Matkaan se oli lähdettävä jälleen. Tosin tällä kertaahan se matka ei
ollutkaan niin pitkä, kuin tässä parina kertana. Ystävä kallis hyppäsi
meikäläisen ralliauton kyytiin ja hyvin rauhalliset ja hermonsa tien
päällä hallitsevat taittoivat yhdessä matkaa kohti Mikkeliä. Perille
päästyämme huomasimme jälleen olevamme paikalla turhan hyvissä ajoin,
tosin mikäs sitä oli aikaa viettäessä veden äärellä Mikkelin satamassa.
Kerran aiemmin olen tainnut kyseiseen paikkaan eksyä, silloin siellä oli
kalamarkkinat. Aurinko helli ja hemmotteli lämmöllä ja ystävän seurassa
aika kului kuin siivillä.
Kiusasimme tietenkin ihania paitamyynnin leidejä, toinen tunnetaan
myös Horrorina. En kyllä ymmärrä moista. Pitkästä aikaa tapasimme myös
ihmisiä, joihin on Yön kautta tutustunut. Nauru raikasi ja se varmaan
säikytti paikalle myös jokapaikanhöylän Konden, joka kävi ystävällisesti
tervehtimässä yöhulluja. Ensimmäisenä lavalle asteli kaksikko Acu &
Monza. Kivasti herrat soittivat, mutta yleisöä oli tässä vaiheessa
paikalla vielä kovin vähän. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin en kyllä
itsekään kaksikolle kovasti lämmennyt. Esiintymisestä puuttui se
musiikin esittämisen palo. Seuraavaksi lavan valloitti vekkuli Simo
Silmu ja loput Yölinnusta. Kitarat soivat kivasti ja yleisö syttyi jo
selkeästi tunnelmaan. Yölinnun hiteistä kuultiin muun muassa: TV:n
kokoinen haitari, Mahdunko maailmaas, Preussinpunaista ja Liian suuri
city. Pientä hiomista uuden orkesterin kanssa saattaisi vielä olla,
mutta hyvin kyllä herrat sen tunnelman loivat aikaiseksi ja kyllähän
siellä jalallakin pantiin koreasti.
En kyllä jaksa ymmärtää mikä toisiin ihmisiin iskee iloliemiä
nautittaessa. Ihmeelliseen naiseen tuli jälleen tutustuttua Mikkelissä.
Pokka oli naisella kova ja ehkä jopa pieni riidanhaluisuus vilkkui
silmäkulmassa. Miksei voida vain pitää hauskaa hyvän musiikin parissa?
Mikä tarve on yrittää pilata toisten ilo?
Onneksi ikävät ajatukset karkottuivat kun lavalle kipusi Yö, joka
vetikin sitten ihan upean ja hauskan keikan. Itse nauroin melkein vedet
silmissä ja pissat housuissa. Biiseistä mainittakoon Lasisilmä, jota en
ihan äskettäin muista kuulleeni Yön esittämänä. Viime syksynähän se
kuului osana "tyttöjen" potpuriin ja sen lauloi ihana Annika Eklund.
Jukin esittämät biisitkin miellyttivät suuresti: Pudonneet ja Karheaa ja
kaunista. Enkeleitä tanssitettiin jälleen oikein urakalla. Pitkästä
aikaa kuulin myös Rakkautta vain? -kappaleen ja eihän se taas ihan
mennyt kuin siellä kuuluisassa Strömssössä. :D Yön "virallinen
kuiskaaja" sai taas töitä ja meinasi taas seota itsekin. Voi Olli, Olli.
Noh, eihän kukaan ole täydellinen... ;) Jaska taitaa muuten myös hyvin
ilveilyn urkujen takaa ja saa hyvin useasti hymyn huulille. Arin ja
Jaskan touhujen seuraaminen on joskus hyvinkin hauskaa. Suosittelen
lämpimästi. Encoren Kiitos ja kunniakin kuulosti jotenkin erilaiselta
kuin levyllä... ;) Niin tuli taas aika lumivalkoisen rakkauden ja
tämäkin ilta oli ohi. En muista koska olisi keikan jälkeen ollut niin
kipeät posket ja vatsa nauramisesta. Ihan mahtavaa meininkiä taas ja saa
taas vaan halajamaan lisää.
Kotimatkalla tankkasimme itsemme paikallisella huoltoasemalla ja
jäimmepä sinne vielä suustamme kiinni yöihmisten kanssa ja sitten
suuntasimme kotia kohti hymy huulilla ja nauru vielä autossakin raikuen.
Me kun olemme niin hiljaisia. Mikkelin seudulla ilmestyneessä lehdessä
oli tutun näköisiä tyyppejä seuraavana päivänä, toivottavasti kellään ei
mennyt kahvit väärään kurkkuun... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti