maanantai 25. kesäkuuta 2012

Keskikesän juhlahumussa...

Niin se vaan juhannuskin tuli taas tänä vuonna. Helmikuussa olin vielä täysin varma, että tänä vuonna kesä on kokonaan peruttu. Nyt mennään kesän kauneinta aikaa ja luonto kukkii. Puutarhatonttua minusta ei saa, mutta eniten kesällä nautin siitä, kun pihallamme unikot kukkivat. Siinä jos missä, on kaunis kukka. Se näyttää herkältä ja kauniilta ja on kuitenkin vahva. Toisaalta sade on sille kukalle pahasta ja terälehdet menevät samantien ruman näköisiksi. Se riittääkin meidän pihasta. Juhannustaikoja ei sitten tullut tehtyä. Olenpa onnistunut valitsemaan alan niin hyvin, että juhannuksena ei ollut tarpeen tehdä sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Yökylässä olimme mieheni kanssa hänen siskonsa luona. Meidän fiksu ja filmaattinen kummityttömme oli sitä mieltä, että minä olen töissä ja mieheni sen vuoksi heillä hoidossa.

Juhannuspäivänä piti sitten työpäivän jälkeen alkaa valmistautumaan juhannustansseihin. Taivaalta tuli vettä, aika perinteinen juhannussää. Omaa juhannustunnelmaa joutui hiukan hakemaan. Mies oli lupautunut kuskiksi, joten siitä piti sitten ottaa ilo irti. Mieheni siskon kanssa olimme menomatkalla oikein mukavaa seuraa, ehkä myös hiukan äänekästä, mutta itsepä houkuttelivat minutkin nauttimaan hiukan juhlajuomaa. Melkeinpä suorastaan pakottivat ja kaatoivat juomaa kurkusta alas. Menomatkalla oli autossa kovin hilpeä ja iloinen tunnelma. Juttujen taso tosin oli melko matalalla.

Tuulos ja Kapakanmäki. Jostain syystä tämä paikka saa hyvälle tuulelle. Tanssilava, joista kesällä on ihana nauttia. Jos minulta kysytään, kesän parhaat keikat ovat aina olleet tanssilavoilla. Hetken aikaahan sitä odoteltiin taas Yötä lavallle, mutta hyvässä seurassa aika menee kuin siivillä. Yö lauteille ja hymy oli taas herkässä. Melkoisia helmiä tällä kertaa kuultiin. Harvinaista herkkua oli kuulla Katujen kuningatar Ollin laulamana. Miinahan sitä konserteissa on laulanut. Enkä ole ikinä aiemmin kuullut Ollin tätä laulavan. Hyvinhän se meni. Mahtava veto. Nyt joku fiksu pyysi Angeliquen ja olihan mahtavaa kuulla tämäkin pitkästä aikaa. Enkelifania hemmoteltiin myös oikein urakalla. Enkeleitä tanssitettiin ja oikeet enkelit särkyivät asfalttiin. Vähän sitä joutui ottamaan tanssiaskeleitakin, kun menojalkaa ihan vallan kutkutti.

Hymy oli taas herkässä kiitos Ollin ja Arin. Olli osaa viihdyttämisen taidon ja olipa mukava nähdä mies niin aidon ja rehellisen hyväntuulisen näköisenä. Se saa omillekin huulille hymyn ja naurun kumpuamaan jostain syvältä. Ari taas, no se on Ari. Herrasmies rumpujen takana on mestari kommunikoimaan yleisön kanssa. Hän tietää mistä naruista vetää ja saa kenet tahansa hymyilemään ja viihtymään.

Juurikaan parempaa ei voi toivoa, toisella puolella rakas ystävä, joka ymmärtää sinua puolesta sanasta ja nauraa kanssasi kertakaikkisen hölmöille päähänpistoille, joita keikan aikana saan. Toisella puolella rakas mies, joka puristaa kädestä tiukasti Pettävällä jäällä aikana. Se kertakaikkinen hyvänolontunne, kun pitkästä aikaa on saanut miehen mukaan keikalle. Tosin se mies teki salaliiton Ollin kanssa ja he kiusasivat minua yhdessä. Ei ole reilua ei! :D Tällaisten upeiden keikkojen jälkeen olo on niin kertakaikkisen hyvä ja ihana, että ei voi muuta kuin olla hymy korvissa.

