Iskelmää Himoksen täydeltä...

Meidän matka starttasi torstaina heti kun tavarat oli pakattu ja asuntoauto valmiina lähtemään tien päälle. Tosin itse lähdin niin kiireellä, että päätin ilmeisesti viettää sinkkuviikonloppua, koska sormukset jäivät kotiin pöydälle. Sinänsä suunnitelma ei ollut loppuun asti hiottu, koska mies kuitenkin tuli mukaan. Minähän en henkilöautoa isompaa vempelettä aja. Pieni pysähdys ruokakauppaan ja evästä jääkaappiin ja matka jatkui kohti Jämsää. Vastaan tuli melko paljon matkailuautoja ja vaunuja. Suviseurat taidettiin järjestää tänä vuonna jossain etelässä. Väittäisin että joka toinen vastaantulija hinasi perässään vaunua tai ajoi asuntoautoa ja karavaanarihenkeen kuuluu ilmeisesti moikkailla kanssa-autoilijoita. Sen verran usein ainakin vastaantulevien räpylät olivat ylhäällä.

Vihdoin pääsimme Himokselle ja meillekin löytyi oma paikka caravan-alueelta. Ei muuta kuin katos auki ja tuolit ja pöytä ulos ja nauttimaan ulkoilmasta ja juhlajuomista. Ensin löytyi huppari päälle. Seuraavaksi vaihtui capri-farkut pitkiin farkkuihin. Sandaalit vaihtuivat tennareihin ja villasukkia oli ikävä. Ja pipoa. Ja käsineitä. Takkikin piti etsiä päälle. Että hyvää kesää vaan. Onneksi pian suuntasimme jo festarialueelle, jonne ei niin kylmästi käynyt tuuli. Iskelmä Festarit starttasi Suvi. Ihana ja aurinkoinen Suvi toi samalla myös aurinkoa esiin ja aurinkolaseillekin löytyi käyttöä. Vaatetusta uskalsi hiukan vähentää ja tarkeni. Suvi tykitti hittejä hittien perään ja kylläpä oli taas hyvä fiilis olla pitkästä aikaa katsomassa ja kuuntelemassa Suvia. Hymy löytyi heti huulille ja samoin festarifiilis muutenkin. Suvi on takuuhyvä.

Suvin jälkeen päätimmekin nauttia juhlajuomista ja hengailla ja nauttia festaritunnelmasta. Festareihin kuuluu makkaraperunat ja tällä kertaa myös muikut. Molempia täytyi maistella. Törmäsimme myös Suvin poikiin ja täytyy sanoa, että siinä on pojat kohdallaan. Ihania ja lämminhenkisiä ovatten herrat. Tykkään. Löysimme ihania Yö-ihmisiä, joiden seurassa aika kului siivillä. Päätinpä käydä myös karaokea laulamassa. Valitsin lyhyemmän jonon, eli noin 2 tuntia. Toisessa teltassa jonoa oli silloin torstai-iltana noin neljä tuntia. Järjetöntä. Miehet lähtivät autolle tankkaamaan ja ystävällisesti eräs ihana yöihminen jäi seurakseni odottelemaan minun lauluvuoroani. Tuli siinä sitten tämän ihmisen kanssa parannettua maailmaa ja höpistyä niitä näitä mukavia. Karaoket kehiin ja sen jälkeen lähdimme noutamaan rakkaamme meidän autolta.

Suunnistimme areenalle katsomaan poikien iltaa, eli Antti Ketosta, Jukka Hallikaista, Mikko Siltalaa ja Markku Aroa. Pojat olivat huippuja. Nauru raikasi ja hiki virtasi, kun piti vähän tanssahdellakin. Huippuhauskaa tunnelmaa. Poikien jälkeen menimme ulos ja näimme valtavan ihmismäärän, joka oli kerääntynyt kentälle Chisua katsomaan. Chisu lopetti ja niin lopetimme mekin iltamme ja lähdimme nukkumaan. Eput jäi näkemättä, mutta juhlaväsymys voitti ja auto kutsui.


