palasi vielä takaisin lavalle yhden biisin ajaksi. Viimeisenä kuultiin Stellan Piste, joka aiheuttaa minussa myös hyvin suuria tunteita. Kun kuulen kappaleen radiosta, väännän heti äänenvoimakkuutta kovemmalle.

Ilta oli saatu päätökseen ja oli aika lähteä kotiin. Hikinen ja nauruntäyteinen ilta oli takanapäin. Tällä kertaa sain jakaa nämä mahtavat hetket oman mieheni ja rakkaan kälyni kanssa. Kälyni muuten kasvattaa kotonaan ehkä pienintä Miina-fania. Postia piti tuoda taas, kun äiti oli Miinan keikkaa katsomassa. Tähän bändiin en muuten ja kyllästy ikinä, keikoilta saa aina lähteä hymy huulilla kotiin. Taas pitäisi pari viikkoa odotella seuraavaa livekeikkaa.... Odottavan aika on pitkä.... Vaan onneksi ei sentään tuskainen, vaan osaa nauttia siitäkin ajasta. Jep. Tällaista tämä minun elämä. En kauheasti jaksaisi valittaa. Melko kivaa olla minä. ;)