Niin se vaan juhannuskin tuli taas tänä vuonna. Helmikuussa olin
vielä täysin varma, että tänä vuonna kesä on kokonaan peruttu. Nyt
mennään kesän kauneinta aikaa ja luonto kukkii. Puutarhatonttua minusta
ei saa, mutta eniten kesällä nautin siitä, kun pihallamme unikot
kukkivat. Siinä jos missä, on kaunis kukka. Se näyttää herkältä ja
kauniilta ja on kuitenkin vahva. Toisaalta sade on sille kukalle pahasta
ja terälehdet menevät samantien ruman näköisiksi. Se riittääkin meidän
pihasta. Juhannustaikoja ei sitten tullut tehtyä. Olenpa onnistunut
valitsemaan alan niin hyvin, että juhannuksena ei ollut tarpeen tehdä
sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Yökylässä olimme mieheni kanssa hänen
siskonsa luona. Meidän fiksu ja filmaattinen kummityttömme oli sitä
mieltä, että minä olen töissä ja mieheni sen vuoksi heillä hoidossa.
Juhannuspäivänä piti sitten työpäivän jälkeen alkaa valmistautumaan
juhannustansseihin. Taivaalta tuli vettä, aika perinteinen juhannussää.
Omaa juhannustunnelmaa joutui hiukan hakemaan. Mies oli lupautunut
kuskiksi, joten siitä piti sitten ottaa ilo irti. Mieheni siskon kanssa
olimme menomatkalla oikein mukavaa seuraa, ehkä myös hiukan äänekästä,
mutta itsepä houkuttelivat minutkin nauttimaan hiukan juhlajuomaa.
Melkeinpä suorastaan pakottivat ja kaatoivat juomaa kurkusta alas.
Menomatkalla oli autossa kovin hilpeä ja iloinen tunnelma. Juttujen taso
tosin oli melko matalalla.
Tuulos ja Kapakanmäki. Jostain syystä tämä paikka saa hyvälle
tuulelle. Tanssilava, joista kesällä on ihana nauttia. Jos minulta
kysytään, kesän parhaat keikat ovat aina olleet tanssilavoilla. Hetken
aikaahan sitä odoteltiin taas Yötä lavallle, mutta hyvässä seurassa aika
menee kuin siivillä. Yö lauteille ja hymy oli taas herkässä. Melkoisia
helmiä tällä kertaa kuultiin. Harvinaista herkkua oli kuulla Katujen
kuningatar Ollin laulamana. Miinahan sitä konserteissa on laulanut. Enkä
ole ikinä aiemmin kuullut Ollin tätä laulavan. Hyvinhän se meni.
Mahtava veto. Nyt joku fiksu pyysi Angeliquen ja olihan mahtavaa kuulla
tämäkin pitkästä aikaa. Enkelifania hemmoteltiin myös oikein urakalla.
Enkeleitä tanssitettiin ja oikeet enkelit särkyivät asfalttiin. Vähän
sitä joutui ottamaan tanssiaskeleitakin, kun menojalkaa ihan vallan
kutkutti.
Hymy oli taas herkässä kiitos Ollin ja Arin. Olli osaa viihdyttämisen
taidon ja olipa mukava nähdä mies niin aidon ja rehellisen
hyväntuulisen näköisenä. Se saa omillekin huulille hymyn ja naurun
kumpuamaan jostain syvältä. Ari taas, no se on Ari. Herrasmies rumpujen
takana on mestari kommunikoimaan yleisön kanssa. Hän tietää mistä
naruista vetää ja saa kenet tahansa hymyilemään ja viihtymään.
Juurikaan parempaa ei voi toivoa, toisella puolella rakas ystävä,
joka ymmärtää sinua puolesta sanasta ja nauraa kanssasi kertakaikkisen
hölmöille päähänpistoille, joita keikan aikana saan. Toisella puolella
rakas mies, joka puristaa kädestä tiukasti Pettävällä jäällä aikana. Se
kertakaikkinen hyvänolontunne, kun pitkästä aikaa on saanut miehen
mukaan keikalle. Tosin se mies teki salaliiton Ollin kanssa ja he
kiusasivat minua yhdessä. Ei ole reilua ei! :D Tällaisten upeiden
keikkojen jälkeen olo on niin kertakaikkisen hyvä ja ihana, että ei voi
muuta kuin olla hymy korvissa.
Kotimatka sujui rauhallisissa tunnelmissa. Miehen sisko nukahti
matkalla ja kävivätpä minunkin silmäni kiinni. Vettä tuli taivaan
täydeltä ja tiessä oli melkoisia uria. Pelottavaa kyytiä. Onneksi
kuljettaja oli kaikista turvallisin ja olo oli kaikin puolin hyvä. Loma
häämöttää jo oven takana. Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti