lauantai 30. elokuuta 2014

Syksyisessä yössä Suvia

29.8.2014 Kouvola, Mulligan's ja Suvi


Elokuu lähentelee loppuaan. Väistämättä syksy tekee tuloaan. Sen haistaa kun kävelee ulkona, syksyn siis. Perjantaipäivään ehtii kyllä joskus tunkea yllättävän pajon ohjelmaa. Aamu piti aloittaa kuuntelemalla uutta Yötä: Jään sun viereen Youtubesta. Aamupäivällä ehti pyörähtää metsässä puolukassa, tosin minä pysyttelin mielummin kameran takana ja jätin puolukoiden keräämisen appivanhemmille ja kummilikalle sekä tämän siskolle. Tulipa maistettua pitkästä aikaa raakaa puolukkaa ja ei se nyt niin järkyttävän pahaa ollut, kuin mitä muistin. Töissäkin ehti viettää vauhdikkaan illan, nuorilla riittää kyllä virtaa. Huh huh. Työillan jälkeen pikainen pyörähdys kotosalla ja suunta Kouvolan keskustaan ja Mulligan'siin. Eipä ole tullut käytyä täällä hetkeen. Yksin kun oli autolla liikenteessä, meinasi odotteluaika käydä hiukan pitkäksi. Suvi kun kiipesi lavalle vasta reilusti puolen yön jälkeen. Ketä nuo myöhäiset esiintymisajat palvelevat? No baaria tietysti. Ei ainakaan asiakasta, joka ei juo baarissa alkoholia, vaan tulee vain kuuntelemaan musiikkia.


Voi sitä hyvää fiilistä mikä täytti, kun alkutahdit soivat ja pojat kiipesivät lavalle. Ja kruununa aina niin kauniina ja hehkuvana esiintyvä ihana Suvi. Keikka polkaistiin käyntiin Vaietulla rakkaudella ja taas riitti poweria heti ensisävelistä lähtien. Jatkoa seurasi Poutapilviä ja päivänpaistetta kappaleesta. Taitaa naimisiinmeno sopia Suville, koska niin säihkyvä ja hehkuva nainen siellä lavalla näkyi. Tyttö -kappale kuulostaa kerta kerran jälkeen livenä paremmalta. Se on kyllä hieno kipale. Jälleen saatiin nauttia monipuoliesta kattauksesta Suvin tuotannosta. Edelleen valtavan suuren vaikutuksen tekee Missä tuulet kohtaa -kappale, joka on livenä aivan jäätävä kappale ja edelleen tämän biisin sydämenä livenä toimii Mikon vaikuttavat rummut. Kylmät väreet jälleen. Huh!

Vanhempaa tuotantoa kuultiin muun muassa seuraavien kappaleiden muodossa: Elävänä haudattu, Pahalta piilossa, Jos mikään ei riitä, Hento kuiskaus, Palaset kohdallaan, Kaunis ja helppo. Nyt täytyy myöntää, että Suvin Pohjantuuli-albumin platinapainoksen kuuntelu on jäänyt melko vähälle. Nykyään kun kuuntelen enemmän radiota kuin ennen. Platinapainokselta kuultiin Jos olisit mun mies kappale sekä Kuupölyä. Jälkimmäistä en ole tainnut kuulla aiemmin. Täytyisi varmaan roudata autoon hirveä määrä levyjä, tai vaihdattaa sellainen soitin, josta löytyy muistitikulle paikka, tulisi kuunneltua taas jotain muutakin kuin radiossa puhkisoitettavia kappaleita. No se siitä. Keikka päättyi upeaan kappaleeseen: Täydellinen elämä. Tämä taitaa olla kyllä yksi omia ehdottomia suosikkejani Suvilta. Tämä biisi kolisee minuun todella kovaa.

Encoressa kuultiin vielä Pettävällä jäällä ja ilta lopetettiin tietystikin Jos menet pois -kappaleeseen. Suvi ja pojat saavat kyllä hymyn huulille ja mielen täyttymään livemusiikin tuomasta hyvästä mielestä. Ei tarvitse ikinä pettyä. Toivotetaan nyt Suville ja Simolle oikein ihanaa häämatkaa, rakkaudentäyteistä sellaista!







sunnuntai 24. elokuuta 2014

Yks pikkanen stadionkeikka

23.8.2014 Cheek, Olympiastadion


Tännehän minun ei alunperin todellakaan ollut tarkoitus lähteä. Ne ensimmäiset liputhan myytiin loppuun ennätysajassa ja mietin, etten todellakaan ala kyllä lipuista maksamaan mansikoita, vaikka luvassa olisikin hieno ilta. Vaan lavarakenteiden varmistuttua, tulikin lippuja lisää myyntiin. Kuinka ollakaan että niistä jonkun mainoksen näin ja uteliaisuuttani menin katsomaan ja varmana toteamaan, että nämäkin liput on myyty jo loppuun. Näin ei kuitenkaan ollut. Pakkohan se oli ostaa liput. Ja ehdottomasti istumapaikat. Mitään kenttäpaikkoja en edes harkinnut, koska halusin varmuuden siitä, että minulla on oma paikka. Ei tarvitsisi mennä vuorokausia aiemmin jonottamaan, ei tarvitsisi majoittua pihalle teltan kanssa. Hatunnosto kaikille, jotka tämän ovat tehneet ja siten eturivin paikat itselleen lunastaneet. Ymmärrän kyllä hyvin niitä, jotka näin ovat toimineet. Me suuntasimme vielä syömään ennen illan spektaakkelia. Matkalla näimme Brädin ja minut valtasi suuren suuri hinku hihkaista perään jotain. Vaan jäipä hihkaisematta.

Stadikan eteen oli pystytetty tapahtumatori, jossa oli viikonlopun aikana erilaista ohjelmaa. Siellä olivat edustettuina varmaankin Cheekin isoimmat sponsorit: Mersu, Suomipop, Younited Events olivat ehkä kaikista näkyvimpinä esillä. Tai ainakin oletan, että joitain sopimuksia on Cheekin ja Warnerin kanssa tehty. Tapahtumatorilla en onnistunut näkemään ketään muita, kuin Hovimuusikko Ilkan, jos ette tiedä kuka se on, käykääpä Suomipopin ja Aamulypyn sivuja tutkailemassa. Ilkka patsasteli Suomipopin vaunulla ja ihmiset ottivat valokuvia. Ei se ihan ruma kaveri ole. Ehkäpä siellä lavalla oli joku esiintyjä, me kun lähdimme siinä vaiheessa jo jonottamaan portin taakse. Kentälle vievä jono oli huiman pitkä. Oma jonomme oli onneksi huomattavasti lyhyempi. Ja senkin jonon onnistuimme ensin valitsemaan väärin. Sisälle pääsy oli mukava ja järkkäritkin vaikuttivat oikealla asenteella varustetuilta, jopa iloisilta. Tuotemyynnistä oli pakko hakea pari muistoesinettä, jotta keikasta jää jotain käsinkosketeltavaa. Mukaan tarttui siis Stadikka-paita, lippahattu ja Kuka muu muka-koru.

Sitten olikin aikaa odotella ja ihmetellä paikalle valuvien ihmisten määrää. Oli kuin olisi seurannut muurahaiskekoa, jossa kaikki kuhisee ja kaikki kerääntyvät kuninkaan ympärille. Illan aloitti JVG. Melko isolle lavalle pääsivät pojat vetämään. Vähän hattua taas pitää nostaa. Tuli jotenkin sellainen olo, että pienet pojat ja iso lava. Enkä siis tarkoita sitä, etteivät olisi hienosti yleisön lämmittämistä hoitaneet. Päinvastoin. JVGn isoimmat hitit saivat ainakin minut laulamaan mukana ja hihkumaan. Lavalla nähtiin JVGn lisäksi Raappana, Märkä-Simo (?) Pete Parkkonen (se tukka on huikea) ja tietysti tasku-venus Anna Abreu.

