Välillä pitää käydä vieraissa ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui Anssi Kela. Tässä kevään mittaan olen ehtinyt pohdiskella jos vaikka minkämoista vierailla vesillä reissua, mutta ei sitten ole tullut lähdettyä kuitenkaan. Nyt kuitenkin tarjoutui oiva tilaisuus, kun viettelen kesälomaa ja sopivasti sattui tuo miehen syntymäpäivä tuohon holleille ja hän alkoi puhumaan josko lähdettäisi viettämään hänen syntymäpäiväänsä Eckerölle. Ja kuinkas sattuikaan, että siellä oli esiintymässä Anssi Kela. Kyseistä herraa on tullut kuunneltua levyltä aika paljon jossain vaiheessa. Nummela on soinut cd-soittimessa uudestaan ja uudestaan, sen jälkeen olenkin viettänyt pientä taukoa Anssin suhteen. Toki täysinhän Anssista ei voi olla erossa, sen verran Anssin musiikki radioissakin soi. Uusi innostuksen kipinä on lähtenyt Vain elämää 4:n jälkeen. Eli pari vuotta sitten. Anssissa kiehtoo ainakin herran tyyli hoitaa sosiaalinen media, hatunnosto siitä. Eikä toki ihan vähiten miehen musikaalisuus. Pariin otteeseen olen tainnut nautiskella Anssin livevideoista kotisoffalla. Joten Anssin keikalle lähteminen on ollut jo hyvän tovin mielen päällä.
Keikkapaikkana Eckerö vaikutti oikein mukiinmenevältä paikalta. Saman katon alta syötävät, juotavat ja tuliaiset ja vielä kaupan päälle keikka. Eikä hintakaan päätä huimannut. Anssin bändissähän soittaa kattaus lahjakkaita muusikoita. Tuomas Wäinölä kitarassa, Saara Metsberg koskettimissa, Ville Kela rummuissa ja Antti Karisalmi bassossa. Hetken kuuklailun jälkeen selvisi, että Tuomas on bändin uusin jäsen, toki hänkin on soittanut kokoonpanossa jo neljä vuotta. Hän onkin ainoa, jonka soitantaa olenkin kuullut niin television välityksellä milloin missäkin musiikkiohjelmassa kuin myös livenä Paula Koivuniemen taustajoukoissa. Hitusen kiinnosti myös että mahtaako artistin ja rumpalin välillä olla jonkunsortin sukulaisuussuhde ja veljeksiähän he ovat.
En yllättynyt siitä, että Kela vetää tunteella, täysillä ja energisesti. Sitä osasin meinaan odottaakin. Hymy huulilla sai katsella keikkaa ja kuunnella sekä laulaa mukana tuttuja kappaleita. Liki kaikki kappaleet olivat entuudestaan tuttuja, joten yhteislauluilta ei voinut välttyä millään. Keikka kahlattiin läpi jotakuinkin seuraavanlaisella setillä: Milla, Kaksi sisarta, Puistossa, Mä haluun viihdyttää, 2080-luvulla, Levoton tyttö, Petri Ruusunen, Karhun elämää, 1972, Nummela ja Mikan faijan BMW. Yhtä biisiä en tiedä, koska sitä en valitettavasti tunnistanut, enkä valitettavasti myöskään muista miten kyseinen biisi menee, joten se jää listasta uupumaan. Anteeksi. Mukaan sopi siis niin yksi biisi Anssi Kela ja isot biisit tv-ohjelmasta kuin myös Vain elämää tuotantokaudelta, jossa Anssi oli mukana. Biisisetti oli kaikenkaikkiaan hyvä läpileikkaus Anssin uraan. Erityisen paljon nautin bändin mahtavasta kemiasta. Kun soittajat ja artisti nauttivat, ei sitä voi hymyilemättä katsoa. Anssin ja Tuomaksen kitaraskabailut olivat hauskaa seurattavaa ja ennen kaikkea kuuneltavaa, kyllä siinä melko sulaa vahaa kuunnellessa oli.
Anssia vaivasi jonkinmoinen flunssa, mutta sitä ei kyllä juurikaan huomannut. Ei ole herkkua tuo artistin homma, kun kipeänä on pakko hommat hoitaa ja lääkitä se oma työväline puuduksiin, jotta työt pystyy hoitamaan. Taas joutuu hattua nostamaan. Hitto, pitäisi varmaankin alkaa käyttämään hattua, kun sitä alituiseen olen nostelemassa. Anssi ei kyllä jättänyt missään nimessä kylmäksi ja ehkäpä sitä voisi toisenkin kerran mennä jossain sopivassa mutkassa Anssia kuuntelemaan.Jokunen kuvakin tuli kännykällä räpsittyä, ne löytyvät facebookista. Taaskaan ei kehdannut sitä järkkärikameraa alkaa laukusta kaivelemaan, etenkin kun ei yhtään tiedä miten kukakin artisti kuvaamiseen suhtautuu. Joten puhelimella nyt mentiin. Menkäähän kuuntelemaan livemusikkia. Se on parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti