maanantai 18. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset Yöt

15.12.2017 Himosareena, Jämsä


Hitusen joutui Jämsään lähtöä miettimään, kun päivällä meillä tuli taivaan täydeltä lunta. Onneksi ilma selkeni illaksi. Himos Areenan keikat ovat jostain syystä sellaisia, että niillä on tullut käytyä jo aika monta vuotta. Joku siinä Himoksessa vetää puoleensa. Ei ole tainnut montaa Himos Areenan keikkaa jäädä viime vuosina väliin. Himos Areenalle olikin kokoontunut oikein reipas porukka siviiliin päässeitä varusmiehiä ja meno oli sen mukaista, ei ollut "poikien" riemulla rajaa. Ulkona tein tuttavuutta yhden edellämainitun "pojan" kanssa ja täytyy sanoa, että ei pojalta pokkaa puuttunut. No pojat ovat juhlajuomansa ansainneet ja olihan sitä menoa hauska katsella.

Himosareenan keikka eteni jotakuinkin seuraavia ratoja pitkin:
Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Pettävällä jäällä
Hän tanssi kanssa enkelten
Särkynyt enkeli
Laulu rakkaudelle
Niin paljon me teihin luotettiin
Tuhoutuva tarina
Joutsenlaulu
Minne tuulet vie
Tia-Maria
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia
ROLV

Särkynyt enkeli pääsi hiukan yllättämään, koska sitä ei nyt ole taas hetkeen kuulunut. Täytyy sanoa, että aikamoisella tunteella se kyllä ladattiin Himoksella ilmoille. Tai siltä se ainakin tuntui. Joutsenlaulukin oli kiva kuulla pitkästä aikaa.

Himoksen keikat ovat aina energisiä ja hyväntuulisia. Liekö yhtenä syynä se suuri lava. Täytyy sanoa että "inttipojat" tekivät vaikutuksen myös keikan aikana. Hymy nousi huulille, kun pojat lauloivat Yötä täysillä mukana ja olihan se hienoa kuultavaa, kun lauma nuoria sällejä huusi kuorossa "Olli Olli Olli...". Hyvä pojat! Miten se menikään, normaalisti kun sitä huutavat vain vanhat ämmät. ;) Tuo artistin ketale taitaa nuo kohteliaisuudet aina niin hyvin, eikös vain? Teki mieli sanoa, kun se artisti kyseli lahjojen perään, että tuhmille ei tuoda mitään lahjoja. 

Himokselta otin kyllä niin lentävän lähdön kuin mahdollista. Joten hypätäänpä sen suuremmitta puheitta seuraavaan iltaan.


16.12.2017 Finlandia-klubi, Lahti


Syksyn viimeinen Yö. Ja minun Yön keikka nro 250. Mikäli laskutoimitukset pitävät paikkansa. Oli jotenkin aika hienoa päästä päättämään oma 10. Yö-vuosi juurikin noin hienoon pyöreään lukuun. Sibeliustalon sisätiloissa tuli hetki jos toinenkin vietettyä, mutta aika kului kuin siivillä kun oli hyvää seuraa. Joten johan se kello olikin pian jo kahdeksan ja ovet avautuivat yläkertaan. Yläkerrassakin oli vain tunnin odottelu ennen kuin Yö nousi viimeistä kertaa tänä vuonna lavalle. Keikkasetti oli kyllä mieleen, koska muutama bonusbiisi tekivät heti setistä varsin erilaisen. Taas saattaa olla, että tuosta listasta puuttuu joku kappale.

Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Särkyvää
Mustat päivät jäädä saa
Kuin sävel oisi hän
Jään sun viereen
Pettävällä jäällä
Tia-Maria 
Tuhoutuva tarina
Laulu rakkaudelle
Niin paljon me teihin luotettiin
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia
ROLV