Pohdiskelimme minkälaisen sisääntulon Cheek tekisi ja olin ihan varma, että stadikan yllä pörränneestä helikopterista laskeutuisi jotkut tikkaat ja niiden päässä Cheek keskelle lavaa. No ei sentään. Kaiketi aljunauhan tahdeilla aloitettiin, ennen kuin bändi alkoi soitannan ja screenillä nähtiin lehtileikkeitä ja kuvia Cheekin uran varrelta. Ja kuin tyhjästä Cheek ilmestyi lavan päähän seisomaan. Heti ensimmäisestä biisistä lähtien tunnelma oli katossa asti. Ilotulitukset räjähtelivät, kun Sokka irti soi. Ei voinut muuta kuin hihkua ja kirkua sydämensä pohjasta. Niin tekivät kyllä monet muutkin. Paikkamme olivat sen verran hyvässä paikassa. että siinä sai rauhassa jammailla ja taputtaa seisten, koska takana ei istunut ketään. Tunnelma oli jotain täysin sanoin kuvaamatonta. Yleisö eli kyllä kaikin tavoin mukana. Luonnollisesti Fiiliksissä -biisiin liittyi Didi, valloittava ja valoisa artisti.  Suuret suosionosoitukset kaikuivat ympäri stadionia, kun Cheekin kanssa lavalle nousi Elastinen. Profeetat seisoivat valkoisissa vaatteissaan lavan kärjessä ja vetivät 100 lasissa. Jos mä oisin sä -kappaleeseen lavalle hyppäsi muitakin eturivin räppäreitä: Mikael Gabriel, Uniikki, Redrama ja Illikin käväisi lavalla. Flexaa -biisi kuultiin myös ja tottahan toki Cheekin kanssa lavalle nousivat JVG ja Sanni.

Yksi vaikuttavimmista hetkistä oli, kun Samuli Edelman saapui lavalle Parempi mies -kappaleen aikana. Miehet seisoivat lavan kärjessä ihan omilla leveleillä, kun osa lavasta nousi ylemmäs. Niille joil on paha olla -biisi on levyllä tehnyt suuren vaikutuksen. Nyt sen soidessa lähes täpötäydelle stadikalle, oli tunnelataus myös valtava. Hiukan joutui omiakin silmiä räpyttelemään. Vaikuttava oli myös nyt lähes balladiksi sovitettu Syypää sun hymyyn, jossa vieraili Yasmine Yamajako. Samassa setissä kuultiin myös Jonne Aaronin kanssa tehty biisi Anna mä meen, joka kuuluu omiin ehdottomiin suosikkeihini. Tätä pitää autossa kuunnellessa kuunnella aina TODELLA kovaa. Volumet kaakkoon.

Kolmas setti aloitettiin orkesterin kanssa. Lavalla nähtiin myös cheerleadereita, jotka aloittivat yleisön huudattamisen ja nopeasti kaikki saivatkin jutun juonesta kiinni ja polkaistiin käyntiin Jippikayjei -kappale.

 
Viimeinen settihän olikin täyttä tykitystä. Tosin myös taivas aukesi kolamnnen setin aikana ja vettä satoi juhlakansan niskaan. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Kolmannessa setissä kuultiin Vain elämää -sarjasta tuttu Tinakenkätyttö. Herrasmiesliiga oli koossa, joten herrat myös räppäsivät yhdessä. Herrasmiesliigahan koostuu kolmesta komeasta räppäristä, jotka kaikki olivat viihtyneet lavalla lähes koko illan, eli Cheek, Brädi ja TS. Huikea kolmikko. Ohituskaistalla oli ehkä yllättävin biisivalinta. Tämä kun ei kuitenkaan ole mikään suurin hitti. Mutta täysillähän siitä nautittiin ja hienoa että settiin oli nostettu muutakin kuin ne kaikki hittikappaleet. Äärirajoilla oli täyttä rautaa ja yleisö eli mukana. Jäätävän hieno veto oli myös Erinin kanssa vedetty Mitä tänne jää. Cheek veti ensin omansa ja sen jälkeen Erin omansa. Erin on yksi lempiartistejani.