Kotimatka sujui rauhallisissa tunnelmissa. Miehen sisko nukahti matkalla ja kävivätpä minunkin silmäni kiinni. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tiessä oli melkoisia uria. Pelottavaa kyytiä. Onneksi kuljettaja oli kaikista turvallisin ja olo oli kaikin puolin hyvä. Loma häämöttää jo oven takana. Sitä odotellessa...

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Mikkeli Soikoon! Ja Mikkelihän soi!

Matkaan se oli lähdettävä jälleen. Tosin tällä kertaahan se matka ei ollutkaan niin pitkä, kuin tässä parina kertana. Ystävä kallis hyppäsi meikäläisen ralliauton kyytiin ja hyvin rauhalliset ja hermonsa tien päällä hallitsevat taittoivat yhdessä matkaa kohti Mikkeliä. Perille päästyämme huomasimme jälleen olevamme paikalla turhan hyvissä ajoin, tosin mikäs sitä oli aikaa viettäessä veden äärellä Mikkelin satamassa. Kerran aiemmin olen tainnut kyseiseen paikkaan eksyä, silloin siellä oli kalamarkkinat. Aurinko helli ja hemmotteli lämmöllä ja ystävän seurassa aika kului kuin siivillä.
Kiusasimme tietenkin ihania paitamyynnin leidejä, toinen tunnetaan myös Horrorina. En kyllä ymmärrä moista. Pitkästä aikaa tapasimme myös ihmisiä, joihin on Yön kautta tutustunut. Nauru raikasi ja se varmaan säikytti paikalle myös jokapaikanhöylän Konden, joka kävi ystävällisesti tervehtimässä yöhulluja. Ensimmäisenä lavalle asteli kaksikko Acu & Monza. Kivasti herrat soittivat, mutta yleisöä oli tässä vaiheessa paikalla vielä kovin vähän. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin en kyllä itsekään kaksikolle kovasti lämmennyt. Esiintymisestä puuttui se musiikin esittämisen palo. Seuraavaksi lavan valloitti vekkuli Simo Silmu ja loput Yölinnusta. Kitarat soivat kivasti ja yleisö syttyi jo selkeästi tunnelmaan. Yölinnun hiteistä kuultiin muun muassa: TV:n kokoinen haitari, Mahdunko maailmaas, Preussinpunaista ja Liian suuri city. Pientä hiomista uuden orkesterin kanssa saattaisi vielä olla, mutta hyvin kyllä herrat sen tunnelman loivat aikaiseksi ja kyllähän siellä jalallakin pantiin koreasti.

 En kyllä jaksa ymmärtää mikä toisiin ihmisiin iskee iloliemiä nautittaessa. Ihmeelliseen naiseen tuli jälleen tutustuttua Mikkelissä. Pokka oli naisella kova ja ehkä jopa pieni riidanhaluisuus vilkkui silmäkulmassa. Miksei voida vain pitää hauskaa hyvän musiikin parissa? Mikä tarve on yrittää pilata toisten ilo?

Onneksi ikävät ajatukset karkottuivat kun lavalle kipusi Yö, joka vetikin sitten ihan upean ja hauskan keikan. Itse nauroin melkein vedet silmissä ja pissat housuissa. Biiseistä mainittakoon Lasisilmä, jota en ihan äskettäin muista kuulleeni Yön esittämänä. Viime syksynähän se kuului osana "tyttöjen" potpuriin ja sen lauloi ihana Annika Eklund. Jukin esittämät biisitkin miellyttivät suuresti: Pudonneet ja Karheaa ja kaunista. Enkeleitä tanssitettiin jälleen oikein urakalla. Pitkästä aikaa kuulin myös Rakkautta vain? -kappaleen ja eihän se taas ihan mennyt kuin siellä kuuluisassa Strömssössä. :D Yön "virallinen kuiskaaja" sai taas töitä ja meinasi taas seota itsekin. Voi Olli, Olli. Noh, eihän kukaan ole täydellinen... ;) Jaska taitaa muuten myös hyvin ilveilyn urkujen takaa ja saa hyvin useasti hymyn huulille. Arin ja Jaskan touhujen seuraaminen on joskus hyvinkin hauskaa. Suosittelen lämpimästi. Encoren Kiitos ja kunniakin kuulosti jotenkin erilaiselta kuin levyllä... ;) Niin tuli taas aika lumivalkoisen rakkauden ja tämäkin ilta oli ohi. En muista koska olisi keikan jälkeen ollut niin kipeät posket ja vatsa nauramisesta. Ihan mahtavaa meininkiä taas ja saa taas vaan halajamaan lisää.

Kotimatkalla tankkasimme itsemme paikallisella huoltoasemalla ja jäimmepä sinne vielä suustamme kiinni yöihmisten kanssa ja sitten suuntasimme kotia kohti hymy huulilla ja nauru vielä autossakin raikuen. Me kun olemme niin hiljaisia. Mikkelin seudulla ilmestyneessä lehdessä oli tutun näköisiä tyyppejä seuraavana päivänä, toivottavasti kellään ei mennyt kahvit väärään kurkkuun... ;)

tiistai 12. kesäkuuta 2012

...Tykkimäellä kiva päivä vietetään...




Tällä kertaa minä jäin portille availemaan ovea autoille ja mieheni ohjaili niitä sitten paikoilleen huvipuiston puolella. Seisoa pojotin reippaana portilla aamulla puolen kymmenen maissa. Pikku hiljaa paikalle valui tuttuja tutun perään ja kaikki muistivat tietenkin kysellä mihin aikaan olen Yöjuoksuilta kotiutunut. Täytyy myöntää, että hiukan väsy painoi silmiä jossain vaiheessa. Suurin osa autoista ja kuljettajista onkin tullut tässä vuosien varrella tutuiksi. Vihdoin pääsin minäkin ihmettelemään huvipuiston puolelle menoa ja moikkailemaan tuttuja.

Rahtareiden pisteellä oli tänä vuonnakin perinteisesti arpoja, joita sitten jälleen kilvan ostimme, taisi niitä jokusen uskaltautua joku muukin ostamaan. Tuttuja oli niin läheltä kuin hiukan kauempaakin ja naurun remakalta ei voinut välttyä. Rahtarilapset ovat mielestäni mahtavaa porukkaa. En tiedä puuttuuko heiltä tyystin joku vierastamisgeeni, mutta lähes kaikki näissä piireissä tapaamani lapset ovat äärimmäisen sosiaalisia. Tosin järkyttyneenä saa itse seurata vierestä kun nämä pienet taaperot kasvavat isoiksi ja teini-ikäisiksi. Mihin ne vuodet oikein häviävät?

3,5-vuotias kummityttömme saapui myös viettämään päivää Tykkimäkeen. Hänen kanssaa sitten juostiin laitteissa ja tuli kokeiltua heppakaruselli ja lasten kahvikupit, teki muuten tiukkaa sovitella jalkoja niihin vempaimiin. Onko ne muka jotenkin pienemmille suunniteltuja laitteita? Kävinpä testaamassa myös Tykkimäen tämän kesän uutuuden Loop Fighterin. Maasta käsin laite näytti järkyttävän kiehtovalta. Kyyti kelpasi vielä kolmannellakin kokeilukerralla, eikä siihen ainakaan vielä kyllästynyt. Melkoisen helmilaite. Kummityttömme on muuten hyvin aivopesty, tyttö katseli kaihoisasti Huvilavetille ja sanoi: "Olli". Hänelle piti sitten selvittää, ettei Olli vielä tänään ole siellä esiintymässä, vielä pitäisi malttaa reilu kuukausi odotella. Kumityttömme on nimittäin ilmoittanut jo toukokuussa menevänsä katsomaan Ollia Tykkimäkeen.

