lauantai 27. toukokuuta 2017

Anssi Kelaa aalloilla

26.5.2017 Anssi Kela, Eckerö Line, Finlandia

Välillä pitää käydä vieraissa ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui Anssi Kela. Tässä kevään mittaan olen ehtinyt pohdiskella jos vaikka minkämoista vierailla vesillä reissua, mutta ei sitten ole tullut lähdettyä kuitenkaan. Nyt kuitenkin tarjoutui oiva tilaisuus, kun viettelen kesälomaa ja sopivasti sattui tuo miehen syntymäpäivä tuohon holleille ja hän alkoi puhumaan josko lähdettäisi viettämään hänen syntymäpäiväänsä Eckerölle. Ja kuinkas sattuikaan, että siellä oli esiintymässä Anssi Kela. Kyseistä herraa on tullut kuunneltua levyltä aika paljon jossain vaiheessa. Nummela on soinut cd-soittimessa uudestaan ja uudestaan, sen jälkeen olenkin viettänyt pientä taukoa Anssin suhteen. Toki täysinhän Anssista ei voi olla erossa, sen verran Anssin musiikki radioissakin soi. Uusi innostuksen kipinä on lähtenyt Vain elämää 4:n jälkeen. Eli pari vuotta sitten. Anssissa kiehtoo ainakin herran tyyli hoitaa sosiaalinen media, hatunnosto siitä. Eikä toki ihan vähiten miehen musikaalisuus. Pariin otteeseen olen tainnut nautiskella Anssin livevideoista kotisoffalla. Joten Anssin keikalle lähteminen on ollut jo hyvän tovin mielen päällä.

Keikkapaikkana Eckerö vaikutti oikein mukiinmenevältä paikalta. Saman katon alta syötävät, juotavat ja tuliaiset ja vielä kaupan päälle keikka. Eikä hintakaan päätä huimannut. Anssin bändissähän soittaa kattaus lahjakkaita muusikoita. Tuomas Wäinölä kitarassa, Saara Metsberg koskettimissa, Ville Kela rummuissa ja Antti Karisalmi bassossa. Hetken kuuklailun jälkeen selvisi, että Tuomas on bändin uusin jäsen, toki hänkin on soittanut kokoonpanossa jo neljä vuotta. Hän onkin ainoa, jonka soitantaa olenkin kuullut niin television välityksellä milloin missäkin musiikkiohjelmassa kuin myös livenä Paula Koivuniemen taustajoukoissa. Hitusen kiinnosti myös että mahtaako artistin ja rumpalin välillä olla jonkunsortin sukulaisuussuhde ja veljeksiähän he ovat.

En yllättynyt siitä, että Kela vetää tunteella, täysillä ja energisesti. Sitä osasin meinaan odottaakin. Hymy huulilla sai katsella keikkaa ja kuunnella sekä laulaa mukana tuttuja kappaleita. Liki kaikki kappaleet olivat entuudestaan tuttuja, joten yhteislauluilta ei voinut välttyä millään. Keikka kahlattiin läpi jotakuinkin seuraavanlaisella setillä: Milla, Kaksi sisarta, Puistossa, Mä haluun viihdyttää, 2080-luvulla, Levoton tyttö, Petri Ruusunen, Karhun elämää, 1972, Nummela ja Mikan faijan BMW. Yhtä biisiä en tiedä, koska sitä en valitettavasti tunnistanut, enkä valitettavasti myöskään muista miten kyseinen biisi menee, joten se jää listasta uupumaan. Anteeksi. Mukaan sopi siis niin yksi biisi Anssi Kela ja isot biisit tv-ohjelmasta kuin myös Vain elämää tuotantokaudelta, jossa Anssi oli mukana. Biisisetti oli kaikenkaikkiaan hyvä läpileikkaus Anssin uraan. Erityisen paljon nautin bändin mahtavasta kemiasta. Kun soittajat ja artisti nauttivat, ei sitä voi hymyilemättä katsoa. Anssin ja Tuomaksen kitaraskabailut olivat hauskaa seurattavaa ja ennen kaikkea kuuneltavaa, kyllä siinä melko sulaa vahaa kuunnellessa oli.

Anssia vaivasi jonkinmoinen flunssa, mutta sitä ei kyllä juurikaan huomannut. Ei ole herkkua tuo artistin homma, kun kipeänä on pakko hommat hoitaa ja lääkitä se oma työväline puuduksiin, jotta työt pystyy hoitamaan. Taas joutuu hattua nostamaan. Hitto, pitäisi varmaankin alkaa käyttämään hattua, kun sitä alituiseen olen nostelemassa. Anssi ei kyllä jättänyt missään nimessä kylmäksi ja ehkäpä sitä voisi toisenkin kerran mennä jossain sopivassa mutkassa Anssia kuuntelemaan.

Jokunen kuvakin tuli kännykällä räpsittyä, ne löytyvät facebookista. Taaskaan ei kehdannut sitä järkkärikameraa alkaa laukusta kaivelemaan, etenkin kun ei yhtään tiedä miten kukakin artisti kuvaamiseen suhtautuu. Joten puhelimella nyt mentiin. Menkäähän kuuntelemaan livemusikkia. Se on parasta.

torstai 4. toukokuuta 2017

Kevään viimeiset Yöjuoksentelut

29.4.2017 Viking Grace


Perjantaina sain luokseni minun rakkaan ystäväni. Siitä sitten lauantaina auton nokka kohti Turkua. Matka taittui näppärästi, kun matkaseurana oli tuo rakas ystäväinen. Siinä tuli maailmasta taas parempi paikka, kun sai ystävän kanssa tuoreimmat juorut ja kuulumiset vaihtaa. Pientä jännitysmomenttia haettiin kesärenkailla taiteilemisesta räntäsateessa, onneksi oli valoisaa. Pimeällä se matka olisi ollut melko ärsyttävä taittaa. Ennen keikkaa tuli huomattua, että melkoinen määrä tuttujahan sitä on taas kerääntynyt laivalle Yötä vastaanottamaan. Verhojen noustessa ylös me huomasimme, että nyt on taas pienen ihmisen mieli vallan hämmennyksissä, kun soittajien paikat on lavalla muutettu. Tai kahden soittajan vain, mutta erilaista se nyt kuitenkin oli.