Encorethan ovat tunnetusti 1-3 kappaletta. Tällä kertaa encoren aloitus oli kaikista yllättävin koko konsertissa. Rumpujen taakse oli viritelty melkoinen rumpalipoika: Jussi69. Huh huh, mitä ammattitaitoa ja kyllähän sen näköistä tyyppiä ja takomista katselee mielellään screeniltä. Jäätävin ja tunteellisin veto oli kuitenkin Sami Saaren kanssa vedetty Kyyneleet. Huomasi miten merkittävä biisi on artistille. Liikutusta ei voinut peitellä mitenkään ja se kyllä vaikutti myös omiin tunteisiin vahvasti. Huikea tunnelma kappaleessa kyllä välittyi koko yleisölle. Ei pysty sanoin kuvailemaan. Viimeisenä kuultu Timantit on ikuisia oli illan huipennus ja se aloitettiinkin kahteen kertaan.

Cheek Stadikalla yhteenveto:
Oli järisyttävän hienoa päästä paikanpäälle kokemaan tunnelma. On hienoa, että Suomesta löytyy tällaista poweria, suomalainen artisti myy kaksi kertaa stadikan lähes täyteen, noin 40 000 ihmistä per ilta on todistamassa tätä upeaa kokonaisuutta. Kaikki on viimeisen päälle upea ja sanoinkuvaamaton kokonaisuus. Yleisö eli joka hetkessä uskomattoman hyvin mukana. Iltaan mahtui paljon tunteita. Hattu nousee korkealle. Valot, äänet, lava, ilotulitteet toimivat moitteettomasti. Mikäli missasit tämän, missasit paljon. Suomessa tehtiin jotain sellaista, mitä ei ennen ole tehty. Artistikattaus oli huikea ja artistit nauttivat esiintymisestä, se välittyy myös yleisölle. Tätä iltaa ei voi verrata mihinkään muuhun. Huikean hienoa!



"Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannut tänne ohi ongelmien. Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken, mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."

perjantai 1. elokuuta 2014

Tunteiden vuoristorataa Jenkkapirtillä

Aloitanpa nyt kommentoimalla tämän viikon puheenaihetta ja uutista, joka järkytti minut hetkeksi. Olli ja The Voice Of Finland. Monia uutisointeja aiheesta olen käynyt lukemassa ja huomaan jälleen miten plajon on negatiivisia ihmisiä. Tai he ovat kaikista aktiivisimpia kommentoimaan aihetta kommenttipalstoilla. Tuntuu siltä, että Idols teki melko suuren loven Ollin julkisuuskuvaan. Ja se otetaan monessa paikassa esiin myös TVOFista ja Ollin valmentaja roolista puhuttaessa. Nyt kuitenkin kyseessä on täysin erilainen ohjelma. Nyt kun olen saanut hetken sulatella asiaa, alan jo lämpiämään asialle. Kommenttipalstoilla lähinnä jyllääävät negatiivisen mielipiteen omaavat ihmiset. Eikö asiaan positiivisemmin ja avarammin suhtautuvat ihmiset viitsi alkaa kilpailemaan nega-tyyppien kanssa? Vai ovatko he kenties viisaampia ja pohtivat asiaa ihan itsekseen, tuntematta sen suurempaa tarvetta jakaa oma mielipiteensä asiasta muiden kanssa. 

Uskon että Ollilla on laulajan aluille paljon annettavaa, kokemusta musiikkimaailmasta kun löytyy kuitenkin jo 30 vuoden ajalta. Sen luulisi olevan arvokasta tietoa uraansa aloittelevalle laulajalle. Uudistusta TVOF mielestäni jo kaipasikin ja nyt sinne saadaan uusia tuulia roppakaupalla. Varmasti mielenkiintoinen tuontantokausi luvassa. Keväällä siis avarin mielin tv:n ääreen jännittämään TVOF jaksoja. Pitäisiköhän sitä lähteä johonkin suoraan lähetykseenkin katsomaan kisoja? Jää nähtäväksi.


31.7.2014 Jenkkapirtti, Vesivehmaa


Tämän päivän juhlallisuudet alkoivat jo vuorokauden vaihtuessa, kun olin eksynyt paikalliseen ravitsemusliikkeeseen iltaa istumaan ystävän kanssa. Edellisestä kerrasta tässä "juottolassa" onkin vierähtänyt hyvä tovi. Baarin nimi on silloin ollut jotain ihan muuta ja nytkin minua yritettiin viilata linssiin, ettei se ole "minun ikäisilleni" sopiva baari. Vaan pitihän sitä nyt käydä viemässä lahjattomille lahjoja. Tuo meidän junioriversio Keekistä kun täytti vuosia. Hieman tukanjuuria meinasi aamulla särkeä. Varmaan pilaantunutta maitoa oli tarjoiltu illalla. 


Päivää viettelinkin sitten kynsiä hoitaen ja valmistautuen iltaan, jota olin odottanut ehkäpä touko-kesäkuusta lähtien. Meillä asuvan miehenkin kun piti tällä kertaa lähteä mukaan. Suunnitelmat pisti kuitenkin uusiksi noin vartissa yli pyyhkäissyt myrsky. Vanha pihakeinumme otti noin kymmenen metrin loikan ja vanha vaahteramme päätti rojahtaa keskelle tietä. Siinä hetken ihmeteltyämme totesi mies, että hän jää raivaamaan myrskytuhoja. Soitto ystävälle ja selitys, ettei meidän pihasta pääse mihinkään ja että taitaa jäädä haaveeksi koko keikka. Ystävän kommentti oli selkeä: "Mä tuun vaikka hakemaan sut. Mutta me lähdetään.". Niin vain tuo rakas ja kallisarvoinen ystävä kurvasi minut hakemaan.



Miksi tämä ilta nyt sitten oli merkityksellinen? 30 rapsahti mittariin. Saako nyt alkaa kriiseilemään? Olin päättänyt jo aikaa sitten, että mikäli Yöllä on keikka tänä päivänä jossain, aion todellakin sinne mennä. Illan aloitti kuitenkin tanssiorkesteri Hurma. Ensin ihmettelimme sitä, miksi molemmat bändit on tungettu samalle lavalle. Ahtaalta meinaan näytti iso lava, kun siinä oli kahden bändin kamat. Jenkkapirtillä kun kuitenkin on kaksi lavaa, joita ennen on hyödynnetty tehokkaasti. Vaan eipä tainnut kukaan tähän syytä keksiä. 

Täytyy myöntää etten ole kyllä mikään suuri tanssimusiikin ystävä, enkä kovin innolla odottanut Hurmaa lavalle. Mitä pidempään poikia kuunteli, sen paremmin mielikuva muuttui. Täytyy sanoa, että lavalla oli valtavan taitavia nuoria miehiä. Siis lahjakkaita poikia, jotka nauttivat musiikista. Erityisen suuren vaikutuksen teki monitaituri Harri, joka soittaa harmonikkaa, hoiteli perkussionit, vähän kuultiin akustistakin kitaraa. Minuun kyllä kolahti eniten accordio -niminen soitin. Tämän soittimen sointi upposi minuun niin syvälle, että itku tuli. Koskaan aiemmin en ole kyyneleitä huomannut pelkän instrumentaali musiikin tahdeissa. Tämä soitto soi siis suoraan sieluun asti. Todella vaikuttavaa.

