Akustista Yötä viikonlopun täydeltä

27.4.2018 Kerubi, Joensuu

Hyvän yön laulut klubitunnelmissa jatkuivat tällä viikolla. Ihan jokaiseen iltaan ei ollut mahdollisuutta osallistua, mutta perjantaina olikin tiedossa jotain hyvin ihanaa, kun starttailin aamusta auton ja lähdin ajelemaan kohti pohjoisempaa Suomea, jossa asuu tuo eräs erittäin rakas ystävä. Yhden pienen pysähdyksen taktiikalla olin liikkeellä, joten iltapäivällä saavuinkin sen ihanan ihmisen luo. Tästä ystävästä on nyt pakko kertoa jotain. Hänhän on kaikista rakkain ihminen, jonka Yö on elämääni heittänyt. Muistan kun tunnistin hänet Hämeenlinnassa ja pian sen jälkeen näin hänet Lahden Sibeliustalon pihalla. Sibeliustalon aulassa järjestettiin pikkujoulut, jossa esiintymässä oli Joku paikallinen bändi ja Yö. Menin välittömästi ja suoraan tämän ihmisen luo ja aloin juttelemaan, aivan kuin kyseessä olisi ollut vanha tuttu, vaikka tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Jonkinlaista sielujen sympatiaa se oli ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. 7 ja puoli vuotta sitten tuo ihana ihminen asteli elämääni kuin varkain ja sen jälkeen on koettu hurjan paljon ikimuistoisia reissuja ja hetkiä yhdessä, niin Yön kanssa kuin muutenkin. Kiitos Yölle, että teidän ansiosta olen tavannut tuollaisen kultakimpaleen. Nykyään välimatkaa on enemmän, joka tekee niistä yhteisistä reissuista vieläkin arvokkaampia ja ihanampia.

Joensuu on minulle melko vieras kaupunki, nyt onneksi auton ratissa oli tuo ystävä, eikä tarvinut itse sompailla vieraassa kaupungissa. Kerubi sijaitsee todella kauniilla paikalla ja hetken aikaa piti pihalla ihastella maisemia. Melko pian siirryimme kuitenkin sisään ja melko pian myös pääsimme varsinaiseen keikkapaikkaan. Kerubista löytyy ilmeisestikin alakerrasta disco, välistä pubitunnelmaa ja yläkerrassa on keikkapaikka, hiukan siitä tuli mieleen joku koulun liikuntasali, kaikkine esiintymislavoineen. Istumakeikka siis kyseessä, kun lattialle oli levitelty tuoleja reilusti. Toki takaosasta löytyi myös baari ja baaripöytiä, että seistäkin sai. Mukava yllätys oli tunti ennen keikan alkua kun lavalle astelivat Olli, Mikko ja Ari. Lavan nurkassa oli heppu, joka haastatteli pienesti paikalla olleita Yöläisiä. Tästä jäi ehdottomasti mukava fiilis. Oli mukavaa kuulla myös Mikon ja Arin mielipiteitä asioista, ettei Olli vastaile aina kaikkeen Yöhön liittyvään. Ihana haastatteluhetki ja ihanat tyypit.

Keikka alkoi ja nuo rakkaat Yö-biisit lähtivät soimaan. Joensuussa kuultiin seuraavia lauluja:

Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Kuljettaa keväinen tie
Mysteeri
Vahva
Särkynyt enkeli
Mitä jos mä rakastan sua
Lähtevät laivat
Pettävällä jäällä
Tia-Maria
Ihmisen poika
Särkyvää
Likaiset legendat 1

Haaksirikko
Rolv
Maailma on kaunis

Taas biisit upposivat paremmin kuin hyvin. Hiukan niitä oli edelliseltä viikonlopulta fiksailtu ja olipa aivan järjettömän hienoa, että olivat fiksanneet puoliakustisen version Särkyneestä enkelistä. Se jos mikä sai sydämen sulamaan ja oli hieno versio kaikin puolin. Miten se sanonta menikään: osui ja upposi. Joensuussa tuli kyllä hihiteltyä taas kaikille sen rakkaan Artistin hassuille touhuille. Oli jotenkin superhyvänmielen keikka. Taas jäin monta kertaa silmät kiinni nautiskelemaan musiikista ja biiseistä. Minä kyllä pidän näistä kovasti.