Ensinnäkin Särkyvää biisiä en edes muista koska olen sen viimeksi kuullut, joten ehdottoman hieno juuri tähän iltaan. Mustat päivät jäädä saa on hieno kipale, sitä kuuntelee aina mielellään ja sitä kuunnellessa nousee hymy huulille. Kuin sävel oisi hän on herkkä ja kaunis kappale ja harvoin sitä kuulee niin sanotuilla baarikeikoilla. Joten tiettyä yleisön lukua tarvitaan aika paljon, että sen voi ravintolassa vetää. Vähän tuntui siltä, että nyt hemmotellaan kyllä reippaasti tällaista harvinaisempia biisejä rakastavaa fania. Sitten pääsemmekin Jään sun viereen biisiin. Se on hieno kappale ja livenä sitä kuunnellessa lataus on biisissä myös yleensä kova. Nythän siitä kuultiin varsin erikoinen versio. Kaikkien muiden osalta se vielä taisikin mennä, mutta ompa yllättävää että Olli ei muistanut sanoja. Varsinkin kun siihen ei ollut valmiiksi kirjoitettujakaan sanoja. Naurusta ei meinannut tulla itselläni loppua kun seurailin lavalla olevien tyyppien kommunikointia ja ilmeitä. Mutta onhan ne vaikeat sanat muistaa, kun kaikki säkeistöt alkavat samalla tavalla. Joten eipä kyllä itsekään saanut enää mistään kohdasta kiinni. Oli melko ikimuistettava versio kyseistä biisistä. Toivottavasti tämä tulee keväällä soittoon keikoilla. Siis ihan sellainen sanoilla varustettu versio. 

Herrojen tullessa encoreen taisi lavalla olla pieni jekku tekniikan väeltä. Oli meinaan soittaja"pojat" sen verran hilpeällä tuulella, ettei naurusta meinannut tulla loppua lainkaan. Tästä voisi tyhmempi päätellä että bändissä taitaa olla aika hyvä henki, koska pienet ja hyvät jekut kuuluvat siihen hyvään henkeen. Se hyväntuulisuus kyllä näkyy ja kuuluu. Sitä naurua, iloa ja hyvää mieltä saakin käydä imemässä sieltä lavalta, jotta arki sujuu mukavammin ja oma pää pysyy kunnossa, kun saa välillä nollata päätään Yön tahdissa. 

Selailin tuossa valokuviani tämän vuoden Yön keikoilta, kun etsin sopivia kuvia seinäkalenteria varten. Summasin samalla päässäni hiukan tätä Yö-vuotta. Melko paljon on taas mahtunut tähän vuoteen. Täytyy sanoa että kun luin uudestaan vuoden ensimmäisen tekstin, on sitä kirjoittanut aika äkäinen nainen. Vuoteen on mahtunut 23 Yön keikkaa, joista yksi oli Hyvän Yön Lauluja konsertti. Vuoden ensimmäinen keikka jännitti, koska oli sitä somehöyryämistä melko paljon ja jännitti bändin ja yleisön puolesta. Hetkeäkään ei jännittänyt se, etteikö Yö kuulostaisi hyvältä, mutta aika moni muu asia jännitti. Vuoden aikana Yö on hitsautunut hyvin yhteen. Kitarasoundia on aina ihana kuulla ja parhaiten niistä raikkaista sooloista nautin kun laitan silmät kiinni ja kuuntelen. Hymy nousee huulille myös bassoa kuunnellessa. Jussi ja Timo ovat lunastaneet paikkansa Yö-remmissä äärimmäisen hyvin. Ja se meininki on vain parantunut, mitä pidemmälle vuosi on mennyt. Tunnelma keikoilla on lähes poikkeuksetta ollut vapautunut. Tänä vuonna olen nauranut Yön keikoilla todella paljon. Vuoteen on mahtunut pari vähän uudempaa yö-tuttua ja roppakaupalla niitä "vanhoja" yö-rakkaita, joita on aina poikkeuksetta ihana nähdä.

Ensi vuonna on luvassa Yön tiimoilta levyä ja konserttikiertuetta. Toivottavasti kesällä settiin palaisi Lindholmin Ollie. Vähän olen jo ehtinyt sitä biisiä syksyn aikana kaipaamaan. Nyt alkaa olemaan aika hiljentyä joulun viettoon ja valmistautua vuoden vaihtumiseen. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan jotain jännittäviä ja mielenkiintoisia haasteita. Särkynyt enkeli kiittää ja kuittaa kuluneesta vuodesta! Teitä on aika ajoin ollut todella paljon. Nöyrä kiitos siitä. Tästäkin vähän tuli tällainen romaani, mutta kun en ole ikinä osannut sanoa asioita lyhyesti. Rauhallista joulun aikaa ja paljon kaikkea hyvää vuodelle 2018!

