Minirukkereilla Tykkimäessä

15.-16.6.2013 Kouvola, Tykkimäki

Oli jälleen aika kokoontua viettämään perinteistä Minirukkeri-viikonloppua Kouvolan Tykkimäkeen Rahtareiden kanssa. Tällä kertaa en kuitenkaan itse päässyt paikalle heti aamusta. Nuo työt kun tuppaavat haittamaan harrastustoimintaa aina toisinaan. Reippaan työpäivän ja niiden lyhyiden yöunien jälkeen suuntasin autoni Tykkimäelle. Portin ulkopuolella näin yhdistelmät, joille oli pienoinen jono. Jälleen lapset ja perheet pääsivät rekka-ajelulle ilmaiseksi. Reippaat miehet ja nainen ajeluttivat lapsia ja perheitä pitkän päivän ilmaiseksi. Siinä jos missä on talkoohenkeä. Rahtarivaunulla oli paljon tuttuja ja hyörinää ja markkinameininkiä. Ehdittiinpä siinä käydä pieni neuvottelu sihteerin toimesta. Ei kiitos. Vielä. ;) Pieni kierros Tykkimäessä ja samalla näytille tuotujen autojen katsastus. Ja miellyttihän ne silmää. Löysin myös nopeasti oman suosikkini autojen joukosta, esittely-Volvo. Pirun komean näköinen peli.


Kauaa en kuitenkaan ehtinyt Tykkimäessä aikaa vietellä, kun lähdimme mieheni kanssa heittämään pienen ajolenkin ja suuntasimme sen jälkeen Käyrälammen rannalle savusaunaan. Tämäkin on jo muodostunut perinteeksi Minirukkerien aikaan. Lauantai-iltana on Rahtareille varattu savusauna. Saunajuomatkin kuuluvat luonnollisesti asiaan. Leppoisaa yhdessäoloa saunassa ja sen terassilla. Tuli siinä heitettyä talviturkkikin. Vesi oli yllättävän lämmintä. Tulihan sitä muuten käytyä saunomassa appiukonkin kanssa. Ensimmäistä kertaa. Enkä edes saanut siitä mitään traumoja, toivottavasti ei vastapuolellekaan ei suuria järkytyksiä koitunut. Saunalla ehdittiin myös juhlistaa ja muistaa kunniapuheenjohtaja- Kimmon merkkipäivää ja pitää yksi hiljainen hetki erään pois nukkuneen rahtarin kunniaksi.

Tulihan se maalipullokin tyhjennettyä. Nyt pysyy minun autossani maalipinta hyvänä, kun se kunniaksi on tyhjennetty pullo. Vaan edellisenä iltana oli kuulemma tarjottu isompi pullo, jotenka minun autostani varmaankin lähtee aiemmin maalipinta, kuin tuosta toisesta uudesta autosta. Eikä minun uutta autoani kovastikaan arvostettu. Oli kuulemma Jose huijannut tyttöparkaa.  Grillaaminenkin kuuluu asiaan. Sain samalla uuden lempinimen: "lapsriepu". En kai nyt sentään niin parka ole? ;) Sen jälkeen tosin iski niin kova väsymys, että meinasin torkahtaa sohvalle. Onneksi mies saapui melko nopeasti ja ruokaa saatuaan hän suostui ystävällisesti poistumaan hyvästä seurasta ja pääsin kotiin nukkumaan univelkaani pois. Meinasin nukahtaa jo autoon.


Seuraavana aamuna minua odotti ihana herätys. Mieheni hemmotteli minua. On minulla sitten ihana mies. Paras mahdollinen. Sitten suuntasimmekin jälleen Tykkimäkeen. Siellä sitä sitten vieteltiin aikaa hyvässä seurassa ja tulihan sitä käytyä muutamassa laitteessakin, tosin kieputtelukaverini luovutti melko nopeasti. Aurinkokin helli aamupäivällä Tykkimäkeä, vaan mihin lie kadonnut se lämmittävä mollukka. Meinasi nimittäin tulla melko vilu iltapäivällä. Päivä meni nopeasti ja pian oli aika jakaa palkinnot kauneimmille autoille ja äänestäneille. Autoista kauneimmaksi oli selvällä enemmistöllä äänestetty Austin A 30 Seven, vuosimallia 55. Toiselle sijalle ylsi kovalla vaalimainonnalla Volvon hakeauto. Kolmannen sijan vei oma suosikkini Volvo Globetrotterin esitettely auto. Palkintojen jaon jälkeen pitikin juosta autolle, iski meinaan sellainen rankkasade. Näin oli jälleen vietetty Minirukkerit Tykkimäellä, ei muuta kuin ensi vuonna sama aika, sama paikka?! :)