28.4.2018 Bar & Cafe Graceville, Iisalmi

Oli kyllä aivan järjetön koomapäivä. Unet jäivät melko lyhyiksi, joten pientä väsymystä oli ilmassa. Eikä se nyt varsinaisesti helpottanut illallakaan, kun suuntasimme Iisalmeen. Tosin Iisalmessa väsymys kääntyi kivasti hysterian puolelle. Gracevillessäkin oli periaattessa joitain istumapaikkoja, enemmän ihmiset taisivat kuitenkin seisoskella keikan aikana. Me tyydyimme istumaan tälläkin keikalla, paikkamme olivat kuitenkin kuulemma liian lähellä lavaa. Ei meistä. Lavan sivussa oli mukava istuskella ja siihen kyllä kuuluikin hyvin.

Iisalmi on muuten kaupunmkina varsin tuttu, tai oli joskus yli kymmenen vuotta sitten. Silloinen seurustelukumppanini oli alunperin sieltä kotoisin, joten kyseisessä kaupungissa tuli vietettyä melko paljon aikaa. Ensimmäiset baarikokemukset (alaikäisenä) ovat myös kotoisin Iisalmesta. Muistelen olleeni myös joskus Olusilla katsomassa Yötä. Joku kumma sinne Yötä on vetänyt silloin katsomaan, koska muistan nimenomaan ehdottomasti halunneeni Yötä katsomaan. Varsinainen Yöhulluus on käynnistynyt kuitenkin vasta muutama vuosi tämän jälkeen.

Iisalmessa kuultiin seuraavia kappaleita:

Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Kuljettaa keväinen tie
Vahva
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Mitä jos mä rakastan sua
Joutsenlaulu
Tia-Maria
Pettävällä jäällä
Särkynyt enkeli
Ihmisen poika
Särkyvää
Likaiset legendat 1

Haaksirikko
Rolv
Maailma on kaunis

Väsymys kyllä vaikutti isosti omaan olotilaan, siellä me noiden ihanien hörhöjen kanssa nauraa räkätettiin mitä ihmeellisemmille asioille ja hetken päästä sitä huomasi jo vollottavansa jonkun biisin aikana, nyt annoin myös Särkyneen enkelin aikana tunteille hiukan sijaa ja itkuksihan se meni. Hiukan sitä meidän touhua taidettiin ihmetellä, mutta väliäkö tuolla. Keikkaseura oli kyllä mitä mainiointa ja oli kyllä loistava ilta. Yön biisit herättävät minussa paljon tunteita. Monista biiseistä tulee mieleen joku tilanne tai ihminen, josta kyseinen biisi muistuttaa. Yön biiseissä ehkä parasta on aina ollut sanoitukset, joissa on jotain järkeä ja ajatusta, toisin kuin monissa muissa biiseissä, joissa lauletaan liirumlaarumia ja höpöhöpöjuttuja, vähän sama kuin lätkisi randomisti sanoja peräkkäin. Yöllä ei tätä ongelmaa ole, koska heidän biiseissään on aina ollut vahvat ja hyvät sanoitukset.

Puoliakustiset Yöt upposivat minuun kyllä hyvin, näitä olisi kiva kuulla lisääkin. Pidin kovasti myös trio-jutuista ja tämä tuntuu olevan jatkoa trioilulle, erona se että nyt mukana on koko bändi, joka on ehdottomasti myös hyvä juttu. Arin rumpujen "hipsuttelu" on varsin miellyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa, hyvin erilaista kuin rumpujen "kannuttaminen" baarikeikoilla. Timon bassonkin kuulee näillä keikoilla ihan erilailla ja kyllä niitä bassosoundeja kuuntelee varsin mielellään. Jussin kitarasoundit, niitä voisi siis kuunnella vaikka koko päivän, niitä on kaikista ihanin kuunnella silmät kiinni, vaikka toki Jussia myös katselee ihan mielellään. Jaska ja Mikko, ihana kaksikko, joita on ihana katsella ja kuunnella. Nämä kaksi herraa ovat jotenkin vakaa perusta akustisille soundeille. Mikko tietää kaikesta kaiken ja muistaa kaiken ja Mikon pianon soittoa on aivan ihana katsella ja kuunnella, on se taitava. Jaska on ihana ja akustinen kitara on vain yksi niistä monista soittimista, jotka sopivat Jaskan käsiin, monilahjakkuus. Jaskan hymy saa hymyn huulille ja Jaskan hauskanpitoa muiden bändin jäsenten kanssa on aina ilo katsella. Huippu Jaska. Olli, hassu karismaattinen setä, joka koskettaa äänellään ja tulkinnallaan. Ollin kommunikointi yleisön kanssa ja standup-koomikkomiset välispiikit saavat ainakin minut viihtymään joka kerta äärettömän hyvin keikalla. Kuusi huippuihanaa tyyppiä, kuusi taitavaa ja lahjakasta muusikkoa, ihania lauluja, hyvää musiikkia, minä viihdyn.

