Kevät tekee edelleen tuloaan. Aurinko on ainakin hellinyt jo täällä
päin Suomea ja sulattanut lumia. Enkä nyt puhu Nokian keksinnöstä, vaan
siitä valkoisesta tavarasta, joka talvisaikaan tuppaa peittämään maan.
Mielikin taitaa olla hiukan virkeämpi, kyllä auringolla on kummallinen
vaikutus. Vaikkakin ennen kuin tuo valkoinen tavara on lähes kokonaan
sulanut, on turha kuvitellakaan että luonto näyttäisi jotenkin
kauniilta. Vielä toistaiseksi täällä on tasaisen harmaata ja ruskeaa.
Keväällä kaikki on toisin, kun luonto herää eloon.
Tampere kutsui tässä hiljattain. Minähän tietenkin vastasin
innokkaana kutsuun, kun kyseessä oli Vanhuus Rokkaa-konsertti. Kyseessä
oli hyväntekeväisyyskonsertti, jonka esiintyjäkaarti houkutti melko
paljon. Konsertteja järjestettiin useammalla paikkakunnalla. Vanhusten
puolesta rokattiin Oulussa, Lahdessa, Jyväskylässä, Tampereella,
Kuopiossa ja Helsingissä. Tuotto käytetään paikallisten setlementtien
seniori- ja vanhuustyöhön. Kyseessä on siis järjestö, joka yleensä
tarkoittaa myös paljon vapaaehtoistyötä. Aina kun puhutaan
vapaaehtoistyöstä, nostaisin hattua, mikäli käyttäisin sellaista. Työtä
tehdään pyytettömästi, eikä toiminnalla tavoitella voittoa. Tällöin
löydetään aikaa lähimmäiselle, eikä siitä haluta rahallista korvausta.
Oma aika olisikin parasta, mitä voisimme jokainen tarjota läheisille
vanhuksille. Se on osa arvokasta vanhenemista ja samalla voisimme oppia
elämästä. Kuuntelemalla ihmisiä, joilla on varmasti monta tarinaa
kerrottavana elämästä, voisimme tehdä ison palveluksen meille maata
rakentaneille ihmisille. Omien vanhojen läheisten kuuntelemisesta
pitäisi lähteä liikkeelle. Mikäli lähipiiristä ei sopivaa vanhusta
löydy, voi vaihtaa kuulumisia vaikka naapurissa asuvan mummon kanssa.
Kuinka moni vanhus soittaa esimerkiksi hätäkeskukseen, kun he oikeasti
tarvitsevat vain jotain juttukaveria?
Ajatelkaapa itse tilannetta, että asut yksin, elämänkumppaninne on
kuollut jo joitakin vuosia takaperin. Sinulla ei ole käytössäsi
tietokonetta tai internettiä, tai vaikka olisikin mahdollisuus sen
käyttämiseen, kellään ei ole ollut aikaa opettaa sen käyttöä. Luonasi
käy kotisairaahoitaja tai vastaava kerran tai pari viikossa, se on ainut
ihmiskontakti, jonka saat viikon aikana. Liikkuminen on käynyt jo sen
verran huonoksi, ettet voi lähteä käymään edes kaupassa. Sukulaisesi
asuvat toisella paikkakunnalla, eivätkä pääse edes joka viikko katsomaan
sinua. Puhelimella voit soittaa, sukulaisesi ovat töissä aina kun
soitat, eikä heillä ole aikaa keskustella sinun kanssasi. Tunnetkohan
kenties olosi yksinäiseksi? Onko mikään ihme, että vanhukset
syrjäytyvät? Mietipä tätä seuraavan kerran kun Martta-mummo soittaa ja
tahtoo ihan vain jutella säästä ja sinusta se on turhaa löpinää, tai kun
hän pyytää käymään kylässä, kun ei televisio on hävittänyt kaikki
kanavat (paikalle päästyäsi huomaat tv:ssä pauhaavan Kauniit ja
Rohkeat).
Tampereella kyseinen konsertti järjestettiin Tampere-talossa.
Tampereella lavalla nähtiin toinen toistaan upeampia artisteja. Monien
artistien kohdalla koin ensimmäistä kertaa live-esiintymisen taikaa.