Illalla oli aika suunnata Käyrälammen Camping -alueelle. Meidän vakaana aikomuksena oli ajaa yöllä kotiin, mutta toisin kävi. Ei tarvinut kauaa houkutella kun päätin, että jäämme mieheni kanssa yöksi, joten ei muuta kuin juhlajuomien kimppuun. Siinä muutaman juhlajuoman jälkeen oli jututkin jo niin lennokkaita, että on mahtanut Tampereella erään artistin korvat soida, kun rahtarinnat keksivät juttua jutun perään. Minulla ei tietenkään ollut niiden kanssa mitään tekemistä. Perinteisesti lauantai-iltana Minirukkereilla lämpiää myös savusauna Rahtareille ja se jos mikä on kokemus. Tosin ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun joku taitamaton on heittänyt kiukaan kylmäksi. Siinä sitä on sitten värjötelty kylmässä saunassa. Sisältähän siis löytyy myös sähkösaunat miehille ja naisille, mutta eihän se ole sama. Talviturkki tuli myös heitettyä hyisessä Käyrälammessa. Jestas, miten kylmää se vesi oli. Saunan terassilla nauru raikasi ja kantoi varmasti jorpakon toiselle puolelle asti. Ovat varmaan siellä miettineet, että taas ne Rahtarit ovat tuolla möykkäämässä. Saunassahan tunnetusti myös ajetaan, mitä enemmän nautitaan juhlajuomaa sitä enemmän ajetaan. Jäi tälläkin kertaa hiekat ja suolat heittämättä, joten siinä taas kuunneltiin ajoreissuja. Perinteisesti miehet ovat hoitaneet saunan siivoamisen, eikä tämä vuosi ollut poikkeus.

Ilta jatkui grillin ja saunan sulkeuduttua isoimmassa "mökissä", jota myös taloksi voi kutsua. Joukkoon liittyi myös MM-kisa porukkaa, jotka ovat suuntaamassa edustamaan Suomea Etelä-Afrikkaan. Täytyy sanoa, että kovia kuljettajia ovat. Ja hehän selkeästi tuovat sieltä tuliaisina mitalit, voittamaanhan he sinne lähtevät. Pidetäänhän tyypeille peukkuja ylhäällä. Jossain vaiheessa oli itse pakko jo luovuttaa ja suunnata unten maille. Edellisenä yönä kun olivat unet jääneet kovin vähäisiksi. Minä kömmin aamulla viimeisenä ylös ja sain osakseni huvittuneita kyselyitä: "Onko hyvä aamu?", olisi ollutkin, jos olisin saanut nukkua univelat pois.



Jälleen suuntasimme huvipuistoon. Perinteisesti sunnuntaina porukkaa ei ole aivan yhtä pirteällä tuulella kuin lauantaina. Rauhassa kiertelimme huvipuistossa ja ostimme jälleen niitä arpoja. Tykkimäen maskotit Kusti ja Kerttu kävivät myös ihmettelemässä pisteellämme, mitä siellä oikein touhutaan. Raapustivatpa nimensä myös vieraskirjaan. Hauskoja sammakoita. Vihdoin tuli palkintojen jaon vuoro. Molempina päivinä kävijät saavat äänestää mielestään kauneinta autoa ja tänä vuonna järjestys oli seuraava: Auvinen, Hietsalo, Laakso. Ansaitusti se Auvinen jälleen voiton vei. Se kaveri näkee autojensa eteen vaivaa ja näytillä ollut Aces High on edelleen komean näköinen peli, vaikka ikää autolla jo joitain vuosia onkin. Laakso taasen ei aivan ehtinyt saada uutta autoaan näytille, oli vielä maalukset siinä kesken. Sitä odotellessa sitten ensivuoden Minirukkereille.

Niin hurahti viikonloppu Rahtareiden seurassa. Hurttia huumoria, rentoa meininkiä, komeita autoja, ihania lapsia ja ennen kaikkea huippu hyvää seuraa, niistä koostuu Minirukkerit. Kiitos tyypit, ensi vuonna taas uusiksi...vaikka onhan tuossa loppukesästäkin eräät kinkerit tulossa... Ei niistä sen enempää tällä hetkellä... ;)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Ja taas sitä mentiin...