Nyt pieni Yötauko ja katsellaan ja kuullaan lisää kesällä. Sen tarkemmin en ole kesää suunnitellut. Melko fiiliksellä mennään kesällä. Hyvää taukoa Yön poppoolle, tai hyvää levyn tekoa heille, toivottavasti he ehtivät hiukan myös vaikka lomailemaan. Taas on taputeltu päätökseen yksi keikkaperiodi. Tässä oli kevät 2018. Syksyllä ilmestyy uusi levy, jota ainakin itse odotan innolla. Samoin kuin syksyn konsertteja. Pari lippua on syksylle tullut hankittua. Hyvää loppukevättä! Ihan kohta on jo kesä!

"Näistä öistä voimani mä saan."

P.S. Pari kuvaa viikonlopulta voi löytää taasfacebookista. Laatu on taas mitä on, valo-olosuhteet valokuvien kannalta on olleet näillä keikoilla hiukan haastavat, enkä jaksa käyttää koko keikkaa kameran säätämiseen, joten melko vähän tuli kuvailtua.

Hyvän yön lauluja klubitunnelmissa

21.4.2018 Hyvän yön lauluja, TTT-Klubi, Tampere

Jännä viikko takana. Perjantaina julkaistiin Yön syksyn konserttipaikkakunnat ja liput tulevat

myyntiin maanantaina. Samaisena päivänä seurattiin silmät ja korvat tarkkoina TVOF-finaalia telkkarista illalla. Piti oikein mennä vanhempien luokse kyseistä ohjelmaa töllöttelemään, jotta sai äänestää telkkarin välityksellä. Samalla tuli seurailtua sosiaalista mediaa aiheen tiimoilta. Perjantaina Ilta-Sanomien lehdessä oli mukava haastattelu Ollista, nettiin siitä päätyi perjantaina kuitenkin sellainen versio, jossa toimittaja oli ottanut hiukan vapauksia. Klikkiotsikko kuului seuraavasti: "Olli Lindholm sanoo suoran mielipiteensä The Voice of Finlandin tuomaristosta – asiat muuttuivat parempaan suuntaan Michael Monroen lähdön jälkeen" ja kun varsinaisen jutun klikkaa auki ja sitä lukee, sieltä löytyy kohta: "Lindholm antaa ymmärtää, että viime kaudella ilmapiiri ei olisi ollut yhtä harmoninen." Eli missä kohtaa siellä oli se suora mielipide? Ollista on leivottu mediassa kyllä melkoinen pahis. Alan olemaan erittäin kyllästynyt tuohon tapaan, jolla Ollista kirjoitetaan. Joka kerta asiat on väännetty väkisin negatiiviseksi ja tartuttu yhteen lauseeseen. Joka kerta nämä otsikot ja negatiiviset jutut ruokkivat ihmisten mielikuvaa Ollista ja taas ihmiset saavat pahoittaa mielensä ja kirjoittaa nettiin törkeyksiä. Toivoisin, että ihmiset miettisivät miltä tuntuisi jos joku kirjoittaisi samat sanat ja samat asiat jollekin heidän läheiselleen. Minusta ihmisistä on tullut viime vuosina ilkeämpiä ja julmempia toisia ihmisiä kohtaan. Sama toistuu kenen tahansa julkkiksen kohdalla, joka on niin sanotusti median "mustalla listalla", toivotaan että kyseinen julkkis mokaa, jotta sillä voidaan mässäillä ja saadaan lisää klikkiotsikoita. Positiiviset uutiset eivät myy. Jollei kyseessä ole joku median suosikki, josta kirjoitetaan pelkästään positiivisia ja hyviä uutisia. Luin vastikään jostain lausahduksen "Kuka lyö maassa makaavaa." Tällä hetkellä sitä tekee iso osa suomalaisista ja se on surullista. Anteeksi avautuminen aiheesta, mutta minusta on väärin se, että media määrittelee sen kuka ansaitsee hyvää julkisuutta ja kenen päälle kaadetaan pelkkää kuraa. Onneksi Ilta-Sanomat päätti julkaista myös netissä perjantain lehdessä olleen haastattelun, koska se oli hyvä haastattelu. Tämä toki vasta sunnuntaina.

