tiistai 13. joulukuuta 2016

Yön 35-vuotis juhlakiertueen päätös Metro Areenalla

9. ja 10.12.2016 Yö 35v. Juhlakiertue, Metro Areena


Nytkö pitäisi sitten muka keksiä jotain sanottavaa? Tätä viikonloppua on odotettu melko pitkään. Lauantain lippu oli hommattu jo hyvissä ajoin maaliskuussa, perjantaita mietinkin sitten hiukan pidempään. Perjantaina konserttiin lähti mukaan äiti. Paikat olivat piippuhyllyllä ja melko hienot näkymät sieltä olikin. Perjantaina lavalla oli ensimmäisessä setissä vierailemassa Toni Wirtanen, joka kävi heti alkukeikasta vetämässä repäisevän version Pieni ihminen suuressa maailmassa kappaleesta. Oli kyllä jäätävän tykki veto.

Visuaalinen ilme konserteissa oli kyllä mahtavaa katseltavaa, vaikka niistä saikin esimakua Tampereella. Nämä visuaaliset jutut suunnitelleet tyypit ovat kyllä tehneet mahtavaa duunia. Ensimmäinen osa konsertista mentiin jälleen Yö-klassikoita 80- ja 90-luvuilta. Toisella puoliskolla saatiin sitten nauttia tuoreemmista hiteistä 2000- ja 2010-luvuilta. Perjantaina me siirryimme äitylin kanssa sujuvasti eturiviin toiselle puoliskolle, siellä kun sattui olemaan jokunen tyhjä istumapaikka.
Toisella puoliskolla vierailevina tähtinä nähtiin Juha Tapio ja Suvi Teräsniska. Särkyvää biisin alkaessa ehdin jo hetken miettiä että mitä hittoa, miksei Olli spiikannut Suvia lavalle. Sieltähän se Suvi kuitenkin asteli duetoimaan Ollin kanssa ja sai huokaista helpotuksesta.

Lauantaina kyytiin lähti tuo äärettömän rakas Ystävä, joka oli saapunut Pohjois-Suomen lumen keskeltä etelän pimeyteen. Ei muuten ollut kaukana, että olisi jääty matkalle, kiitos fiksujen kanssa-autoilijoiden Kehä 1:lle siirtyessä. Onhan se ihan jees lyödä jarrut kiinni liki satasen vauhdista. Mutta luojan kiitos tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja useammalla kirosanalla. Lauantaina jotenkin taas korostui se miten ihanaa oli nähdä monia rakkaita ihmisiä, jotka Yö on elämääni tuonut. Olen kyllä vilpittömän kiitollinen heistä ja teistä kaikista. Pus.

Lauantaina olikin sitten vuorossa melkoista tunteiden vuoristorataa. Hammasta joutui puremaan useaan otteeseen, eikä se kyllä auttanutkaan, itku karkasi silmäkulmasta useamman kerran. Välillä naurettiin ja välillä itkettiin. Ensimmäisellä puoliskolla vierailevana tähtenä nähtiin Ellinoora, joka esitti koskettavan ja kauniin version Enkelille biisistä. Metro Areena tuikki kauniisti kännyköiden taskulamppujen loisteessa.

Toisella puoliskolla Juha Tapio sai kyyneleet vierimään valtoimenaan kappaleella Sunnuntaisin kuolee kuninkaat. Ja kyllä oli mahtava tunnelma myös Jukin esittäessä Katujen kuningatarta, joka siirtyi viimeisessä konsertissa toiseen settiin. Mitra pääsi esittämään täydelle Metro Areenalle myös pätkän Mä annan sut pois kappaletta ja kyyneleiltä minut pelasti kameraan keskittyminen. Kiitos ja kunnia oli täyttä tykitystä ja tulitusta kumpanakin iltana. Lauantaille pyro yms. tekniikasta oli jätetty vallattomat savusuihkut pois. Viimeisenä kuultu ROLV sai kyyneleet silmiin, etenkin kun näki miten koville se sillä rakkaalla Artistilla otti. Viimeisen kerran kumarrukset tänä vuonna ja homma oli taputeltu pakettiin. Eipä juuri paremmin olisi voinut päättää Yön 35-juhlavuotta.
Jotakuinkin tällä konseptilla syksyn konsertit on vedetty läpi:

Ensimmäinen setti
Likaiset legendat 1
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Särkynyt enkeli
Kuorotyttö
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Yötä vastaanottamaan
Katujen kuningatar
Joutsenlaulu
Vie mut minne vaan
Tia-Maria
Ihmisen poika

Toinen setti
Vain yksi sydän särjettäväksi
Tie sydämeeni
Pettävällä jäällä
Särkyvää
Jään sun viereen
Deadline
Laulu rakkaudelle
Minne tuulet vie
Puolet taivaasta - Puolet helvetistä
Kiitos ja kunnia

Encore
Parrasvalot
Rakkaus on lumivalkoinen

Tajusin muuten nyt vasta, että Laulu rakkaudelle on kyllä väärässä setissä, tai sitten minä olen kuvitellut sen ensimmäisen ja toisen setin biisien jaotteluperusteen. Sen vuoksi tuon listan tekeminen ilman apuja meinasikin olla hiukan vaikeaa, koska olisin ehdottomasti sijoittanut sen kappaleen ensimmäiseen settiin. Hmmmm....

Ei tehnyt mieli lähteä ihan heti pois. Oli kiva jutustella ja viettää vielä aikaa niiden hurjan rakkaiden Yö-ihmisten kanssa. Itku meinaa tulla tätä kirjoittaessa. Ensi vuonna tulee kymmenen vuotta siitä, kun Yö on vienyt mennessään. Nyt on taas kiva katsella taaksepäin tätä Yö-vuotta. Kilometrejä on jälleen kertynyt jokunen, on ollut baarikeikkoja, festareita, tunnelmallisia trioja ja Olli ja Lenni-Kalle duokin sekä tietysti konsertit ja etenkin nämä päätöskonsertit. Huh. Matkaan on mahtunut paljon mahtavia tyyppejä, vanhoja tuttuja ja jokunen uusikin tuttavuus. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tänä vuonna osa tätä matkaa.

Suurin kiitos kuitenkin Yölle! Ilman Ollia ei ole Yötä, suuri kumarrus mahtavalle tyypille, joka luotsaa Yö-laivaa eteenpäin, vaikka vuosi ei varmasti ole ollut helppo. Myöskään ilman bändiä ei tulisi mistään mitään. Kiitos Daffy, Jaska, Ari, Juki ja Mikko! Ilman tekniikkaa mikään ei toimisi ja popparit olisivat pulassa, eli iso kiitos Teemu, Timo, Aki, Pete ja Pasi. Jälleen on tuhlattu tänä vuonna euro jos toinenkin maailman parhaaseen fanituotemyyntiin, kiitos Satu ja Pipsa. Konserteista kiitos myös Mitralle, Elnalle ja Jennielle, toitte omalla olemuksellanne ihanaa piristystä ja energiaa, duetot olivat koskettavia ja hienoja.

Nyt on hyvä rauhoittua pikku hiljaa jouluun. Rentouttavaa joulua kaikille. Kiitos ikimuistoisesta Yö-vuodesta. Nähdään taas keväällä keikoilla!

Kuvia löytyy jälleen facebookista ja löytyypä sieltä muutama videopätkäkin. Kuvia on nyt kohtuullisen paljon, mutta kun en millään pystynyt enää karsimaan noista jäljelle jääneistä kuvia pois.