Kaakon kuuluisimmat pikkujoulut

1.12.2017 Kaakon kuuluisimmat pikkujoulut, Kotka

Se on kuulkaas joulukuu. Joululaulut, joulutortut (kirsikka-puolukkamarmeladilla), joulusuklaat, lumi (joka sulaa vähän väliä pois), joulukorttien tekoa, joululahjojen mietintää, aika mukava kuukausi. Jouluun kuuluu olennaisesti myös pikkujoulut. Ensimmäistä kertaa tuli lähdettyä näille kekkereille mukaan. Joku vuosi takaperin iski joku niskajumi, enkä sen vuoksi päässyt lähtemään, mutta nyt. Viides kerta kun nämä kekkerit järjestettiin. Ruonalan halli oli muokattu hienosti musiikkiareenaksi. Kyseisessä hallissa tulee kyllä vierailtua pari kertaa vuodessa, silloin lähinnä markkinoiden vuoksi, joten nythän se näytti hitusen erilaiselta. Jonkin verran oli tuttujakin paikalla viettämässä pikkujouluja, minä olin ihan vain tylsästi musiikkia kuuntelemassa ja siitä nauttimassa, sekä sain nauttia ihanaisen kälyni seurasta koko illan. Pus.

Illan starttasi tuo rakas Yö. Keikkaan mahtui taas hitsin paljon naurua. Kaiken maailman kummallisille jutuille tuli taas hihiteltyä. Biisit olivat melkolailla samoja, joita on muutenkin tässä syksyllä kuultu eli:
Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Tie sydämeeni
Laulu rakkaudelle
Tia-Maria
Tuhoutuva tarina
Pettävällä jäällä
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Niin paljon me teihin luotettiin
Minne tuulet vie
Ihmisen poika
Likaiset legendat
Kiitos ja kunnia
ROLV

Enkeleistä on aina kiva kuulla. Eikä enkeleiden kanssa ole hetkeen tanssittu, joten ehdoton plussa siitä biisistä. Biisit tulivat muutenkin melkoisella latauksella taas koko illan. Bändi antoi itsestään jälleen 110% lavalla, joten eihän siitä voi muuta kuin nauttia ja imeä itseensä sitä energiaa sieltä lavalta. Hymyt välkkyivät vähän väliä soittajien huulilla ja se rakas artisti taas pöllöili parhaansa mukaan, eikä sitä voi katsoa nauramatta. Ehdottoman hyvä fiilis taas jälleen kerran Yön jälkeen. Ei ole kertaakaan tarvinut pettyä, tai lähteä kesken pois. Aina se vaan toimii yhtä hyvin pään nollaamiseen. Parasta siinä on ne tyypit. Ne lavalla palloilevat huippuihanat herrat. Niiden katselemisesta ja kuuntelemisesta tulee hyvälle tuulelle. Pus tyypit.

Toisena lavalla nähtiin Vesala. Kyseinen artisti ei varsinaisesti kuulu sinne omiin suosikkeihini. Vesala on siitä loistava, että hän on niin monipuolinen ja äärettömän lahjakas ja musikaalinen. Vain elämää kaudella, jossa hän oli mukana oli hän yksi suosikeistani, juuri sen musikaalisuuden ja monipuolisuuden vuoksi. Pitkä on ollut Vesalan matka Pop stars ohjelmasta nyt sooloartistiksi. Vesalasta ei ehkä voi puhua mainitsematta PMMP:tä. Huikea mimmikaksikko, josta molemmat tekevät nykyään soolojuttuja. Aika aikansa kutakin. Vesalaa ei juurikaan tule kuunneltua, paitsi niitä biisejä, jotka radiossa soivat. Eli ne myös tunnisti keikalla: Tytöt ei soita kitaraa, Tequila, Muitaki ihmisii ja Älä tuu droppaa mun tunnelmaa. Vesalan keikalla pidin kovasti myös hienoista valoista, jotka loivat hienon tunnelman. Mukavainen keikka Vesalalta.

Pienemmällä lavalla tunnelmaa piti yllä Ihmeneloset, joka soitti mukavaa bilemusiikkia sillä aikaa kun isommalla lavalla roudattiin tavaroita. Illan viimeisenä lavan ja yleisön otti haltuun Antti Tuisku. Minä kun lähinnä kuuntelen musiikkini autossa, niin onhan tuota tullut kuunneltua myös Antin uusinta levyä ja sieltä löytyy muutama mukavainen kipale. Livenä ne tietystikin kuulostavat vielä paremmalta kuin levyllä. Pientä kiirettä piti herralla, kun Idolsin finaalista kiiruhti Kotkaan vielä esiintymään. Ihan ajallaan keikka kuitenkin pääsi alkamaan. En edes tiedä miten Antin keikkaa taas kuvailisi. Huikea jäbä. Mieletön energia. Enkä pysty käsittämään miten pystyy laulamaan ja tanssimaan hengästymättä. Suomen paras poppari titteli kuuluu kyllä juuri tälle hepulle. Positiivista energiaa saa imeä keikan aikana runsain mitoin lavalta itseensä. Saa laulaa, tanssia ja ihan jopa hyppiäkin. Keikalla kuultiin jotakuinkin näitä kappaleita: Rahan takii 
Party (papiidipaadi)
Blaablaa (En kuule sanaakaan),
Aamukuuteen,
Tragedia
Swäg,
Pyydä multa anteeks kunnolla
Sata salamaa
Itteni kaa kahdestaan
Hyökyaalto
Mä hiihdän
Hanuri
Keinutaan
En kommentoi
Peto on irti

Biisien järjestyksestä en nyt ole ihan varma, enkä siitäkään että puuttuuko sieltä vielä joku biisi. Huikean hyvän keikan Anatude kuitenkin veti. Huh huh.

Kuvia voi käydä vilkuilemassa facebuukista taas.

"Näistä öistä voimani mä saan."