Taashan sitä mentiin!

Tie vei keskiviikkona Kiteelle Pajarinhoviin. Eipä tarvinut montaa käännöstä tehdä kun ystävällismielinen navigaattorini ilmoitti kilometrejä seuraavaan käännökseen olevan 247. Se käännös olikin sitten Pajarinhovin piha. Eli suoraa tietä sai ajella. Onneksi matkaseurana alkumatkasta toimi Ystävä puhelimen toisessa päässä ja sujuipa matkakin hyvin rattoisasti. Yksin olin siis autoilemassa. En käynyt eläintarhassa, vaikka aikaa olisi hyvin ollutkin. Taisin pelätä, että lyövät vielä rautoihin ja siellähän sitä sitten seisoskellaan häkissä. Paitamyynnin leidit joutuivat kärsimään seurastani, koska olin todellakin yksin liikekannalla. Tuttujakaan ei näkynyt. Paitsi sitten illan pelasti yksi ihana yö-ystäväinen ja aika kului paljon nopeammin.

Herrat tekivät melko pitkään soundchekiä salissa ja kun vihdoin viimein pääsimme sisään sinne, esitinkin kiperiä kysymyksiä ihanille herrasmiehille, jotka ystävällisesti kävivät pyörähtämässä lähettyvillä. Tosin sitten rakkaalle artistille piti hiukan availla äänijänteitä, kun herra oli hiukan ärsyttävällä tuulella. Ei muuta kuin keikkaa odottelemaan. Piti sitten muuten huudella sille ainoalle teknikolle, jolle vähän uskaltaakin hihkua ja ystävällinenhän se tyyppi vielä toistaiseksi on. Kiva heppu.

Keikan alku tuli oikeastaan täysin puskista. Piti hetki oikein miettiä, että onko nämä todella ne tutut ja turvalliset sävelet, jotka aloittavat keikan kuin keikan. Kyllä ne sitten ne sävelet olivat ja käsiä yhteen ja pientä huudahtelua ja herrat lavalle. En tiedä näyttikö se vaan siltä, mutta porukkaa oli eksynyt paikalle melko vähän. Se ei ainakaan minua haitannut. Vie mut minne vaan soimaan ja keikka käyntiin. Aivan ihania helmiä saikin Kiteellä kuulla ja se olikin syy siihen, miksi sinne lähdin. Niitä helmiä odotinkin kuulevani. Muutamia mainitakseni: Mustat päivät jäädä saa, En saanut sua pilviin, enkeleitä tanssitettiin ja särjettiin. Juki lauloi pitkästä aikaa On mennyt yö kappaleen, jota en kyllä muista aikoihin kuulleeni.

Todellinen helmi iski, kun herrat esittivät ensimmäistä kertaa Pelko ja Rakkaus -kappaleen. Kertosäe iski jo heti ensimmäisellä kerralla. Vaikka kertosäkeen sanoista oli hiukan hankalaa saada selvää, iski melodia hyvin ja kyllä kuulosti hienolta kappaleelta. Minä en hittiä tunnista, mutta tässä kappaleessa on jotain upeaa. Ei malttaisi millän odottaa levyn ilmestymiseen asti, että voi rauhassa kuunnella sanoja. Kuiskaajakin pääsi taas vauhtiin, kun ilmoille kajahti Rakkautta vain? Tällä kertaa ilta ei päättynytkään lumivalkoiseen rakkauteen, vaan illan päätti balladiversio uutuus kappaleesta Ei rakkaus kuole milloinkaan ja minuun iski kyllä lujasti tämä versio.

Yksi huilipäivä välissä ja perjantaina auto starttasi jälleen. Tällä kertaa suuntana vanha opiskelukaupunki Pieksämäki. Pieni koukkaus Lahden kautta ja kaksi kaunista ja ihanaa auton kyytiin. Matka taittui rattoisasti ja autossa oli tunnelmaa ja lystiä. Pieksämäelle päästyä piti käydä tervehtimässä opiskeluaikaisia kavereita. Olipas mukava istua tyttösten kanssa ruokailemassa ja vaihdella kuulumisia. Minun yöystäväiset olivat jotenkin jäässä. Ihmeen hiljaisiksi tyttöset vetivät ja nauratti. Kuulimme myös, että Pieksämäen Weturitallit menevät kesän jälkeen remonttiin, tosin se jäi epäselväksi että mitä tilalle tulee. Viimeistä kesää nyt kuitenkin talleilla vietetään.

Vatsa täytenä oli hyvä lähteä keikalle. Väsy meinasi iskeä. Seura sitten kyllä pelasti. Taas roppakaupalla ihania yöihmisiä ja -ystäväisiä ympärillä. Niin ja vieressä ne ihanat pieksämäkeläiset miehet, jotka tasaisen varmasti seisovat Pieksämäen keikalla eturivissä aina Yön siellä esiintyessä. Joskus olen miettinyt, että käyvätköhän nämä herrat jokaisella keikalla, joita Pieksämäellä järjestetään. Aina he kuitenkin siellä ovat Yön aikana olleet. Jälleen odottelua hyvässä seurassa.

Helmiä kuultiin Pieksämäelläkin: Lasisilmä ja Sunnuntaisin kuolee kuninkaat sekä Jukin laulamana Pudonneet. Hyvässä seurassa keikka maistui jälleen mannalta. Pelko ja Rakkaus soi talleillakin ja jos kappale voi kuulostaa paremmalta, niin sitä se juurikin oli. Kertosäe iski täysin. Tätä odottaa nyt sitten loppu kesän keikoilla kuulevansa. Helmi.

Rakkaan artistimme touhuja ei voinut taas vakavana seurailla, sen verran koomiselta herra taas aika-ajoin näytti. Liekö ollut väärä lääkitys päällä vai mitä? Ari oli rumpujen takana ihanalla ja hauskalla tuulella, naurujänteet olivat taas koetuksella.  Ilta päättyi tälläkin kertaa erikoisesti. Viimeisenä lauluna kuultiin Hengissä. Tästä laulusta saan henkilökohtaisesti voimaa suuresti ja tämä sopiikin hyvin päätöskappaleeksi. Tämän vuoksi nautin huomattavasti enemmän pelkistä Yön keikoista, enkä niin paljoa noista erilaisista kesäkekkereistä, joilla Yö tänä kesänä esiintyy ehkä hiukan liikaakin.

Matka kotiin taitettiin taas yötä myöden. Nauru raikasi autossa, kun kolme vallatonta ja levotonta olivat vauhdissa. On mahtanut taas jossain päin Suomea korvat punoittaa.. ;) Loppumatkan taitoin yksin auringonnousussa. Suomen luonto on kaunis.