Iskelmän aamuklubin seurailua vai iltapäiväkö se nyt oli? Täh häh?

10.6. Tampere, Koskikeskus

Aamu alkoi melko aikaisin, noin niin kun verrattuna normi vapaapäivään. Kellonsoittoakin oli pakko siirtää aavistus eteenpäin. Vaan sittenpä soitti äityliini ja kertoi minkälaista säätä on luvattu Tampereelle täksi päiväksi. Kätevää, oma sääpalvelu. Siinä piti sitten vielä aamupalaa syödessä itsekin tutkailla säätiedotuksia. Vaan silti se auton nokka otti suunnaksi Tampesterin, tuon ehdottomasti lempi kaupunkini Suomessa. Jaa miksikö en siellä sitten asu? No koska juureni ovat täällä kasvaneet niin syvälle, ettei niitä saa millään maan sisältä kaivettua. Otinpa kyytiin myös sen henkilökohtaista sääpalvelua tarjoavan tyypin. Oman rakkaan äitiliinini.

Pari tuntia ehti Koskikeskuksessa hiukan shoppailla, tosin sen verran huono olen nähtävästi shoppailemaan, etten yhtään mitään ostettavaa löytänyt mokomasta kauppakeskuksesta. Sitten näkyikin jo esiintymisareenan tienoilla tuttuja tyyppejä liikenteessä ja vaistomaisesti se tuli kierrettyä hiukan kauempaa, että voisi välttää kummalliset kohtaamiset.

Johan kello viimein kolkutteli lähellä kahta ja nuo tutut tyypit kipusivat lauteille. Iskelmän aamuklubi kiertää siis tällä viikolla kauppakeskuksia ja nyt kierros alkoi Tampereelta Koskikeskuksesta. Luonnollisestikin aamuklubia voi tällä viikolla kuunnella iltapäivällä. Ovatten pistäneet kellot ja kalenterit Iskelmässä uusiksi. 

Koskikeskuksen lauteille kipusivat ensimmäisinä Olli ja Mikko duo, joka aloitti musiikillisen ilonpidon reippaasti Rakkaus ei kuole milloinkaan kappaleella jatkoa seurasi ja kuultiin Ihmisen poika. Hyvin reippaita kappaleita. Tällä kertaa tyydyin tuijottelemaan ja korvia höristelemään hieman kauempaa. En ihan tunkenut naamani lavaan kiinni, sekös vasta kiva olisi ollutkin. 

Seuraavana lavan valtasivat Tohtori Mustajärvi ja Costi. Heidän duoltaan kuultiin kappale Ukkometso ja sitä ennen täytyy tunnustaa Popeda-tietämättömyyteni, en siis lainkaan tiedä mikä se ensimmäinen kappale oli. Sitten Costello jammaili vielä yksinään Kesä ja Kitara -biisin. Kyllä Costello on sitten kertakaikkisen symppis.

 
Vuorossa oli pieni huilitauko ja Iskelmällä ohjelma toki jatkui, haastattelussa kävi Ville Nieminen ja joku mimmi, joka opetti Antti Granlundille (mieshän on joskus muinoin esiintynyt myös Elisan mainoksissa, joten tv:stäkin tuttu) tankoliikkeitä. Sittenpä kuunneltiinkin korva tarkkana Ollin haastattelua. Hyväntuulisen näköinen mies haastattelussa oli ja kyllähän sieltä jokunen hymykin irtosi.

Iskelmän pisteen tienoilla pyöri myös ilmeisesti Matka-Vekan työntekijä, joka on mukana Yö ja Popeda -risteilyssä jollain lailla. Varsin ystävälliseltä tädiltä sain pari upeaa korttia ja lappusen risteilystä. Melko hyvin niille on hyttejä jo myyty, vaan eiköhän kaikille halukkaille tilaa löydy. Tuota reissua muuten odotan jo nyt innolla. Täti oli hämmästynyt, kun sanoin lähteväni ihan vain yhdelle risteilylle. Näytänkö muka niin kajahtaneelta, että kävisin useamman risteilyn peräkkäin...? ;) Herrat kipusivat uudestaan lavalle ja tällä kertaa kuultiin ainoastaan yhdet biisit kultakin kokoonpanolta; Haaksirikko, Ukkometso ja Kesä ja kitara. Sitten olikin vuorossa pidempi tauko, jonka aikana ehdimme äitini kanssa jälleen kierrellä kauppoja. Costellon haastattelua kävimme hiukan kuuntelemassa. Costellolla oli hauska näkemys Popeda-perheestä.

Jonne Aaronkin kävi haastattelussa Iskelmällä, mutta joku tuli juuri otollisesti häiritsemään ja keskittymiseni meni jonnekin aivan muualle. Jos edes kerran voisi tuntea olonsa ylpeäksi ja normaaliksi ihmiseksi erilaisten kohtaamisten jälkeen. Vaan eipä se kerta ollut tälläkään kertaa. Rakas Artisti astuu askeleen lähemmäs ja suuni sanoo NAPS ja aivoni samoin tein. Mitä hittoa? Ja kuinka ärsyttävä tuo on! Argh! Ei järkevää sanottavaa, ei järkeviä ajatuksia ja taas saa jälkeenpäin miettiä että "Jes! Hyvä minä! Kyllä sä oot sitten fiksu ja sanavalmis!". Vaan tulipa rakkaalle äitylille tilaisuus päästä kiittämään henkilökohtaisesti arvon Artistia. Eipä kulunut kauaa, kun Artistin vierelle hiippaili toinenkin artisti. Oli siinä ujolla tytöllä olemista, kun kaksi Suomen suurinta rokkikukkoa seisovat ihan lähellä. Suu pysyi kiinni, yritin keskittyä Jonnen haastatteluun. Eihän siitä mitään tullut. Hemmetti. Haastatteluvuorossa Jonnen jälkeen oli Pate ja hymy huulilla näitäkin tarinoita kuunneltiin. Se mies tihkuu testosteronia.

Vielä kerran artistit pomppasivat lavalle ja ensimmäiseltä duolta kuultiin Yö ja ROLV (jotkut sen kirjoittavat myös ilman v:tä). Nyt olin uskaltautunut taas jo hitusen lähemmäs ja virnistelin Ollille. Mikkohan soitti tietenkin taivaallisen hyvin. Äitini kehui kotimatkalla Mikon olevan todella taitava ja eihän tästä asiasta voi eri mieltä olla! Toinen duo vetäisi Suuret setelit ja Ukkometson ja Costello lauloi vielä viimeisenä kesästä ja kitarasta. Päivä oli pulkassa ja oli aika startata auto kotia kohti. Autuaan tietämättömiä olimme olleet Tampereella vallinneesta säätilasta. Siellä kuulemma tulvi. Vaan eipä tulvinut Koskikeskuksessa. Onneksi. Kotimatkalla näkyi jossain ojanpenkalla jotain valkoista, oletin sen olevan lunta tai räntää, joten on siellä melkoiset sääolot vallinneet.

 Tästä on hyvä jatkaa kesää. Enää pari viikkoa, tai itseasiassa reilu viikko töitä ja sitten pääsen nauttimaan kesälomasta. Aah. Sitä odotellessa.