Mutta mennäänpä sitten Tampereelle. Kuka ei vielä tiennyt, että Tampere on yksi

lempikaupunkejani? Tällä kertaa visiitti Tampereelle oli taas harmittavan lyhyt. Nautin suuresti, kun minulla oli matkaseuraa jopa mukana. Pus likat! TTT-Klubi olikin tupaten täynnä. Hetken aikaa ehdittiin ulkonakin jonottamaan, kun tällä kertaa emme olletkaan paikalla pari tuntia ennen kuin mitään tapahtuu. Kyytiläiset valtasivat paikat edestä ja minä jäin hiukan taaemmas ihanan ystäväiseni kanssa istuskelemaan.

Varsin tunnelmallisen ja mukavan illan Yöläiset tarjoilivat TTT-klubilla. Oli aivan huippua kuulla erilaisia sovituksia Yö-biiseistä ja

niitä harvinaisuuksia. Niistä ei voi olla tykkäämättä. Toki ymmärrän, että katselen itse ehkä hiukan erilaisesta näkövinkkelistä Yön keikkoja, koska minähän voisin helposti kuunnella kokonaisen keikan vaikka pelkkiä harvinaisuuksia. Valtaosa keikkakävijöistä tulee kuitenkin kuuntelemaan niitä hittejä ja niitähän Yölläkin riittää vaikka kuinka paljon. Oli kyllä hieno ilta. Minä tykkään kovasti tunnelmallisesta Yöstä. Ilta eteni jotakuinkin seuraavaan tahtiin:


Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Kuljettaa keväinen tie
Mysteeri
Vahva
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Mitä jos mä rakastan sua
Joutsenlaulu
Lähtevät laivat
Vain yksi mies voi nostaa myrskyn
Pettävällä jäällä
Katujen kuningatar (pieni pätkä)
Ihmisen poika
Särkyvää
Likaiset legendat 1

Haaksirikko
Rolv
Maailma on kaunis


Olipa ihana istua kauempana ja nauttia musiikista täysin rinnoin. Särkyvää sai muutaman tipan karkaamaan silmäkulmasta ja muutenkin meinasi olla jotenkin tunneherkkä ilta. Toki tuli myös

naurettua, minä kun olen vähän tämmöinen omituinen hihittelijä, niin naureskelin siellä ihan hölmöille asioille. Varmaan fiksun näköistä, mutta väliäkö tuolla. Biisisetti oli tosiaan mieleen. Sopivassa suhteessa harvinaisuuksia ja hittejä ja toki hiteistäkin akustisia versioita. Oli ihana kuunnella taitavaa soitantaa, kun kuuli kaikki soittimet. Taitavia muusikoita on Yöhön eksynyt. Ihanat tyypit. Minä tykkään heistä kaikista todella paljon. Ihan vaan ajattelin kertoa, jos joku ei sitä vaikka vielä tiennyt. Kuvia ei juurikaan ole, koska huomasin autossa matkalla Tampereelle, että otin mukaan kameran, mutta jätin sohvan nurkkaan akun latautumaan. Hyvä minä. Ensi viikolla Hyvän Yön lauluja akustisesti vai oliko se nyt puoliakustisesti on tarjolla keskiviikkona Hämeenlinnassa, torstaina Jyväskylässä, perjantaina Joensuussa ja lauantaina Iisalmessa. Kannattaa mennä kuuntelemaan.

"Näistä öistä voimani mä saan."

Viikonlopun tunnelmia TVOFista ja Suvin keikalta Imatralta

6.4.2018 TVOF live, Logomossa

Osallistuin tuossa taannoin kilpailuun, joss voittajalle oli luvassa kaverikirja, johon Olli Lindholm on kirjoittanut, lisäksi kirjan voittajalle oli luvassa liput The Voice Of Finland livelähetykseen. Jostain käsittämättömästä syystä arpaonni osui kohdalle ja perjantaina starttailimme rakkaan mieheni kanssa auton ja suuntasimme Turkuun ja Logomoon. Sen verran täytyy myöntää että olin kyllä melkoinen turisti tuolla Logomolla. Piti käydä ottamassa yhteiskuva pahvituomareiden kanssa ja harkitsimpa jopa ottavani selfien pahvi-Ollin kanssa, se nyt jäi kuitenkin ottamatta. Olisi päässyt myös punaiseen tuomarituoliin istumaan, mutta senkin jätin väliin. Minulle oli jo paljon se, että kävin niiden pahvityyppien vieressä seisomassa, minä kun en juurikaan mitään kaverikuvia tai selfieitä harrasta.