Tässähän tulee kirjoittajalle paineita, kun tuolla suuressa viisaassa naamakirjassa aletaan julkisesti levittelemään linkkiä tänne. En tiedä osaanko enää kirjoittaa. En kyllä tiedä olenko koskaan osannutkaan. Tie siis kutsui jälleen perjantaina. Tälläkään kertaa matka ei jäänyt kovin lyhyeksi. Suuntana oli tietenkin Ikaalinen ja Iskelmäparatiisi -tapahtuma. Viimeiseen asti arvoin kotona lähteäkö vaiko ei. Olisivat varmaankin arvon Yöläiset olleet onnellisia, mikäli olisin päätynyt toisenlaiseen vaihtoehtoon. En ole aiemmin Ikaalisissa ollutkaan. Tapahtuma järjestettiin Ikaalisten kylpylän alueella. Alue näytti isolta, ihan jopa niin suurelta, että meinasi heikkohermoisemmalle iskeä paniikki, kun ei tiennyt minne pitää mennä. Onneksi paikalla oli myös ystäviä, joilta voi kysellä apuja.

Musiikki-iloittelut aloitti Telaketju, joka kuuluu siis sarjaan bilebändit. Covereita ropisi roppakaupalla. Miehet olivat hyvässä vedossa. Takuuvarmoja hittejä hittien perään, joilla saa yleisön mukaan. Toki täytyy myöntää, että jossain vaiheessa meinasi alkaa jo hiukan ärsyttämään, kun hittipotpureita tuli niin monta. Virheliikkeen herrat tekivät myös siinä vaiheessa, kun soittivat yhdessä potpurissaan Tia-Marian kertosäkeen. Olisivat voineet herrat noudattaa kohteliaisuussääntöä ja olla soittamatta toisen myöhemmin esiintyvän orkesterin kappaletta. Kaikinpuolin Telaketju oli kuitenkin positiivinen yllätys. Saivat biletunnelman nousemaan kattoon, niin kuin kuuluukin.

Seuraavana lavalle nousi Juha Tapio. Mieleeni on syöpynyt jokunen vuosi sitten ollut UITn iloittelu, jossa hiukan parodioitiin mm. Juha Tapiota, Olli Lindhomia, Kaija Koota ja olisikohan ollut myös PMMP. Älyttömän hauska pätkä. Kannattaa etsiä se tuolta suuresta ja hienosta YouTubesta. Juha Tapion olen tainnut nähdä kerran aiemmin livenä. Pari vuotta sitten tuli heiluttua Iskelmäfestareilla ja siellä oli myös Juha Tapio. Nyt Ikaalisissa Juha Tapio vakuutti kyllä mahtavasti. Herrasta suorastaan pursusi positiivista energiaa ja hyvin se välittyi myös katsojiin. Aivan ihana mies ja upeasti osaa ottaa yleisönsä. Juha Tapio on myös hauska, kenellekään ei varmaan jäänyt epäselväksi, että heillä oli lainabasisti Mambasta. Pidin tästäkin esityksestä hyvin paljon.