Keikka startattiin Arin järisyttävällä rumpujen takomisella ja jatkettiin Vie mut minne vaan ja Yötä vastaanottamaan biiseillä. Muuten ilta eteni seuraavanlaisia biisejä kuunnellessa: Se kerran kirpaisee, Kuorotyttö, Pettävällä jäällä, Minne tuulet vie, Särkynyt enkeli, Laulu rakkaudelle, Tie sydämeeni, Vain yksi sydän särjettäväksi, Tia-Maria, Likaiset legendat 1 ja Ihmisen poika. Encore mentiin tutulla triolla: Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja Rakkaus on lumivalkoinen. Komeasti raikasi yhteislaulut laivalla ja herrat soittivat hyvällä fiiliksellä, eihän niistä voi muuta kuin nauttia. Ollia ja yleisön kanssa keskustelua on kyllä aina hauska seurata. Varsin viihdyttäväksi on kevään aikana käynyt myös Jussin seuraaminen. Alkaa meinaan herrasta löytyä potkua ja ilmeitä ja eleitä aika runsaasti.

Keikan jälkeen pystyikin helposti vaihtamaan niin sanotusti vapaalle ja oli kyllä lystikäs ilta kaikinpuolin. Naisten vessassa keikan jälkeen kuultua: "On se Olli kuuma." Tsih. Onhan se toki. Laivalla muuten jotenkin sattuu kaikenmoisia kummallisia kohtaamisia, eikä niiltä vältytty tälläkään kertaa. Meinasi yhdet jos toisetkin hätäpissat housuun tulla, kun joku oli aina selän takana säikyttelemässä. Keikkapaikkana laiva oli muuten todella hyvä. Täytyy pienet pointsit antaa Viikkarin hyville ruuille ja mukavalle henkilökunnalle. Hyvä hyvä.

30.4.2017 Kaivohuone, Naantali


Laivalta kruisailtiin autolla suoraan Naantaliin ja kohti seuraavaa ja samalla kevään viimeistä keikkaa. Sen verran risteily väsytti, ettei jaksanut edes varustautua vapputamineisiin, mutta ehkäpä se nyt ei haitannut. Jutut olivat jo ennen keikkaa melko hysteerisiä ja kävihän siinä vaikka minkälaista viheltäjää. Melko innokkaasti odoteltiin keikan alkua. Ja olipa ihana kun keikka alkoikin hyvissä ajoin eli ennen puolta kahtatoista starttaili tutut alkumusiikit. Etukäteen mietin että mahtaakohan risteilyltä olla jäänyt soittajille univelkaa, mutta sepä ei kyllä näkynyt yleisöön lainkaan. Päinvastoin.

Kaivohuoneella nautittiin energisestä ja hyväntuulisesta bändistä ja seuraavista biiseistä: Vie mut minne vaan, Yötä vastaanottamaan, Laulu rakkaudelle, Tia-Maria, Minne tuulet vie, Se kerran kirpaisee, Vain yksi sydän särjettäväksi, Pettävällä jäällä, Niin paljon me teihin luotettiin, Kuorotyttö, Ihmisen poika, Likaiset legendat 1 ja Encoressa Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja ROLV. Vahvasti epäilen, että joku tuosta listasta uupuu, mutta se nyt ei vaan tule mieleen. Osittain väsymyksestä johtuen melkein koko keikka meni kovasti nauraen ja erittäin hyvin viihtyen. Osittain siksi, että bändi oli kyllä pirun kovassa vedossa Naantalissa. Sitä hyvää mieltä sai taas imeä itseensä lavalta ja viihtyä oikein olan takaa. Pettävällä jäällä tuli balladiversiona eli lavalla olivat vain Olli, Mikko ja Jaska ja siinä kohtaa meinasi tehdä hiukan vaikeaa. Se kun on niin kovin rakas kappale ja balladiversio etenkin.

Keikan jälkeen hymy oli varsin herkässä ja nauru kupli edelleen. Tuli käytyä aiheuttamassa pahennusta paikallisella grillillä. Hupsis. Sattuuhan näitä. Viikonloppuun mahtui paljon naurua ja hyvää mieltä, paljon mukavia yö-tyyppejä, outoja kohtaamisia, hyvvä ruokaa, hyvää juomaa mutta ennen kaikkea paljon hyvää livemusiikkia ja minulle se kaikista rakkain bändi josta sai pitkästä aikaa nauttia rakkaan ystävän kanssa. Paljon mahtui kommelluksia viikonloppuun. Huhhuijaa, mutta varsin hauskoja kommelluksia onneksi. Täytyy sanoa, että kevään alussa hiukan jännitti. Jännitys oli kuitenkin ihan turha. Yö on paremmassa vedossa kuin pitkään aikaan ja soittajat nauttivat siitä mitä tekevät. Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa kesällä. Nähdään! Pus!

Kuvia näiltä keikoilta löytyy täältä.