TVOF 1.live

Perjantaina TVOF lavalle nousivat Redraman ja Anna Puun tiimit. Pirun kovia laulajia siellä kummassakin tiimissä oli. Redin tiimistä oma suosikkini on jostain kumman syystä Jerkka. Annan tiimistä pari laulajaa onnistuivat naulaamaan laulut, niin että kylmikset olivat niskavilloissa asti ja tuntui kuin niskahiukset olisivat olleet pystyssä. Toinen edelleen jatkaa kilpailussa: Francis ja toinen harmittavasti putosi ja se oli Ida. Melko paljonhan tuohon livelähetykseen kuului odottelua, onneksi katsojia kuitenkin viihdytettiin tauoilla. Mielenkiintoinen kokonaisuus tuo television livelähetys ja oli kyllä ihan super hienoa päästä sitä paikan päälle seuraamaan. Liputhan tosin olivat väärälle päivälle, koska tietenkin olisin mieluiten nähnyt lavalla Ollin tiimin. Aina ei voi voittaa. Ehdottomasti parasta TVOFissa oli hyvä tunnelma ja Apulannan uusi biisi Toinen Jumala livenä. Olipa aivan sairaansiistiä päästä näkemään tuo spektaakkeli livenä. Oli muuten hauska huomata että sieltä TVOF-bändistä löytyi sellainen tutun näköinen partasuinen setä. Ensimmäisen biisin aikana mieheni kysäisi vierestä että mitä toi partasuinen setä tuolla lavalla tekee. Hyvä Timo!

Kotiin ajellessa tuli seurattua Instagramista Suvi Teräsniskan liveä ja siitä se ajatus sitten lähti...

7.4.2018 Suvi Teräsniska, Osmos Cosmos Bar, Imatra

Jouko, Suvi ja Aleksi

Sen verran pahasti jäi tosiaan kutkuttamaan tieto siitä että Suvilla on lauantaina keikka Imatralla, johon Kouvolasta siis ajaa noin puolessatoista tunnissa, eli ei edes paha ajomatka. Ja siis edellisestä Suvin keikasta on aikaa....hmm...jollei viime syksyn joulukonserttia laske, niin joutuu menemään aika roimasti taakse päin. Blogitekstejä taaksepäin selailemalla löytyi edellinen kerta, kun olen ollut Suvin keikkaa katsomassa ja niinkin kauas piti mennä kuin 2014 syksyyn, jolloin on ollut SuviYö-risteily. Sen jälkeen olen toki nähnyt pariin otteseen yksittäisiä juttuja, kuten parin kesän takainen Rotuaari-piknik ja Yön 35v. juhlakonsertit, jossa Suvi oli myös vierailemassa. Siis ihan liian pitkä aika ilman Suvin keikkoja. Yritetään tehdä tähän korjausliike.

Suvi

Nyt kun pitkästä aikaa oli Suvia katsomassa ja kuuntelemassa, niin siinä ehti ajomatkalla kelailemaan vaikka minkälaisia muistoja kyseisestä mimmistä. Muistan kuinka fiiliksissä olin, kun sain käsiini Suvin ensimmäiset sinkut ja niitähän tuli sitten kuunneltua melkoisen paljon. Joskus olemme käyneet Suvia katsomassa ja kuuntelemassa Jyväskylässä, jossa kovinkaan moni ei vielä tiennyt kuka on Suvi Teräsniska, Suvi taisi silloin laulaa Juha Metsäperän bändin kanssa. Nyt se on jo aikuinen nainen ja äiti ja melkoisen menestynyt Iskelmä-tähtönen tuolla Suomen Iskelmätaivaalla. On se aivan huikea mimmi, jonka uraa on ollut kyllä ilo seurata.