"Näistä öistä voimani mä saan."

Muutama kuva Lahdesta löytyy jälleen facebookin puolelta.







torstai 14. joulukuuta 2017

Joulutunnelmaa hakemassa Kymin kirkosta

13.12.2017 Suvin Joulun Henki konsertti Kymin kirkossa Kotkassa


Pienten sähläyksien jälkeen onnistui lähtö Suvin joulukonserttiin. Tästä on kyllä ollut puhetta jo pitkään tuon rakkaan kälyn ja ihanista ihanimman kummitytön kanssa ja melko hilkulle meni että päästiin ollenkaan. Kiitokset tästä niille jotka olivat avuksi. Pus.

Totta tosiaan edellisestä Suvin keikastani onkin vierähtänyt jo vähän liikaakin aikaa. En kyllä edes pysty muistamaan. Joten ehdottomasti liikaa aikaa. Kymin kirkko oli loppuunmyyty ja kyllä siellä ihmisiä olikin. Alkusoiton aikana jo pyyhin silmäkulmiani ensimmäisen kerran. Joku noissa kirkoissa on, että ne herkistävät oman mielen ihan täysin. Siihen päälle vielä joululauluja, niin tervetuloa vesiputouksen lailla valuvat silmäkulmat.

Konsertin aikana kuultiin ihana setti lauluja Suvin kahdelta joululevyltä. Sai kyllä tosiaan useamman kerran pyyhkiä silmäkulmia. Eivät mokomat meinanneet millään pysyä kuivina. Konsertti starttasi hienosti Joulun henki kappaleella. Lapsuusjoulut vei retkelle omiin muistoihin lapsuuden jouluista. Minusta lapsuuden jouluissa parasta oli kun mummolaan kokoontui isäni siskot lapsineen. Serkkujen kesken riitti touhua ja puuhaa. Mummon tekemät jouluruuat olivat tietysti myös hyviä, tosin lapsena olin hyvin rajoittunut jouluruokien suhteen ja kelpuutin laatikoista lautaselleni ainoastaan porkkanalaatikon. Nykyään maistuu jo peruna- ja lanttulaatikotkin. Mutta se jouluateria joulu- tai tapaninpäivänä oli mukava kokoontuminen. Tietysti se toi mieleen myös maailman parhaat isovanhemmat, jotka ovat olleet iso osa lapsuuttani, heitä on kova ikävä ja jouluisin se ikävä korostuu. Terveisiä sinne pilven päälle.

Taivas sylissäni on kyllä myös hyvin vaikuttava kappale Suvin laulamana. Hieno kappale se on levyltäkin kuunneltuna, mutta melko paljon tunteita välittyy livenä siitä laulusta. Ei voinut itkemättä kuunnella. Suvi ehti vaihtamaan vähän vaatettakin sillä aikaa kun ihana Miina otti hetkeksi keulapaikan ja esitti Hiljaisuus kappaleen. Pakko on muuten kehua miten hienolta bändi sekä taustalaulut kuulostivat kirkossa. Saksofonilla minut saa huokailemaan syvään ja niin kävi tälläkin kertaa. Jyri Laitila vastasi puhaltimista ja minä ainakin kuuntelin mielelläni puhaltimia, saksofoni ja poikkihuilu sieltä puhaltimista löytyi ainakin. Mainitaanpas muutkin soittajat: koskettimista ja haitarista vastasi Joonas Karjalainen, kitarasta Vesa Karhula, Aleksi Itkonen perkussioista ja taustalaulussa tosiaan loisti Miina Mikkonen. Suvin ja Miinan äänet soivat kyllä niin kauniisti yhteen, että ei voi ihalematta kuunnella. 