Viimeisenä teltan lavalle astui, mikäpä muukaan kuin Yö. Ennen keikkaa sain tietenkin kokea sen mukavan fiiliksen, kun ystäväni moikkasi tuttuaan ja he vaihtoivat kuulumisia. Jotenkin eksyin kertomaan olleeni viikko sitten Kauhavalla ja hetihän sitä sitten kysyttiin, että "Oliko se blogi sun?". Jep, kiitos tästä siis kuuluu Yön Facebook sivujen ylläpitäjälle, Emmille. KIITOS! Kosto on suloinen, odottakaapa vaan. Keikka alkoi tutusti samalla lailla kuin edellisenäkin viikonloppuna. Keikan aikana mietin kaikkia maneereja, joita herrat lavalla harrastavat. Ollilta osaan kertoa ehkä eniten maneereja, mutta myös Daffylla on omat juttunsa, joita hän toistaa. Yleisö oli tietenkin ihan liekeissä ja hymy oli omillakin huulilla. Vielä kun vieressä seisoo parhaista parhain ystäväni, joka melkeinpä puolesta sanasta tai ilmeestä tietää mitä ajattelen, ei juurikaan paremmin voisi mennä. Tällä kertaa jopa kuulin sanat Ei rakkaus kuole millonkaan -kappaleesta ja hyvältä se kuulostaa. Kovin on jälleen synkkää, mutta eipä Yön tuotannosta kovin montaa iloluontoista kappaletta löydykään. Tällä kertaa Juki lauloi Karheaa ja kaunista ja Deadlinen. Biisisetissä mentiin aikalailla Hit music only -linjalla. Voi kun Olli kysyisi biisitoiveita sellaisilta ihmisiltä, jotka toivoisivat jotain muuta kuin niitä hittejä. Minusta on aina mukava kuulla harvemmin soitettuja kappaleita. Tietenkin myös niihin hitteihin liittyy paljon muistoja, eli oli kappale mikä tahansa, niin nautin siitä suuresti. Olisi pitänyt mennä seuraavana päivänä Kaarinaan. Siellä soitettiin Angelique, tämän kuuntelin puhelimen välityksellä. Kiitos ystäväiselleni. Ainiin ja melko loppuvaiheessa keikkaa bongasin lavan sivulla tyypin kameran kanssa. Pete oli sitten kivasti ilmeisesti ottanut jonkun kuvan ja hymyili ja vilkutti iloisesti. Kannattaisi varoa sen kameran kanssa, menee vielä rikki, kun sieltä kamerasta puuttuu todennäköisesti apina-suodatin. Kyllä on sitten mukavaa porukkaa nuo Yön teknikot... ;)

Kotimatkalla mahtavan näköinen kuu valaisi tietäni melko pitkään. Ehdin taas kelata keikan mielessäni ja hymyilemään keikalla sattuneille jutuille sekä pohtimaan asiaa jos toistakin. Kotimatkalla Tuuloksen, Kapakanmäen pihasta starttasi Finlandersin bussi ja virnistelin ja toivotin mielessäni heillekin turvallista matkaa. Jälleen upea ilta takana. Silmiä hiukan painoi Lahden kohdalla, mutta pääsinpä kotiin asti kuitenkin. Muutama tunti aikaa nukkua ja kohti uusia rientoja, joihin tällä kertaa ei liittynyt Yö millään lailla...

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Mielenrauhaa...

Omalla kohdallani kesän voi laskea virallisesti nyt alkaneeksi. Yön keikat on korkattu tämän vuoden osalta. Mitenkään ennalta suunniteltu ei tämä reissu kuitenkaan ollut. Sain eilen keskellä päivää päähäni, että halu keikalle on todella kova. Peli oli menetetty jo siinä vaiheessa, kun aloin selailemaan keikkapaikan nettisivuja ja enirosta katselemaan matkaa keikkapaikkakunnalle. Ei auttanut järki. Onneksi voinkin todeta, tässä suhteessa menettäneeni järjen jo aika päiviä sitten. Itseään saavat arvon herrat syyttää siitä, että joutuvat pärstäkerrointani niin useasti katselemaan.

Paikkana oli siis Hotelli Kauhavan yökerho Tiikeri. Meiltä Pohjanmaalle on matkaa...no sanotaan vain että paljon, mikäli kirjoitan sen tähän, se näytää entistä pahemmalta ja voin taas miettiä järkeäni. Paitsi että juurihan kerroin, ettei sitä ole. Pohjanmaalla en ole aiemmin käynyt. Paitsi kerran eräillä raskaan kaluston kesäkinkereillä. En siis ollut aivan varma että kuuluvatko puukot siihen normaaliin viikonloppuvarustukseen. Ei muuta kuin puukko vyölle ja menoksi. Vielä matkalla ehdin miettiä ja manailla, että kukahan tervejärkinen ihminen suostuisi kanssani vaihtokauppaan. Näin hullun pitkää keikkamatkaa en ollutkaan vielä taittanut aiemmin itsekseni.

