Pioneerifestareilla soi rokki, räppi ja poppi!

Lupasin pysyä poissa Yön keikoilta pari viikkoa, mutta en suinkaan keikoilta yleensä. Pioneerifestivaali järjestetään Korialla ja siis melkein tuossa meidän naapurissa, joten tänä vuonna ei voinut jättää näitä kinkereitä väliin. Etenkin kun eräästä kilpailusta voitin perjantaipäivälle lipun. Kaupan kautta se oli siis mentävä ja ostettava lippu myös lauantaille.

Perjantaina festivaalialueelle päästyämme kuuntelimme paikallista räpäytystä ala Noste & Protro. Poijaat vetivät ihan hyvin ja maistuihan siinä samalla sitten anniskelualueella juomatkin. Päälavalla nähtiin Jussi Selo ja Nefernefernefer. Sainpa suostuteltua myös tuon miehen eturiviin nautiskelemaan Jussista ja pojista. Mukavaa musaa soittivat herrat. Jussin olen tainnut nähdäkin viimeksi livenä samaisilla kekkereillä pari vuotta sitten, tosin Uniklubin kanssa. Ihana se Jussi on edelleen. Jussin bändistä löytyi muuten eräs tutun näköinen tyyppi. Kitaran varressa oli Jussi Ojanen, joka on joskus muutamalla keikalla tuurannut Yön riveissä Daffya.

Nautiskelimme musiikillisesta annista perjantaina lähinnä anniskelualueella. Kotiteollisuus kuulosti ihan hyvältä. Eppu Normaali sai meidät taas liikkumaan lähemmäs päälavaa. Uskomattoman hyvässä vedossa ovat miehet. Meininki oli mahtava ja piti siellä hiukan sitten jammaillakin Eppujen aikana. Kotimatkaamme siivitti perjantaina The Soulsin musiikki.

Lauantaina olimmekin reippaina ylhäällä jo heti aamusta ja käväisimme mieheni vanhempien luona. Kävin laittelemassa hiukan kynsiä ja kihartamassa hiuksia. Meidän 3,5 -vuotias kummityttömme huuteli minua kihartamaan hiuksiaan, kun äidinkin hiukset oli kiharrettu. Mahtavasti mimmi jaksoi istua paikallaan. Olivatten herrasväki lähdössä siis häihin. Kyselin tyttöseltä, että laittaako hän Tykkimäkeen sitten päälle rinsessamekon vai paidan, jossa lukee Pieni ihminen suuressa maailmassa. Tähän tyttö totesi että: "Tukkihumalassa". :D On siis hyvin aivopesty tämä mimmi.

Festareille suuntasimmekin sitten upeaa Kaija Koota katsomaan. Kaija Koosta on tullut myös yksi oma suosikkini, jonka keikoista on aina mukava päästä nauttimaan. Siinä lavan tuntumassa odotellessamme mietimme mieheni kanssa, ettemme oikein sovi joukkoon. Lähes kaikki ympärilläme olevat ihmiset, olivat hiukan nuorempia. Kaija veti upean keikan. Fiilistellä sai taas ihan urakalla. Voi jestas, miten hyvä fiilis keikasta jäi.

Hyvä fiilis tosin katosi reilun tunnin kuluttua, kun päälavalle nousi Petri Nygård. Voin kertoa, että vatsassa velloi ja tunsin jopa lievää pahoinvointia. Tämä ei suinkaan johtunut nautituista juomista. Mietin olenkohan ainoa, johon tämä musiikki ei uppoa, koska suurin osa ihmisistä tuntui osaavan kaikkien biisien sanat. Tosin, vaikka kuulin monet biisit ensimmäistä kertaa, jäivät sanat valitettavasti jo mieleen. Tässä vaiheessa sitten meinasi oma käpyni hieman palaa. Vaikea uskoa, koska olen niin tasapainoinen ja rauhallinen ihminen... ;) Anniskelualueella sai jonottaa juomista 15 minuuttia. Vessaan sai jonottaa suurinpiirtein yhtä kauan. Näihin yhdistettynä huono musiikki. Ei liene paras mahdollinen yhdistelmä?

Virosta saapunut Metsatöll soitti seuraavana melko raskasta rokkia/heviä. Menimme päälavan luokse odottelemaan Apulannan keikkaa. Siinä odotellessa rakas ystäväni sai minuun rutkasti energiaa, kun sain pari puhelua Oulusta. Kuuntelin puhelin tiukasti korvalla Pelko ja rakkaus -biisin, sekä Pettävällä jäällä. Johan löytyi hymy taas huulille. Sitten aloittikin Apulanta. En tiedä mistä se virtapiikki mahtoi tulla, mutta huomasin hyppiväni, jammailevani ja hilluvani ihan uskomattomalla tavalla. Muistin teiniajat ja juhannusfestarit Kouvolassa, joilla olen ollut Apulantaa katsomassa. Apulanta oli siihen aikaan minulle kova sana ja yllätyksekseni huomasin edelleen osaavani vanhojen biisien sanat: Hei, hei mitä kuuluu?, Anna mulle piiskaa, Silti onnellinen, Poistuisitko mun elämästäni. Apulanta veti siis uskomattoman hyvän keikan! Nautin ilmeisesti keikasta niin täysillä, etten muistanut edes ottaa kunnon valokuvia bändistä. :)

Seuraavana vuorossa oli Klamydia. Punkrokkia soittavat keski-ikäiset ovat jollain tavalla hellyyttäviä. :D Js kun ne ovat niin tosissaankin. Klamydia sai myös aikaan hyvää mieltä ja huomasin osaavani joitakin sanoja. Tosin monia Klamydian biisejä jäin myös kaipaamaan. Herrat olivat kaivaneet ohjelmistoonsa vanhempaa materiaalia. Klamydian jälkeen taivaalle nousi toinen toistaan upeampia raketteja. Mahtavan näköistä. Viikatteen siivittelemänä taivalsimme kotiin. Näin oli saatu päätökseen tämän vuotiset Pioneerifestarit, jossa tietenkin nähtiin ja moikkailtiin paljon tuttuja. Ehkä jopa joidenkin kanssa vaihdettiin kuulumisiakin. Tosin nyt päätin, että ensi vuonna saavat osaltani jäädä kyseiset kinkerit väliin, mikäli siellä ei esiintyjissä ole mitään todella kutkuttavaa. Yksi syy tähän päätökseen on festareiden ikäjakauma, joka on vuosikausia jo Koria Rollin aikaan ollut hyvinkin nuori. Hirveästi ei jaksa enää katsella kännääviä teinejä. Joten katsellaan, jäävätkö nämä kekkerit ensi vuonna väliin.