Arttu Wiskari teki livenä suuren vaikutuksen. Miehen herkkä ja upea ääni
sai kylmät väreet hipimään selkäpiitä pitkin. Miehen suurimmat hitit
Mökkitie ja Tuntematon potilas, kuulostivat livenä todella hyvältä,
vaikka radiot ovatkin soittaneet ne puhki. Suuren vaikutuksen teki myös
Pelle Miljoona. Tämän 57-vuotiaan päässä rastat eivät näyttäneet
korneilta tai jalassa olevat nahkahousut yliampuvilta. Moottoritie on
kuuma ja Juokse villi lapsi -kappaleet esitettiin suurella uholla ja
lavalla hyppien. Ei tätä voi katsoa kuin ihaillen ja hymy huulilla.
Asennetta on herrassa enemmän kuin pienessä kylässä. Tumppi Varosta en
myöskään ole aiemmin nähnyt livenä. Tumppi kuuluu samaan ikäpolveen
Pellen kanssa ja yhdessä ovat herrat tehneetkin keikkoja. Tämä herra on
oikea monitaituri ja lavalla hyvin energinen ja rokkaava hänkin. Tahdon
rakastella sinua kajahti komeasti Tamperetalossa.
Ihana ja positiivinen Mikko Kuustonen teki myös vaikutuksen. Mikko
ihastuttaa tällä hetkellä joka keskiviikko televisiossa Hyvät ja huonot
uutiset -ohjelmassa. Mikko sopii hyvin stand-up koomikkojen kanssa
samaan riviin istumaan ja saa hymyllään hymyn huulille myös kotisohvalla
katsojalle. Tätä samaa säteilyä Mikko jakaa myös livenä esiintyessään,
hymy huulilla voi kuunnella Mikon esittävän laulujaan. Osaahan hän
vitsejäkin kertoa. Mikko esiintyi myös ystävänsä Heikki Silvennoisen
kanssa konsertissa. Heikki Silvennoinen, tuo kummeleista tuttu mies
pyörähti lavalla useamman kerran tutun toimittajan asusteissa, Mauno
Ahonen oli toinen juontajista. Mauno Ahonen ainakin nauratti
kommenteillaan ja Heikki Silvennoinen on kertakaikkisen upea kitaristi.
Jumaloiden kuuntelin ja katselin taitavaa kitaran hallintaa.
Erin on kaunis, hauska ja herkkä artisti, joka osaa vangita kuulijan
omalla esiintymisellään. Erinistä välittyi tunnelma, että hän todella
elää sen mitä laulaa. Upeaa ja vaikuttavaa. Aikoinaan jo kova Nylon
Beat-fani tietysti odotti kovasti Erinin näkemistä livenä vuosien tauon
jälkeen. Nylon Beatin levyt löytyvät edelleen hyllystä ja laulujen sanat
tuntuvat edelleen tulevan jostain alitajunnasta, on niitä niin paljon
kuunneltu. Erinin levyä ei kyllä ole tullut hankittua, mutta radiosta
olen kyllä lauluja kuullut ja mukana laulellut. Vanha sydän on
äärettömän kaunis kappale ja ensimmäisen kerran kuulemani On elämä laina
sai kyyneleet silmiini. Vaikuttava artisti siis hänkin.
Jottei unohdettaisi sitä suurinta syytä, joka sai minut liikkumaan
Tampereelle. Lavallahan siis pyörähti pariin otteeseen eräs porilainen
tyyppi, joka Annika Eklundin ja erään iltapäivälehden mukaan pillahtaa
itkuun herkästi, eikä ole niin kova kuin miltä yrittää näyttää. Nyt
lavalla oli iloisen ja onnellisen näköinen artisti, josta näkee ja
aistii lavalla olemisen riemun. Niin ja herra on muuten karistanut
kiloja hurjan määrän, uskoisin että niitä on lähtenyt enemmän kuin erään
iltapäivälehden mainitsemat 10kg. Nyt voi myöntää Yön laulujen
kuulostaneen kummallisilta, koska kitaran varressa oli aivan väärä
henkilö. Rumpujen sointi oli kuitenkin tuttu. Noita kahta tuttua hahmoa
seuraillessa ja kuunnellessa, päästä häviää kaikki huolet ja murheet ja
huulilla on vain hymy jälleennäkemisen riemusta. Edellisellä viikolla
muistan myös tunteen kun, ystäväni soitti minulle yhdestä konsertista ja
kuulin pitkästä aikaa Ollin laulavan Pettävällä jäällä ja Rakkaus on
lumivalkoinen. Kyyneleet valuivat silmistä ja hymy oli huulilla. Nyt
Tampereella huomasin myös kummallisen asian, Pettävällä jäällä aikana
melkein jo odotin Annika Eklundin pomppaavan lavalle Ollin kaveriksi
laulamaan. Taisin tottua siihen viime syksynä jo liian hyvin, koska nyt
kaipasin sitä.