Suvin joululevyissä on muuten se hyvä puoli, että sinne mahtuu joukkoon muitakin kun niitä perinteisiä joululauluja, jotka on levytetty sataan kertaan. Nytkin Kymin kirkossa hymy nousi huulille, kun kirkossa kajahti Pikkuveljen joulupuuro. Hei mummo kappaleesta Suvi on onnistunut tekemään jo melkein perinteisen joululaulun, joka toi sekin kirkossa kyyneleet silmiin. Ehkä paras hetki kuitenkin oli viimeisenä tullut oma lempijoululauluni, Tulkoon joulu (tästäkin on levytetty aika monta versiota ja oma suosikkini on kyllä ehdottomasti tuo Suvin versio). Kappaleen alkaessa kummitypy vieressäni kuiskasi jotakuinkin näin: "Tätä ollaan treenattu koulussa. Mie pelkäsin ettei se tuu ollenkaan.". Päälle vielä leveä hymy ja mukana piti laulaa tietysti. Mahtava pikkutypykkä, kaikista rakkain pikkutypykkä. Typy tietysti tykkäsi myös, kun pitkästä aikaa näki Suvin ja Miinan. Vieläkin hymyilyttää, kun typy oli Sibeliustalolla 3-vuotiaana laulamassa Yön konsertissa Pettävällä jäällä kappaletta Miinan pidellessä mikrofonia. Huikea pikkumimmi.

Joulutunnelmasta pääsi hiipimään hiukan ihon alle ja kutkuttelee siellä. Loput osaset tunnelmasta löytyvät todennäköisesti viimeistään jouluaattona vanhempieni luona saunoessa ja syödessä sekä isovanhempien haudalla käydessä. Ihan vielä en toivota hyvää joulua, koska viikonloppuna on vielä viimeiset musiikilliset elämykset ennen joulua. Suuri kiitos Suville äärettömän kauniista ja tunnelmallisesta joulukonsertista. On se vaan aivan jäätävän taitava ja lahjakas mimmi. Pus.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Jyväskylän Yössä

8.12.2017 Nightclub Tähti, Jyväskylä


Tänä vuonna on tullut käytyä melko vähän keikoilla. Varsinkin jos vertaa joihinkin aiempiin vuosiin. Joten nyt kun oli tilaisuus lähteä käymään Jyväskylässä, niin lähdettävähän se oli, vaikka matkaa kertyikin taas hiukkasen. Tänä syksynä olen taas pohtinut enemmän sitä, että mitähän sitä tässä elämässä oikein tekisi. Työkuviot ovat olleet tänä vuonna enemmän kuin haastavia ja muuttuneet jo pariin otteeseen. Nyt loppuvuodesta on ollut aikaa pohdiskella mitä haluaisi tehdä isona. Erilaisia ajatuksia tuolla päässä pyörii ja erilaisia vaihtoehtoja. Liekö tämä jotain ikäkriisiä tai jotain. Kovasti tekisi mieli vaihtaa alaa ja opiskella joku uusi ammatti itselleen. Kun vaan tietäisi mitä lähtisi opiskelemaan. Mutta mennäänpä asiaan.

Nightclub Tähti konsepti on nyt jo tuttu, kun pariin kertaan on käynyt Tampereella ja samankaltainen se taitaa olla lähes jokaisessa saman konseptin ravintolassa. Löytyy tanssiravintola ja karaoke. Joku voisi perustaa Kouvolaan myös vastaavanlaisen ravintolan. Se on oikeastaan ainoa asia jota Kouvolaan tällä hetkellä kaipaan. Siis että voisi käydä omassa kotikaupungissakin joskus katsomassa ja kuuntelemassa ravintolassa Suomen eturivin artisteja. Toki meillä on rock-genre hyvin edustettuna ja ehkä myös jonkin verran tarjontaa rap-genren puolelta, mutta niin sanotusti isommat iskelmän ja suomipopin edustajat kiertävät kotikaupunkini kaukaa. Joten laitetaan tilaukseen yksi tanssiravintola Kouvolaan, kiitos. Nightclub Tähteen monet ihmiset tulevat tanssimaan ja musiikki on myös sen mukaista ja pääosin suomalaista musiikkia siellä kuullaan dj:n toimesta.