Seuraava päivä starttasi karavaanareiden suihkuun tutustumalla ja mieheni kävi tekemässä tuttavuutta myös miesten saunaan. Aurinko paistoi ja minä nautin automme vieressä auringosta kera hyvien juomien. Jälleen suuntasimme festarialueelle ja ensimmäisenä menimme tietysti moikkaamaan Elvistä. Kyllä, olen kätellyt Elvistä. Hieno hetki. Tosin tämä Elvis on sellainen, jota kestää pieninä annoksina, koska sen verran kiero on hänen huumorintajunsa.


Lavalla nähtiin Jesse Kaikurannan ensimmäinen keikka The Voice Of Finlandin voiton jälkeen. Upea on herran ääni. Toisaalta suurta liekkiä ja paloa ei herra minussa sytyttänyt. Jessen jälkeen lavalle nousi Tuure Kilpeläinen kera Kaihon Karavaanin. Upeaa menoa. Herroilla oli virtaa ja välittivät sen myös yleisöön. Tästä pidin kovasti. Tuuren jälkeen oli legendaarisen Kake Randelinin vuoro. Voin sanoa, että tämäkään artisti ei sytyttänyt minussa paloa, mutta mieheni on Kakea kuunnellut nuorempana ja hän siitä piti, en voinut muuta kuin nauraa, kun mieheni osasi kappaleita ulkoa.

Sitten lavalle nousi Laura. Siinä naisessa on energiaa ja lavakarismaa hurja määrä. Lauran olen nähnyt aiemminkin livenä ja edelleen olen sitä mieltä, että Laura on upea live-esiintyjä. Laurasta välittyy esiintymisen riemu. Suuntasimmekin jatkamaan Laura ilottelua Himos Areenalle, jossa Ladie's Night käynistyi hetken päästä. Ensin lavan valloittivat ihana ihana Miina sekä Capri. Tätäkin oli ennakkoon odotettu paljon. Joukkoon liittyi myös Laura. Kolme uskomatonta naista saivat energiaa yleisöön. Tietenkin täytyy sanoa, että Miinasta pidän eniten. Yllättävää. Miinassa on vetovoimaa ja taas sitä energiaa ja hyvää mieltä, jota hän levittää ympärilleen.

Kiirellä suuntasimme katsomaan Paula Koivuniemeä ja ihmisiä oli hirvittävä määrä jälleen kentällä. Pikku hiljaa hivuttauduimme eteenpäin ja odottelemaan myöskin Kaija Koota. Erinäisten sattumusten vuoksi jäi Kaija Koo sitten näkemättä, mutta tulipa eksyttyä bäkkärille. Täytyy vielä välittää kiitokset eräälle ihanaiselle Yö-ihmiselle, joka toimi vallan enkelin lailla. Popedaan päättyi perjantaipäivä ja Popeda saa aina hyvälle tuulelle omalla esiintymisellään. Tällä kertaa jäimme suosiolle taaemmas katsomaan ja tunnelma välittyi sinnekin. Popeda on aivan loistava livebändi ja sitä katselee ja kuuntelee aina mielellään. Matkattiin Alabamanaan, jossa hävisivät sukset ja kuultiimpa myös Costellon laulamana tuore sinkkubiisi Kesä valvoo. On muuten Costellon nuoremmat versiot pikkuisen tässä vuosien varrella kasvaneet. Muistan kun näin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, kun lavalle kipusivat pienet Costellon kopiot, nythän ne ovat jo ihan miehen mitoissa. Hautamäen veljeksillähän on myös oma bändi: Rockwalli. Hautamäen juniorit ainakin ovat hyvässä vedossa, eli ei muuta kuin Rockwallia diggailemaan.

Lauantaina heräilimme viimeiseen festaripäivään ja nyt alkoi jo väsy hiukan painaa. Ystävä saapui seuraksemme autolle ja oli aika aloittaa kahjot jutut. Naurua riitti koko päivän. Lauantain festarikattaus oli mahtava. Toinen toistaan upeampia artisteja, jotka valloittivat, saivat nauramaan ja itkemään. Arttu Wiskari, Juha Tapio ja  Erin saivat tunnelman kattoon. Eini ja Boogie oli ja melko mielenkiintoinen. Välillä muistimme myös syödä. Makkaraperunoiden laatu oli hiukan laskenut torstaista. Osa oli palaneita ja toiset kylmiä. Nooh, taisi olla jo ruokaihmisilläkin festariväsymystä ja kiirettä. Iskelmän pojat eli Nauravat Nakit olivat ihania. Jälleen heitä sai katsella hymy huulilla ja nauru raikasi. Ei heitä voi tosissaankaan ottaa.