Annika Eklund laulaa tietokoneen kaiuttimista uusia kappaleitaan ja
olen jälleen vaikuttunut. Naisella on valtavan upea ääni ja kyllä tuolta
levyltä taitaa jo löytyä omat suosikkini, kun se on ehtinyt pariin
otteeseen soimaan läpi. Kaunis ja herkkä levy, niin kuin on laulajakin.
Ensi syksynä saamme jälleen nauttia Annikan äänestä myös Yön
konserteissa. Mahtavaa. Kohtahan pääsemme jo kuuntelemaan kuinka Olli
suoriutuu tuutulaulujen laulamisesta. Rauhallista pääsiäisen aikaa
kaikille. Ainiin, VANHUKSET TODELLAKIN OSAAVAT ROKATA!
Yhden Yö-fanin ajatuksia ja näkemyksiä Yön keikoista, konserteista, joskus myös jostain muustakin.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Kevättä rinnoissa, ihanko molemmissa?
Kevät tuli, lumi suli ja maa muuttui mustan harmaaksi. Kyllä kevät on
sitten kaunista aikaa. Itse olin jo aivan varma, ettei tänä vuonna tule
kevättä. Erään orkesterin keikkatauolla ei varmastikaan ole
minkäänlaista osuutta asiaan. Ehei. En muista koska olisin ollut kevään
aikana näin vähän keikoilla, ei vaan muistanpa. Se oli ennen kuin eräs
orkesteri vei mukanaan keikoille eli vuonna....2006. Ehkä. No mutta
jottei ihan keikattomaksi jäisi tämä kevät, niin onhan sitä käyty nyt
vierailemassa paikallisessa ravitsemusliikkeessä, jossa taannoin oli
esiintymässä Suomen iskelmätähtitaivaan kirkkain tähti, eli Suvi
Teräsniska.
Suvi vakuutti keikallaan, kuten aina. Itsevarmaa esiintymistä ja kaunista laulua. Siinä on kyllä nainen paikallaan. Kovasti settiin näyttää tällä hetkellä kuuluvan uusimmalta levyltä materiaalia. Kyseistä levyä en jostain syystä itse ole oikein omakseni löytänyt. Pari biisiä levyltä nousee omiksi suosikeiksini, mutta pidän kahdesta aiemmasta (jos tarkkoja ollaan, niin kolmesta koska Tulkoon joulukin levyksi laskettaneen) huomattavasti paljon enemmän. Esimerkiksi Ei saa kesyttää -biisiä olen kuunnellut todella paljon ja vieläkin se aiheuttaa kylmiä väreitä, upea kappale kaikin puolin. Tällaisena hartaana Yö-fanina odotan tietysti nyt kuin kuuta nousevaa Suvilta ilmestyvää Yö-levyä, jossa on siis Yö-orkesterin biisejä Suvin laulamana. Mahtavaa. Tästä tykkään. Suvihan on levyttänyt jo kolme Yön kappaletta omilla levyillään: Kiertolainen, En saanut sua pilviin ja Kultasiipi. En edes uskalla lähteä arvailemaan mitä muita kappaleita se Suvi sieltä Yön tuotannosta löytää ja ne levylle lallattaa. Jännityksellä tätä odotamme.
