Jyväskylän Yössä

8.12.2017 Nightclub Tähti, Jyväskylä

Tänä vuonna on tullut käytyä melko vähän keikoilla. Varsinkin jos vertaa joihinkin aiempiin vuosiin. Joten nyt kun oli tilaisuus lähteä käymään Jyväskylässä, niin lähdettävähän se oli, vaikka matkaa kertyikin taas hiukkasen. Tänä syksynä olen taas pohtinut enemmän sitä, että mitähän sitä tässä elämässä oikein tekisi. Työkuviot ovat olleet tänä vuonna enemmän kuin haastavia ja muuttuneet jo pariin otteeseen. Nyt loppuvuodesta on ollut aikaa pohdiskella mitä haluaisi tehdä isona. Erilaisia ajatuksia tuolla päässä pyörii ja erilaisia vaihtoehtoja. Liekö tämä jotain ikäkriisiä tai jotain. Kovasti tekisi mieli vaihtaa alaa ja opiskella joku uusi ammatti itselleen. Kun vaan tietäisi mitä lähtisi opiskelemaan. Mutta mennäänpä asiaan.

Nightclub Tähti konsepti on nyt jo tuttu, kun pariin kertaan on käynyt Tampereella ja samankaltainen se taitaa olla lähes jokaisessa saman konseptin ravintolassa. Löytyy tanssiravintola ja karaoke. Joku voisi perustaa Kouvolaan myös vastaavanlaisen ravintolan. Se on oikeastaan ainoa asia jota Kouvolaan tällä hetkellä kaipaan. Siis että voisi käydä omassa kotikaupungissakin joskus katsomassa ja kuuntelemassa ravintolassa Suomen eturivin artisteja. Toki meillä on rock-genre hyvin edustettuna ja ehkä myös jonkin verran tarjontaa rap-genren puolelta, mutta niin sanotusti isommat iskelmän ja suomipopin edustajat kiertävät kotikaupunkini kaukaa. Joten laitetaan tilaukseen yksi tanssiravintola Kouvolaan, kiitos. Nightclub Tähteen monet ihmiset tulevat tanssimaan ja musiikki on myös sen mukaista ja pääosin suomalaista musiikkia siellä kuullaan dj:n toimesta.

Ennen keikkaa oli ihana nähdä ystäviä ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia. Se on ehkä yksi parhaista asioista, joita Yö on elämääni tuonut. Olen aiemminkin sen sanonut, mutta sanon sen taas. Yö-ihmiset ovat ihan parasta tai parhautta. Hyvin kiitollinen olen noista ihmisistä, joita Yö on matkalleni tuonut. Ilman heitä en olisi se, joka olen nyt. Asiaan. Jyväskylässä setti eteni jotakuinkin näin:

Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Pettävällä jäällä
Laulu rakkaudelle
Se kerran kirpaisee
Tuhoutuva tarina
Vain yksi sydän särjettäväksi
Kauneinta päällä maan
Minne tuulet vie
Tia-Maria
Niin paljon me teihin luotettiin
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia
ROLV


Hitusen taas nauru kupli siinä keikan aikana. Oli taas kaikenlaista vekkulia meininkiä. "Voisko bändi soittaa tota sooloa vähän aikaa, mun on nyt ihan pakko mennä pissalle." Selvähän se. Ei tule vanhuus yksin, kun eturauhanen alkaa vaivaamaan. Vitsivitsi.  Hassuja setiä oli muutenkin lavalla. Ihan tosiaan vähän tuli taas naurettua. Saahan lavalla oleville tyypeille irvistellä, saahan? Jos ne irvistelevät takaisin? Valtavan hyväntuulinen keikka. Hyväntuulisia soittajia katselee ja kuuntelee enemmän kuin mielellään. Hyväntuulista artistia katselee ja kuuntelee myös enemmän kuin mielellään. Oli mukava kuulla pitkästä aikaa Se kerran kirpaisee biisi. Samoin kuin Kauneinta päällä maan sopii kyllä hyvin Ollin laulettavaksi. Monta kertaa keikan aikana tuli taas laitettua silmät kiinni ja keskityttyä kuuntelemaan soittimia. Samalla voi vetäistä muutaman kerran oikein kunnolla henkeä ja saa kummasti kerättyä voimaa itseensä. Taas jälleen kerran siinä vaiheessa kun Ihmisen poika alkaa soimaan, käy mielessä ajatus "Ei vielä. Vetäkää nyt vielä muutama biisi.". Aina ne keikat loppuvat liian aikaisin. Lindholmin Ollie kappaletta on ikävä. Tuli tuossa muuten päivänä eräänä laskettua monellako Yön keikalla olen käynyt ja 250 keikan rajapyykki lähestyy uhkaavasti. Hupsista.

Sain jokunen hetki sitten terveiset Kuhmo-talolta rakkaalta ystävältäni ja karkasi vallan tippa silmäkulmasta, kun videolla kuului Minun jouluni kappale. Se on niin kaunis ja ihana joululaulu. Ensi viikonloppuna onkin sitten syksyn viimeiset keikat. Sitten koittaa taas pieni Yötauko.

Muutama kuva taas facebookissa.

"Näistä öistä voimani mä saan."