Lauri Tähkän keikkaa olin odottanut myös hyvin paljon. Halusin nähdä, onko Tähkä yhtä hyvässä vedossa kuin Elonkerjuun kanssa. Se oli parempi, paljon parempi. Fiilis oli korkealla jo heti ensimmäisistä sävelistä lähtien. Siinä on mies, jota ei voi katsella muuta kuin hymy huulilla. Uskomaton energiapommi. En voi käsittää mistä herra repii kaiken energiansa, mutta hänessä riittää virtaa kuin Duracell-pupussa. Tietenkin edessä ollessa olo oli ajoittain hiukan tukala, kun kaikki halusivat koskea lähelle tullutta Lauria. Sattuihan siellä eräs ikävä välikohtauskin, josta uutisoitiin näyttävästi ainakin nettilehtien sivuilla. Oli muuten tähänkin tapaukseen melkeinpä aitiopaikat. Valitettavasti. Mutta välikohtauksen jälkeen keikka jatkui ja hyvä mieli palasi. "Antakaa musiikin tulla." sanoi Laura useamman kerran ja tähän lauseeseen uskon täysillä. Tulihan se musiikki ja lujaa iskikin.

Koko päivän odotus palkittiin vihdoin, kun Yö saapui lavalle. Oli sitten Olli hommannut uuden komean paidan ja pienen tihrustamisen jälkeen näin jopa mitä siinä luki, toisella puolella Pelko ja toisella Rakkaus. Komeaa. Jälleen laulettiin enkeleistä ja nautin täysin rinnoin. Heti 80-luvun enkelin perään saimme kuulla rakkauslaulun vailla vertaa, Pettävällä jäällä. Piti ottaa tiukka ote miehen kädestä ja nauttia. Vaikka kappaletta ei millään lailla meille omistettukaan, tuntui siltä, kuin Olli olisi laulanut sitä vain ja ainoastaan meille. Todennäköisesti samaa tunnetta kokevat muutkin. Sade hiukan riepotteli alussa, mutta se ei tunnelmaa haitannut. Riemukas keikka ja hymy herkässä. Mikä lie mielenhäiriö iskenyt meihinkin, mutta huomasimmepa hyppivämme antaumuksella myös Yön tahdissa. Ovat mahtaneet herrat kuvitella meidän olleen päissämme, mutta syntymähulluus iski tällä kertaa erityisen lujaa. Ollilla oli taas vauhti päällä, sitä on aina ilo katsella. Olli on muuten mahtavan taitava huomaamaan pieniä asioita, joita yleisö tekee, eli varokaahan rakkaat ihmiset mitä puuhaatte keikoilla! Ilta päättyi lumivalkoiseen rakkauteen, mihinkäs muuhunkaan ja komeasti se Himoksen yössä kaikui.

Me suuntasimme Yön jälkeen nukkumaan. Muu festarikansa jatkoi vielä Menneisyyden vankien parissa. Ääntä lähti hiukan enemmän kuin pari vuotta sitten samaisilla kekkereillä, mutta osa äänestä jäi kyllä Himokselle. Jalat olivat hirvittävän kipeät ja kädet ja joka paikkaan koski. Rankkaa festarielämää. Hymy oli herkässä ja hyvillä mielin painoin autossa silmät kiinni. Rakkaiden ihmisten seurassa oli jälleen vietetty upea ja mahtava viikonloppu.

Seuraavana aamuna starttasimme kotia kohti ja jälleen soi päässä Samuli Edelmanin kappaleesta pätkä: "Karavaanari karavaanari, on kaikkien kaveri." Ei taas paljon parempaa viikonloppua olisi voinut toivoa. Jälleen on ikimuistoisia hetkiä tallennettu takataskun muistilokeroihin.