Toisenkin kerran olen tämän kevään aikana vieraillut paikallisessa ravitsemusliikkeessämme. Tällöin ihmisiä oli viihdyttämässä bilebändi Kerma feat. Sani. Jaa että mikäkö? No hei, Miina Mikkosen luotsaama bilebändi. Voin kertoa, että kyllä muuten riitti menoa ja meininkiä. Siinä mimmissä on rutkasti lavaenergiaa, joka välittyy ihanasti yleisön joukkoon. Porilaisissa näyttäisi olevan jotain kummaa vetovoimaa, joka vie minut mennessään. Noh, en valita. Ehkä seuraavana voisi olla vuorossa Mamba. Mutta siis tämä ei suinkaan jää kyllä viimeiseksi Kerman keikaksi, vaan tuota yhtyettä täytynee päästä uudemmankin kerran katsomaan ja kuuntelemaan. Ainiin ja hyvinhän se Sanikin lauloi. Itsevarman oloinen nainen, jota olen fanittanut jo teininä kovasti Aikakoneen aikoihin. Aikakone onkin cd-soittimessa silloin 90-luvulla useasti soinut ja vielä toisinaan lataan musiikit tikulle ja automusiikiksi matkalle mukaan.
Kolmannenkin kerran on oman kotikaupunkini yöelämä kutsunut. Johan minusta kohta tulee vakioasiakas tuolla kotiseudun yöelämässä. Meille rantautui siis Rainbow-legenda Graham Bonnet. Mainittakoon, että kyseinen kaveri on aloittanut musiikkiuran vuonna 1968, eli jokusen vuoden on kaveri ehtinyt musiikkimaailmassa pyöriä. Jos uskon kaiken tietävään Wikipediaan, niin kaveri on tällä hetkellä 64-vuotias ja täytyy myöntää että aivan mieletön meno oli keikalla. Miksi sitten tällaista ihmettä eksyin katsomaan, kun tämän kaltainen musiikki ei aivan edusta sitä minun musiikkityyliä, jota kaikista mieluiten kuuntelen? Puuhamiehenä Bonnetin Suomen kiertueilla on toiminut Daffy Terävä, joka siis myös tietenkin kitaran varressa keikalla nähtiin. Rumpujen takaa löytyi Popedasta tuttu Lacu, bassoon oli tänä vuonna tarttunut Klaus Wirtzenius (aiempina vuosina on Yöstä tuttu Jay Lewis soitellut kiertueella bassoa), koskettimien takaa löytyi myös Popedasta tuttu kaveri Pate Kivinen, samoin kuin toisena kitaravirtuoosina nähtiin Popedan tekniikkatiimissä häärivä Mika Lamminsivu. Enkelikuorona kiertueella on nähty Päivi Lepistö ja Miina Mikkonen, tällä paikkakunnalla Päivi oli kuitenkin jäänyt syystä tahi toisesta pois ja Miinan kanssa taustoja lauloi joku aivan muu. Tykkiä tavaraa reilun tunnin ajan ja ehdottomasti mahtavaa kitarataiturointia, joskin muutkin soittimet soivat hyvin. Pidän itse kovasti kitarasta soittimena, sillä pystyy tekemään ihmeellisiä asioita, kun oikea ihminen kitaran kaulaan tarttuu.
Näiden keikkojen jälkeen voidaan todeta, että musiikki on minun suurin voimavarani elämässä. Sen kuunteleminen tuo minulle suurta iloa ja livemusiikki saa hymyn huulille ja mielen virkeäksi. Tästä voimavarasta aion myös pitää kiinni, niin paljon onnea se elämääni tuo. Kesää odotellessahan se aika tässä menee, joskin onneksi kevään varalle on hiukan suunniteltu mukavia ohjelmanumeroitakin. Hyvää kevättä jokaiselle! Nauttikaa koirankakoista ja roskista ja mustista tienpenkoista! Ihanaa että on kevät!
Suvi vakuutti keikallaan, kuten aina. Itsevarmaa esiintymistä ja kaunista laulua. Siinä on kyllä nainen paikallaan. Kovasti settiin näyttää tällä hetkellä kuuluvan uusimmalta levyltä materiaalia. Kyseistä levyä en jostain syystä itse ole oikein omakseni löytänyt. Pari biisiä levyltä nousee omiksi suosikeiksini, mutta pidän kahdesta aiemmasta (jos tarkkoja ollaan, niin kolmesta koska Tulkoon joulukin levyksi laskettaneen) huomattavasti paljon enemmän. Esimerkiksi Ei saa kesyttää -biisiä olen kuunnellut todella paljon ja vieläkin se aiheuttaa kylmiä väreitä, upea kappale kaikin puolin. Tällaisena hartaana Yö-fanina odotan tietysti nyt kuin kuuta nousevaa Suvilta ilmestyvää Yö-levyä, jossa on siis Yö-orkesterin biisejä Suvin laulamana. Mahtavaa. Tästä tykkään. Suvihan on levyttänyt jo kolme Yön kappaletta omilla levyillään: Kiertolainen, En saanut sua pilviin ja Kultasiipi. En edes uskalla lähteä arvailemaan mitä muita kappaleita se Suvi sieltä Yön tuotannosta löytää ja ne levylle lallattaa. Jännityksellä tätä odotamme.
Toisenkin kerran olen tämän kevään aikana vieraillut paikallisessa ravitsemusliikkeessämme. Tällöin ihmisiä oli viihdyttämässä bilebändi Kerma feat. Sani. Jaa että mikäkö? No hei, Miina Mikkosen luotsaama bilebändi. Voin kertoa, että kyllä muuten riitti menoa ja meininkiä. Siinä mimmissä on rutkasti lavaenergiaa, joka välittyy ihanasti yleisön joukkoon. Porilaisissa näyttäisi olevan jotain kummaa vetovoimaa, joka vie minut mennessään. Noh, en valita. Ehkä seuraavana voisi olla vuorossa Mamba. Mutta siis tämä ei suinkaan jää kyllä viimeiseksi Kerman keikaksi, vaan tuota yhtyettä täytynee päästä uudemmankin kerran katsomaan ja kuuntelemaan. Ainiin ja hyvinhän se Sanikin lauloi. Itsevarman oloinen nainen, jota olen fanittanut jo teininä kovasti Aikakoneen aikoihin. Aikakone onkin cd-soittimessa silloin 90-luvulla useasti soinut ja vielä toisinaan lataan musiikit tikulle ja automusiikiksi matkalle mukaan.
Kolmannenkin kerran on oman kotikaupunkini yöelämä kutsunut. Johan minusta kohta tulee vakioasiakas tuolla kotiseudun yöelämässä. Meille rantautui siis Rainbow-legenda Graham Bonnet. Mainittakoon, että kyseinen kaveri on aloittanut musiikkiuran vuonna 1968, eli jokusen vuoden on kaveri ehtinyt musiikkimaailmassa pyöriä. Jos uskon kaiken tietävään Wikipediaan, niin kaveri on tällä hetkellä 64-vuotias ja täytyy myöntää että aivan mieletön meno oli keikalla. Miksi sitten tällaista ihmettä eksyin katsomaan, kun tämän kaltainen musiikki ei aivan edusta sitä minun musiikkityyliä, jota kaikista mieluiten kuuntelen? Puuhamiehenä Bonnetin Suomen kiertueilla on toiminut Daffy Terävä, joka siis myös tietenkin kitaran varressa keikalla nähtiin. Rumpujen takaa löytyi Popedasta tuttu Lacu, bassoon oli tänä vuonna tarttunut Klaus Wirtzenius (aiempina vuosina on Yöstä tuttu Jay Lewis soitellut kiertueella bassoa), koskettimien takaa löytyi myös Popedasta tuttu kaveri Pate Kivinen, samoin kuin toisena kitaravirtuoosina nähtiin Popedan tekniikkatiimissä häärivä Mika Lamminsivu. Enkelikuorona kiertueella on nähty Päivi Lepistö ja Miina Mikkonen, tällä paikkakunnalla Päivi oli kuitenkin jäänyt syystä tahi toisesta pois ja Miinan kanssa taustoja lauloi joku aivan muu. Tykkiä tavaraa reilun tunnin ajan ja ehdottomasti mahtavaa kitarataiturointia, joskin muutkin soittimet soivat hyvin. Pidän itse kovasti kitarasta soittimena, sillä pystyy tekemään ihmeellisiä asioita, kun oikea ihminen kitaran kaulaan tarttuu.
Näiden keikkojen jälkeen voidaan todeta, että musiikki on minun suurin voimavarani elämässä. Sen kuunteleminen tuo minulle suurta iloa ja livemusiikki saa hymyn huulille ja mielen virkeäksi. Tästä voimavarasta aion myös pitää kiinni, niin paljon onnea se elämääni tuo. Kesää odotellessahan se aika tässä menee, joskin onneksi kevään varalle on hiukan suunniteltu mukavia ohjelmanumeroitakin. Hyvää kevättä jokaiselle! Nauttikaa koirankakoista ja roskista ja mustista tienpenkoista! Ihanaa että on kevät!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)