Pienen roudaustauon verran jouduimme odottamaan, ennen kuin illan kruunaava orkesteri saatiin lavalle. Alkutahdit soimaan ja hetken odottelun jälkeen äijät lavalle. Jälleen illan starttasi Täältä tulee Yö ja Tie sydämeeni kappaleet. Sitten oli vuorossa minun itkettäminen. Onnittelut tulivat lavalta tunteet menivät ihan järkyttävää vuoristorataa. Sain mahdollisuuden toivoa mitä tahansa kappaletta Yön tuotannosta. Aloin kuitenkin hiukan tylsäksi ja valitsin suhteellisen tutun Enkelille -kappaleen. En ole sitä aikoihin kuullut ja se kuuluu omiin keikkasuosikkeihini. En viitsinyt heittää mitään biisiä, jota kukaan ei todennäköisesti olisi osannut, vaikka hauskaahan se olisi ollut katsella mitä Olli olisi siinä vaiheessa tehnyt. Halusin kuitenkin mielummin kuulla itselle rakkaan kappaleen, jota ei juuri koskaan livenä kuule ja jonka sanatkin Olli muisti. Upposi muuten tämäkin kappale niin syvälle sydämeen asti, että itkuhan siinä tuli. Ei sille minkään mahtanut. En sentään ääneen parkunut, vaikkei sekään kaukana ollut. Sydäntä lämmitti kyllä todenteolla tämä ele.

Biisilistalla kuultiin illan aikana toinenkin helmi: Sunnuntaisin kuolee kuninkaat. Muita kappaleita, joita kuultiin oli Kuorotyttö, Pettävällä jäällä, Hyvässä ja pahassa. Jukilta olisin toki tanssilavalla odottanut jotain muuta kuin Deadlinea ja Oikeeta enkeliä, mutta nehän sieltä pärähti soiden. Jippii. Hypin ilosta. Mitäs muuta me vielä kuulimmekaan? Niin paljon me teihin luotettiin, Likaiset legendat 1, Ihmisen poika. Encoressa kuultiin Haaksirikko ja ROLV. Kiitos ja kunnia unohtui jonnekin matkalle. Jonkun biisin varmasti unohdin listasta. Vaan pää on vieläkin hiukan sumuisissa tunnelmissa ja sydän ihan mykkyrällään illan tunnevuoristoradasta. Se rakas Artisti hauskuutti taas oikein urakalla ja meinasi pissat lirahtaa pöksyyn, kun niin mahdottoman paljon naurettiin.

Synttäripäivä toi tullessaan valtavan suuren kiitollisuuden taas tuolle rakkaalle bändille, joka on kuljettanut elämääni upeita ihmisiä. Ilman niiden ihmisten tapaamista en olisi minä. Päivääkään en vaihtaisi Yön matkassa kuljetusta ajasta pois. Muutamat tapahtumat voisin kyllä kaivaa niin syvälle, ettei niitä enää muistaisi. Paljon on nähty, kuultu ja koettu seitsemän vuoden aikana. Paljon olen tavannut ihmisiä, toiset ovat astuneet syvemmälle elämääni ja vieneet mukanaan pienen palan sydäntäni, onneksi tiedän sydämeni palasten olevan näiden ystävien luona hyvässä tallessa. Tämä ilta tallentuu jälleen muistojen aarrearkkuun, josta sen voi kaivaa esiin huonompana päivänä. Taitaa olla niin, että kesän keikan Yön osalta alkavat olla kohdallani taputeltu.



Käykää tykkäämässä naamakirjassa tämän blogin sivusta. Olen laittanut sinne myös muutamia kuvia keikoilta. Kiitos kun luette ja tykkäätte. Jos ette tykkää, niin onneksi voi valita myös sen vaihtoehdon, ettei tarvitse lukea. Minä jatkan nyt hymyilyä ja saatanpa tirauttaa vielä pari tippaakin silmäkulmasta. Ikimuistoinen ilta takana. KIITOS YÖ!