sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäiset Yöt

8.6.2017 M/S Finlandia Eckerö Line


Niinhän tuo taas pieni keikkatauko Yöstä vierähti nopeasti ja jälleen oli aika aloittaa kesän osalta Yölliset juoksentelut. Tänä kesänä ne alkoivat laivalta. Laivana siis toimi Eckerön Finlandia. Pari viikkoa aiemmin kävimme kuuntelemassa samanlaisella miniristeilyllä Anssi Kelaa ja nyt oli vuorossa Yö. Matkaseurakin oli mitä parhainta, kun mukana oli pitkästä aikaa tuo oma rakas mieheni, anoppini, kälyni miehineen sekä kaksi ihanan reipasta pientä Yö-fania (rakas kummityttö ja hänen siskonsa), jotka olivat myös hyvin innoissaan Yön keikasta. Kummitypykkä oli valmistautunut keikkaan lataamalla kameran akun täyteen jo pari päivää ennen keikkaa. Edelleenkään en ymmärrä mistä se senkin kuvien ottamisen keikalla on oppinut. Siis ei minkäänlaista käsitystä. Siinä tuli kuunneltua soundchekkiäkin, kun typyköiden kanssa ihmeteltiin laivan saapumista satamaan ja pyörittyä tuoleissa. Aika muuten kului nopeasti kun leikki niiden ihanien ipanoiden kanssa.

Uudenkarheaa alkunauhaa pyörimään ja herrat lavalle. Taas oli pienen ihmisen maailma sekaisin, kun soittajat oli aseteltu lavalle "vääriin paikkoihin". Keikan edetessä tuli kyllä huomattua, että Jaskalle sopii äärimmäisen hyvin paikka edempää. Jaskan soittimiin oli lisäksi ilmestynyt sähkökitara aiempien urkujen ja akustisen kitaran lisäksi. Vauhtiakin herralla oli normaalia enemmän, eli Jaska kyllä sopii vallan mainiosti siihen edemmäs soittelemaan ja laulelemaan.

Eckeröllä kuultiin seuraavat kipaleet:

Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Se kerran kirpaisee
Sua muistoistani pois en saa
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Tuhoutuva tarina
Värifilmi
Ihmisen poika
Likaiset Legendat 1
Lindholmin Ollie
Kiitos ja kunnia
ROLV


Vain elämäästä tutuksi tulleet biisit sopivat kyllä hyvin settiin. Värifilmi ei ehkä omiin suosikkeihini kuulu, mutta minunpa ei tarvitsekaan aina kaikesta tykätä ja ehkä sekin vaan vaatii useamman kuuntelukerran. Saa nähdä. Olli taas ihanasti huomioi tuon meidän kummilikan ja kyseli siltä vaikka sun mitä. Nyt kun neiti alkaa jo olemaan hiukan isompi, niin hän uskaltaa jopa vastatakin jotain. Neiti oli harmitellut jälkeenpäin, kun ei tullut biisejä mieleen, kun Olli kyseli biisitoivetta. Keikka oli hiukan tynkä, mutta se nyt johtunee noista Eckerön aikatauluista. Reipas ja rempseä kesän aloitus Eckeröllä! Tässä kohtaa pyydän mitä nöyrimmin anteeksi kun yritin varastaa biisilistan. Anteeksi Arvon Herra Yrmyjen Kuningas. En tee moisia tuhmuuksia toiste. Ainakaan ihan lähiaikoina.


9.6.2017 Turengin tori



Seuraavana päivänä ajelinkin sitten Turenkiin. Jossain Turengin urheilutalolla olen ollut jokunen vuosi sitten katsomassa Yötä. Muistin että sinne menevä tie on kapea ja mutkainen ja viimeksi meinasi olla hiukan kiire kun sinne ajelin. Nyt piti kuitenkin löytää tori. Janakkalan Osuuspankki juhli kaiketikin 100-vuotissynttäreitään ja oli järjestänyt torille hienon tapahtuman. Saavuin paikalle juuri kun lavalla nähtiin taikatemppuja ala' Jori A Kopponen. Kävin heipattamassa Satun ja Pipsan jo senkin takia, että aina kauden alkaessa pitää käydä katsomassa mitä uutta paitamyynnissä on tarjolla ja olihan siellä. Tosin kyllä Satun ja Pipsan luona tulee pyörähdettyä ihan joka kerta. Halusivat he sitä tai eivät, niin aina pitää käydä vaihtamassa muutama sananen ihanien leidien kanssa. Yö-laukku alkaakin vetelmään viimeisiään, joten juuri oikeaan aikaan oli valikoimiin tullut uusi olkalaukku Yön logolla varustettuna. Jeiiii! Ja oli siellä muutama muukin uusi juttu.


Taikatemppujen jälkeen ei tarvinnut kauaa odotella kun viimeiset säädöt oli tehty ja jälleen oli aika nauttia "megalomaanisesta rock-konsertista" vai-miten-se-nyt-olikaan. Aurinko helli paikalla olevia ja mukavasti oli kyllä porukkaa kerääntynyt Turengin torille. Biisilista noudatteli hyvinkin pitkälti Eckerön linjaa, paria poikkeusta lukuunottamatta. Setistä jäi pois Se kerran kirpaisee, Sua muistoistani pois en saa ja Hän tanssi kanssa enkeleiden, mutta sen sijaan kuultiin Yötä vastaanottamaan ja Pettävällä jäällä balladi-versiona, Laulu rakkaudelle ja Niin paljon me teihin luotettiin.

Edellisenä iltana joutui nieleskelemään Tuhoutuvan tarinan aikana, kun taas Turengissa Pettävällä jäällä meinasi saada silmäkulmat yllättäen vuotamaan. Enemmän kyllä suu pysytteli hymyn puolella, kun tarkkaili aurinkolasien takaa lavalla soittavia ja laulavia tyyppejä. Vahvasti näyttää siltä, että herrat viihtyvät lavalla paremmin kuin hyvin. Kaikilla oli hymy herkässä ja soittamisessa näkyy iloa ja riemua, joka kyllä välittyy hyvin yleisöön asti. Turengissa Olli muisteli jotain 90-luvun keikkaa kyseisellä paikkakunnalla sikajuhlissa, jossa artistin itsensä mielestä ei bändillä ehkä mennyt ihan putkeen. Yleisö oli kuitenkin toista mieltä. Iloista juhlakansaa oli saapunut Turenkiin ja täytyy sanoa, että minä kyllä pidän hyvin hyvin paljon Lindholmin Ollie -kipaleesta, se saa hymyilemään ja nauramaan ja saa siis hyvälle tuulelle. Toivottavasti se jää Yön settilistaan pitkäksi aikaa. Livenä se toimii järjettömän hyvin. Eikä sille kyllä juurikaan häviä Tuhoutuva tarina, siinä biisissä on jotain hienoa ja poweria.

Seuraava keikka ei vielä ole suunnitelmissa, kun pitäisi tässä katsella nuo työkuviot uusiksi, joten saa nähdä miten monelle kesän keikalle tulee lähdettyä. Jännä nähdä.

Pari kuvaa Eckeröltä ja Turengista löytyy jälleen naama-aapisesta.

"Näistä öistä voimani mä saan."

Palataan! Pus!