Joonas ja Vesa

Osmos Cosmos Bar olikin uusi tuttavuus, melko harvoin tulee muutenkin liikuttua tuolla idän suunnalla. Yläkerrasta löytyy pubi ja karaoke ja alakerrasta varsinainen yökerho. Ihmiset olivat selkeästi lähteneet tanssijalka vipattaen liikkeelle. Ikäjakaumakin oli melko mukava, toisin kuin ulkona eräs ilmeisesti paikallinen arveli. Ei ollut paikalla pelkkiä mummoja.

Suvin keikalla kuultiin ehkä seuraavia biisejä:

Hento kuiskaus
Pilviä ja päivänpaistetta
Jos mikään ei riitä
Elämäni miehiä

Onko pikkusen hienot
kengät? Häh!?!?

Täydellinen elämä
Etten ihan turhaan elänyt
Puolikas
Palaset kohdallaan
Pahalta piilossa
Ei saa kesyttää
Tyhjässä huoneessa
Missä tuulet kohtaa
Kaunis ja peloton
Samase
Päästä mut pois
Jos menet pois
Sinä olet kaunis
Uusi aamunkoi

Jouko

Hiukkasen joutui parin biisin aikana räpsyttelemään silmiä ja nieleskelemään kyyneleitä. Ihan se ei täysin onnistunut. Ei saa kesyttää biisistä on jotenkin tullut itselleen erityisen rakas kappale, sitä kuunnellessa hyvin useasti pari kyyneltä saattaa vierähtää poskelle. Nyt kun sen kuuli pitkästä aikaa livenä, kolahti se tietystikin kovaa, eikä niitä kyyneleitä vain saanut nieleskeltyä pois. Suvin bändi on kokenut pienoisia muutoksia ja täytyy sanoa että oli sitä touhua vallan lystikästä seurailla. "Pojat" pitivät hauskaa oikein urakalla ja kemiat on selkeästi kohdillaan tai sitten he ovat todella hyviä feikkaamaan hauskanpitoa. Aika monta kertaa tuli naureskeltua kun seuraili sitä hauskanpitoa siellä Suvin selän takana. Biisisetti oli tietysti mieleen, se kun on hieno läpileikkaus Suvin urasta.

Suvi

Kotimatkalla meinasi väsy iskeä, on tuo Imatra-Kouvola väli sen verran tylsä ajella. Mutta kannatti lähteä. Ihana Suvi! Ihana tunnelma! Seuraavaan keikkaan en aio odottaa neljää vuotta. Pus!

Suvi <3

Jouko ja Suvi

Yöreissuilla taas...

1.4.2018 Shamrock, Vantaa

Mikko Kangasjärvi, Timo Mynttinen
ja Olli Lindholm

Jaahans se on taas se aika vuodesta, kun vedetään mämmiä ja suklaamunia nassuihin. Sitten pääsiäisen jälkeen voikin potea huonoa omatuntoa, kun iho ilmoittelee liiallisesta suklaan syönnistä ja vatsa muuten vaan ehkä mämmin syönnistä, vaikea sanoa, kun itse ei syö mämmiä. Minun pääsiäisvapaat ovatkin kuluneet kohtuullisen vauhdikkaasti. Perjantaina kannustettiin ihana Kouvolan koripallojoukkue Kouvot voittoon naapurissa Kotkassa. Samalla suunnalla liikuskelin lauantainakin, kun tiedossa oli laatuaikaa maailman parhaan kummitytön ja tämän perheen kanssa. Sunnuntaita taasen aloittelin metsässä, miehillä oli polttopuuhommia ja päätin käydä räpsimässä niistä jokusen kuvan. Kappas johan se olikin päivä ja ilta pitkällä ja oli lähdettävä "lähikeikalle" Shamrockiin, Vantaalle. Aprillipäivääkin tyrkkäsi pääsiäisen kanssa päällekkäin. Toivottavasti teitä ei kovin pahasti vedetty nenästä.

Ari Toikka

Shamrock oli ennestään tuttu paikka, ainakin pari kertaa siellä on tullut vierailtua Kerman keikkaa katsomassa. Nyt keikkapäivä oli hiukan erikoinen, sunnuntai, no menköön pääsiäisen kunniaksi. Shamrock on hauska paikka, alakerrasta löytyy useampi biljardipöytä ja yökerhon puoli sitten yläkerrasta. Yökerhon seinän takana on karaokepubin puoli, jossa iltaa aloitteli hurmaava ja taitava karaokenvetäjäpoika. Oli kyllä ilo kuunnella sitä laulantaa, kylmät väreet nousivat, kun poika veteli komeasti Lapin kesää. Piti muuten itsekin pitkästä aikaa käydä joikumassa yksi kappale.