Perille päästyäni en ollut aivan varma olinko todella löytänyt oikeaan paikkaan, mutta tutun näköisen bussin bongasin ja tiesin olevani juuri siellä missä pitikin. Enkä ehtinyt edes sisään asti, kun ensimmäinen tuttukin jo lennähti paikalle. Olo ei kyllä ollut järin kotoisa, enkä ollut aivan varma mistä se johtui. Ehkä sen teki pieni jännitys. Aivan. Jännitin ennen keikkaa, liekö syynä nyt sitten ollut se kuuluisa puolen vuoden tauko. Mitäs jos jokin tuttu ja turvallinen onkin muuttunut, enkä löydä sitä kotoista oloa? Ehkä asiaan vaikutti myös se, että on tottunut vinoileviin ja muuten hyvin vaisuihin kommentteihin tekniikan puolelta ja positiivisen yllätyksen toi tullessaan Henkka, joka nyt siis oli Mikin tilalle löytänyt. Mies puhui kohteliaasti ja pyysi hiukan siirtymään, jotta saa vietyä tavaroita meidän jaloista pois. No kyllä se vielä tavoille oppii... ;)

Ensimmäiset sävelet ja tiesin tulleeni kotiin. Tätä olin odottanut ja kaivannut puoli vuotta. Mielenrauha joka iskee pään tyhjentyessä ajatuksista on uskomaton. Täysivaltainen antautuminen musiikin ja tunnelman vietäväksi. Tietenkin viereeni oli iskeytynyt muutama vauhdikas tyttö, jotka ehkä hiukan tunnelmaa haittasivat, kun meinasivat teilata minutkin heiluessaan. Kaikki oli tuttua ja turvallista. Lavalla olivat ne tutut ja turvalliset tyypit, jotka luovat musiikillaan minulle hyvää oloa ja unohdan melkeinpä myös kaiken mitä ympärilläni tapahtuu. Olli muistaa kappaleiden sanat yhtä hyvin kuin aina ennenkin, tämäkin loi tiettyä tuttuuden tunnetta ja sai hymyn huulille. Joku kerta teen vielä sen, että kun Ollilta häviää sanat, katson häntä, hymyilen ja irvistän hänelle. Se olkoon sitten kosto niistä kerroista, kun minut on nolattu keikalla. No en usko tämän päivän koittavan. En ehkä kuitenkaan uskaltaisi tehdä niin. Hyvähän se on uhkailla.

Biisejä tuli laidasta laitaan. En oikein vielä osaa sanoa mielipidettä uuteen biisiin Ei rakkaus kuole milloinkaan. Täytyy tässä kesän aikana makustella kappaletta ja jos vaikka kuulisi jossain vaiheessa sanatkin niin, että niitä voisi jotenkin sisäistää. Hienoa, Juki lauloi liki vuoden tauon jälkeen jotain muuta kuin Oikeen Enkelin ja Deadlinen. En edes muista koska olen kuullut herran viimeksi laulavan jotain muuta Yön keikalla. Tai siis minun kohdalleni on sattuneet myös viime kesän aikana ne keikat, joissa nuo kaksi edellä mainittua on laulettu. Herran repertuaariin kuuluu kuitenkin paljon muitakin hyviä kappaleita. Pettävällä jäällä -balladiversio sai tietenkin kylmät väreet aikaan. Ja tietenkin kun tanssitaan enkeleiden kanssa, on viihtymiseni taattu! Yöltä löytyisi muuten vielä ainakin yksi hyvä enkelibiisi täydentämään tätä nykyistä enkelisettiä keikoilla: Jos enkeleitä on sittenkin. Yllättävää sinänsä, pidän siitäkin kappaleesta.

Melko pitkä kotimatka taittui suu messingillä ja tietenkin Yötä autossa huudattaen. Ei kaduttanut muuten pätkääkään pitkä ajomatka. Tämä oli jälleen sen arvoista. Matka jatkuu ja soitto soi...