Ennen keikkaa oli ihana nähdä ystäviä ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia. Se on ehkä yksi parhaista asioista, joita Yö on elämääni tuonut. Olen aiemminkin sen sanonut, mutta sanon sen taas. Yö-ihmiset ovat ihan parasta tai parhautta. Hyvin kiitollinen olen noista ihmisistä, joita Yö on matkalleni tuonut. Ilman heitä en olisi se, joka olen nyt. Asiaan. Jyväskylässä setti eteni jotakuinkin näin:

Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Pettävällä jäällä
Laulu rakkaudelle
Se kerran kirpaisee
Tuhoutuva tarina
Vain yksi sydän särjettäväksi
Kauneinta päällä maan
Minne tuulet vie
Tia-Maria
Niin paljon me teihin luotettiin
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia
ROLV


Hitusen taas nauru kupli siinä keikan aikana. Oli taas kaikenlaista vekkulia meininkiä. "Voisko bändi soittaa tota sooloa vähän aikaa, mun on nyt ihan pakko mennä pissalle." Selvähän se. Ei tule vanhuus yksin, kun eturauhanen alkaa vaivaamaan. Vitsivitsi.  Hassuja setiä oli muutenkin lavalla. Ihan tosiaan vähän tuli taas naurettua. Saahan lavalla oleville tyypeille irvistellä, saahan? Jos ne irvistelevät takaisin? Valtavan hyväntuulinen keikka. Hyväntuulisia soittajia katselee ja kuuntelee enemmän kuin mielellään. Hyväntuulista artistia katselee ja kuuntelee myös enemmän kuin mielellään. Oli mukava kuulla pitkästä aikaa Se kerran kirpaisee biisi. Samoin kuin Kauneinta päällä maan sopii kyllä hyvin Ollin laulettavaksi. Monta kertaa keikan aikana tuli taas laitettua silmät kiinni ja keskityttyä kuuntelemaan soittimia. Samalla voi vetäistä muutaman kerran oikein kunnolla henkeä ja saa kummasti kerättyä voimaa itseensä. Taas jälleen kerran siinä vaiheessa kun Ihmisen poika alkaa soimaan, käy mielessä ajatus "Ei vielä. Vetäkää nyt vielä muutama biisi.". Aina ne keikat loppuvat liian aikaisin. Lindholmin Ollie kappaletta on ikävä. Tuli tuossa muuten päivänä eräänä laskettua monellako Yön keikalla olen käynyt ja 250 keikan rajapyykki lähestyy uhkaavasti. Hupsista.

Sain jokunen hetki sitten terveiset Kuhmo-talolta rakkaalta ystävältäni ja karkasi vallan tippa silmäkulmasta, kun videolla kuului Minun jouluni kappale. Se on niin kaunis ja ihana joululaulu. Ensi viikonloppuna onkin sitten syksyn viimeiset keikat. Sitten koittaa taas pieni Yötauko.

Muutama kuva taas facebookissa.


"Näistä öistä voimani mä saan."



maanantai 4. joulukuuta 2017

Kaakon kuuluisimmat pikkujoulut

1.12.2017 Kaakon kuuluisimmat pikkujoulut, Kotka


Se on kuulkaas joulukuu. Joululaulut, joulutortut (kirsikka-puolukkamarmeladilla), joulusuklaat, lumi (joka sulaa vähän väliä pois), joulukorttien tekoa, joululahjojen mietintää, aika mukava kuukausi. Jouluun kuuluu olennaisesti myös pikkujoulut. Ensimmäistä kertaa tuli lähdettyä näille kekkereille mukaan. Joku vuosi takaperin iski joku niskajumi, enkä sen vuoksi päässyt lähtemään, mutta nyt. Viides kerta kun nämä kekkerit järjestettiin. Ruonalan halli oli muokattu hienosti musiikkiareenaksi. Kyseisessä hallissa tulee kyllä vierailtua pari kertaa vuodessa, silloin lähinnä markkinoiden vuoksi, joten nythän se näytti hitusen erilaiselta. Jonkin verran oli tuttujakin paikalla viettämässä pikkujouluja, minä olin ihan vain tylsästi musiikkia kuuntelemassa ja siitä nauttimassa, sekä sain nauttia ihanaisen kälyni seurasta koko illan. Pus.

Illan starttasi tuo rakas Yö. Keikkaan mahtui taas hitsin paljon naurua. Kaiken maailman kummallisille jutuille tuli taas hihiteltyä. Biisit olivat melkolailla samoja, joita on muutenkin tässä syksyllä kuultu eli:
Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Tie sydämeeni
Laulu rakkaudelle
Tia-Maria
Tuhoutuva tarina
Pettävällä jäällä
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Niin paljon me teihin luotettiin
Minne tuulet vie
Ihmisen poika
Likaiset legendat
Kiitos ja kunnia
ROLV

Enkeleistä on aina kiva kuulla. Eikä enkeleiden kanssa ole hetkeen tanssittu, joten ehdoton plussa siitä biisistä. Biisit tulivat muutenkin melkoisella latauksella taas koko illan. Bändi antoi itsestään jälleen 110% lavalla, joten eihän siitä voi muuta kuin nauttia ja imeä itseensä sitä energiaa sieltä lavalta. Hymyt välkkyivät vähän väliä soittajien huulilla ja se rakas artisti taas pöllöili parhaansa mukaan, eikä sitä voi katsoa nauramatta. Ehdottoman hyvä fiilis taas jälleen kerran Yön jälkeen. Ei ole kertaakaan tarvinut pettyä, tai lähteä kesken pois. Aina se vaan toimii yhtä hyvin pään nollaamiseen. Parasta siinä on ne tyypit. Ne lavalla palloilevat huippuihanat herrat. Niiden katselemisesta ja kuuntelemisesta tulee hyvälle tuulelle. Pus tyypit.

Toisena lavalla nähtiin Vesala. Kyseinen artisti ei varsinaisesti kuulu sinne omiin suosikkeihini. Vesala on siitä loistava, että hän on niin monipuolinen ja äärettömän lahjakas ja musikaalinen. Vain elämää kaudella, jossa hän oli mukana oli hän yksi suosikeistani, juuri sen musikaalisuuden ja monipuolisuuden vuoksi. Pitkä on ollut Vesalan matka Pop stars ohjelmasta nyt sooloartistiksi. Vesalasta ei ehkä voi puhua mainitsematta PMMP:tä. Huikea mimmikaksikko, josta molemmat tekevät nykyään soolojuttuja. Aika aikansa kutakin. Vesalaa ei juurikaan tule kuunneltua, paitsi niitä biisejä, jotka radiossa soivat. Eli ne myös tunnisti keikalla: Tytöt ei soita kitaraa, Tequila, Muitaki ihmisii ja Älä tuu droppaa mun tunnelmaa. Vesalan keikalla pidin kovasti myös hienoista valoista, jotka loivat hienon tunnelman. Mukavainen keikka Vesalalta.

Pienemmällä lavalla tunnelmaa piti yllä Ihmeneloset, joka soitti mukavaa bilemusiikkia sillä aikaa kun isommalla lavalla roudattiin tavaroita. Illan viimeisenä lavan ja yleisön otti haltuun Antti Tuisku. Minä kun lähinnä kuuntelen musiikkini autossa, niin onhan tuota tullut kuunneltua myös Antin uusinta levyä ja sieltä löytyy muutama mukavainen kipale. Livenä ne tietystikin kuulostavat vielä paremmalta kuin levyllä. Pientä kiirettä piti herralla, kun Idolsin finaalista kiiruhti Kotkaan vielä esiintymään. Ihan ajallaan keikka kuitenkin pääsi alkamaan. En edes tiedä miten Antin keikkaa taas kuvailisi. Huikea jäbä. Mieletön energia. Enkä pysty käsittämään miten pystyy laulamaan ja tanssimaan hengästymättä. Suomen paras poppari titteli kuuluu kyllä juuri tälle hepulle. Positiivista energiaa saa imeä keikan aikana runsain mitoin lavalta itseensä. Saa laulaa, tanssia ja ihan jopa hyppiäkin. Keikalla kuultiin jotakuinkin näitä kappaleita: Rahan takii 
Party (papiidipaadi)
Blaablaa (En kuule sanaakaan),
Aamukuuteen,
Tragedia
Swäg,
Pyydä multa anteeks kunnolla
Sata salamaa
Itteni kaa kahdestaan
Hyökyaalto
Mä hiihdän
Hanuri
Keinutaan
En kommentoi
Peto on irti

Biisien järjestyksestä en nyt ole ihan varma, enkä siitäkään että puuttuuko sieltä vielä joku biisi. Huikean hyvän keikan Anatude kuitenkin veti. Huh huh.

Kuvia voi käydä vilkuilemassa facebuukista taas.

"Näistä öistä voimani mä saan."