Keikan odottelu sujui varsin nopeasti hyvässä seurassa, kera huonojen juttujen. Asteittain juttujen taso laski jopa hämmästyttävän alas, hiukan jopa sinne navan alapuolelle. Eihän me sellaisia puhuttaisi, mutta kun ne muut. Shamrockin lava oli auttamattomasti liian pieni Yöläisille ja sitä olikin jatkettu, joten esiintymisalue oli varsin erikoinen, syvyydeltään melko olematon, kun vastaavasti lava oli hirvittävän leveä. Vaikea selittää.

Keikalla kuultiin seuraavia kipaleita:

Kuuhullu
Minne tuulet vie
Tuhoutuva tarina
Särkynyt enkeli
Laulu rakkaudelle
Vain yksi sydän särjettäväksi
Vie mut minne vaan
Joutsenlaulu
Pettävällä jäällä
Tia-Maria
Mitä jos mä rakastan sua
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia
ROLV

Jari Latomaa, Mikko Kangasjärvi
ja Timo Mynttinen

Taas on sellainen olo, että listasta puuttuu joku, mutta menköön, kun ei kerran putkahda tuonne päähän niin olkoon. Varsin lystikästä menoa oli taas tarjolla. Särkynyt enkeli on aina ihana kuulla, sekään kun ei nykyään enää ihan jokaisella keikalla soi. Ne lavalla olevat tyypit saivat kyllä taas valtaisan hymyn huulille, välillä vähän nauruakin, mutta jälleen kerran sen pään nollaamisen. Ei sen parempaa ole. Toki nyt annoin hiukan myös ympärillä olevan humalaisen yleisön häiritä mölinällään, jostain syystä se kuului nyt vain niin kovin hyvin korviin. 

Olli hoitaa kyllä mallikkaasti keskustelun yleisön kanssa keikan aikana. 
"Oisko sulla joku toive?" 
"Toi sun nenännyrpistys on kauneinta mitä mä oon pikään aikaan nähny."
"Mää omistan tän seuraavan laulun sulle ja mulle."
"Ennen keikkaa mää juttelin yhden tytön kanssa, joka kertoi että se on pienenä halunnut mennä naimisiin Ollin kanssa, mut sit kun sä näit mut, niin et enää halunnutkaan."
Tähän keikkaan mahtui taas aika paljon sitä höpöttelyä yleisön kanssa. Ihanaa on myös keikalla sulkea silmät ja keskittyä kuuntelemaan ihania ja rakkaita kappaleita. Eivätkä keikat kyllä ikinä ole olleet samanlaisia. Ehkä sen tekee juuri nuo Ollin keskustelut yleisön kanssa.

Timo Mynttinen, Olli Lindholm,
Jussi Turpeinen ja Ari Toikka

Kotimatkalla tuli vielä naureskeltua monia illan juttuja ja varmaan puhuin ihan ääneenkin siellä autossa yksinäni ja päivittelin virnistellen että "Ei hyvää päivää taas.". On ne melkoisia seppiä. Huippu tyyppejä, huippu musaa, huippu seuraa, saiskos vielä vähän lisää? Nyt vuorossa on muutaman viikon Yö-tauko, kun TVOFissa on tulevilla viikoilla livelähetykset. Perjantaina pääseekin maistelemaan TVOF-livetunnelmaa Logomoon, joskus näköjään joistain kilpailuistakin voi voittaa jotakin. 20.4. julkaistaan kuulemma syksyn kiertuepaikkakunnat joko Iltasanomassa tai Iltalehdessä, en muista, kun ne menevät aina sekaisin. Ja samaisena päivänä on kaiketikin TVOF finaali, jossa esiintyy Yö. Jiihaa! Tauon jälkeen olisikin tiedossa taas jotain erilaista Yötä, kun Hyvän yön laulut viedään puoliakustisina viidelle klubille, mielenkiinnolla näitä ainakin itse odotan:

21.4. TTT-klubi Tampereella
25.4. Suistoklubi Hämeenlinnassa
26.4. Ilokivi, Jyväskylässä
27.4. Kerubi Joensuussa
28.4. BarCafe Graceville Iisalmessa


Muutama kuva löytyy taas tuolta blogin facebook-sivulta. 

"Näistä öistä voimani mä saan." 

-Pauli Hanhiniemi