Loma loppuu, otetaan siitä kaikki irti!

Tykkimäki


Viikko Popedan keikan jälkeen samaiselle Tykkimäen lavalle nousi Yö. Tätä keikkaa oli odotettu kuin kuuta nousevaa, ainakin meidän 3,5 -vuotias kummityttö oli sitä odottanut. Me valmistauduimme iltaa varten jo hyvissä ajoin päivällä ja neidon hiukset kiharrettiin ja  vaaleanpunainen t-paita, jossa lukee Pieni ihminen suuressa maailmassa, piti laittaa päälle. Rusinapaketteihin vielä kortit kiinni ja ne reppuun mukaan. Näin olimme valmiit lähtemään kohti Tykkimäkeä keikkaa odottelemaan. Kummitytön äiti oli myös tietenkin mukana, sekä tämän äiti. Eli heidän perheestä oli naisia kolmessa sukupolvessa Yötä vastaanottamassa. Tykkimäen leikkipuistossa käytiin hiukan leikkimässä ennen keikkaa ja kummityttö käväisi laitteissakin. Sittenpä ei muuta kun lavan liepeille odottelemaan Yötä.

Ennen Yötä lavalla tosin nähtiin hiukan huumoripitoista taikuutta Taikuri Luttisen ansiosta. Hauska mieshän se oli. Meinasin jo aiemmin herran nähdessäni moikata tälle, kun näytti niin tutulta. Onneksi muistin samantien mistä mies oli tuttu. :D Käväisipä herra meiltä vielä viimeiset naurut irrottamassa, kun valtasimme lavan edustan hänen esityksensä jälkeen. Odotellessamme käväisi arvon herra Toikka rumpujaan testaamassa ja samalla sitten kummityttömme pääsi toimittamaan ensimmäisen rusinapaketin perille. Tyttöä kyllä kovasti ujostutti ja Ari oli yhtä kohtelias kuin aina.

Vihdoin nousi lavalle Yö koko komeudessaan ja täytyy sanoa, että kyllähän se pieni prinsessa siellä eturivissä hiukan huomiota sai. Kummityttömme kaivoi repusta toisen rusinapaketin ja rakas artistimmehan nosti hänet sitten lavalle asti niitä rusinoita artistille toimittamaan. Jälleen alkoi tyttöä ujostuttaa, eikä suusta tullut sanoja. Vähemmästäkin. Kun isommaltakin häviää ne sanat sen herran läheisyydessä. Mutta toimitettua ne siis tuli. Yö soitti jälleen upeasti. Hymy ja nauru oli taas herkässä ja huuliltalukutaidot koetuksella. Vauhdikkaalla tuulella tuntui olevan koko orkesteri. Oli mukava kuulla pitkästä aikaa Satukirjan sankari. Innostuipa sitten arvon basisti nakkailemaan plektroja yleisöön. Tällaista en kyllä Yön keikalla ollutkaan nähnyt.. ;) Tällä kertaa ilta päättyi Pettävällä jäällä balladiversioon ja ikävä tuli tuota omaa miestä, joka ei tyhmän iltavuoron vuoksi päässyt paikalle. Olli otti vielä lavalle kolme tyttöä hänen kanssaan laulamaan laulun loppuun. Upea ilta Tykkimäellä oli saatu päätökseen, kyllä tällä viikolla oli parempi meininki kuin viime viikolla.... ;)


Vantaa, Tulisuudelma
Aamupäivällä se oli sitten jo valmistauduttava iltaa ja viikonloppua varten. Tavarat kassiin ja rakasta ystävää odottelemaan saapuvaksi meille. Tytöt lähtivät sitten jälleen tien päälle ja nämä reissut on jo todettu vaarallisiksi. Etenkin kun kyseessä on Yö ja meillä yli Yön kestävä reissu. Se on jo aiemmin nähty, että näiltä reissuilta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Vantaa hotelli toivotti meidät tervetulleeksi hotelliin yöpymään. Keikkapaikkana en ole ikinä erityisemmin pitänyt Tulisuudelmasta. Minusta tuntuu, että aina sieltä löytyy jotain vikaa järjestelyissä. Muutenkin ravintola on pieni ja tunkkainen ja näin kesähelteellä siis myös melko kuuma. Mutta yllättävän monesti olen itseni paikalta löytänyt, koska sinne ei matkaa kuitenkaan kerry järkyttävän paljoa.
Ensimmäisenä hotellin käytävällä astellessa sandaali otti ja hajosi lähes atomeiksi. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä tutustumaan paikalliseen kauppakeskukseen, jossa kenkiä myyviä kauppoja oli kaikki kaksi. Ja ne sandalithan oli saatava. Loppuillasta tosin totesin, ettei se ollutkaan kovin hyvä valinta, korkoa oli ihan pikkuisen liikaa. Aikaa täytyi kuluttaa jollain lailla ennen keikkaa ja yläkerran aukeamista, joten ei muuta kuin Amarillon puolelle istumaan. Täytyy myöntää, että hiukan sitä nolotti lähteä tilaisuuden tullen pyytämään nimikirjoituksia kummitytölle, kun ei ollut oma olo enää skarpein mahdollinen. No, kerrankos sitä, jos toisenkin..

Vie mut minne vaan soimaan ja siitä se taas lähti. Keikka eteni omalla painollaan eteenpäin ja illan aikana saatiin nautia upeista biiseistä: Kun kohdataan, Se kerran kirpaisee, todellinen harvinaisuus Kiertolainen, sekä illan päättänyt Kuin sävel oisi hän. Enkeleiden kanssa tanssittiin ja paiskattiin jälleen asfalttiin. Pitkästä aikaa lähdettiin myös Yötä vastaanottamaan. Pelko ja rakkaus tuntuu vain paranevan kuuntelukertojen jälkeen. Juki lauloi tällä kertaa kolme kipaletta ja basson takaa kuultiin kappaleet Karheaa ja kaunista, Pudonneet ja Deadline. Vauhtia ei kyllä ainakaan itseltä puuttunut keikalla. Tällä kertaa en taas ollut mitenkään erityisen hyvä huuliltalukija, ei siis viestit tavoittaneet kuulijaa. Lystiä oli ja iltaa vielä jatkettiin keikan jälkeenkin. Pistäydyimme paikallisella karvakäsinakkikioskilla ja taisi meitä puraista joku kumma kärpänenkin, sen verran levottomiksi meni jutut ja nauru raikasi varmaan yli koko Vantaan. Parempi oli painua pehkuihin.

Aamupalalla ei taas voinut välttyä kaikenmaailman kohtaamisilta ja nauru raikasi sielläkin varmaan yli koko salin. Meiltä ei ihan onnistu pieni ja huomaamaton toiminta. Aamupalat meinasivat vielä mennä kaikenlisäksi väärään kurkkuun, kun edellisillan epäselväksi jäänyt asia sai selityksen. Voi hyvää päivää. Parempi oli painua huoneseen pakkaamaan tavarat ja jatkaa matkaa... Lähtiessä saimme vielä oikein mukavaa kohtelua Yön tekniikan kynä-osastolta. Kyllä siinä hiukan nauratti likkoja..


Kotka, Meripäivät

Me olimme ystäväni kanssa hoitaneet asiamme hyvin ja Kotkaan saapuessamme pääsimme melkeinpä suoraan ruokapöytään ja nauttimaan itse savustetusta kalasta ja muista herkuista. Mieheni ja hänen puolet sukuaan olivat meitä vastassa. Hiukan meinasi väsymys päivällä auringonpaisteessa painaa ja kuumuutta ainakin riitti. Kuumaa ja kosteaa ja hikistä oli tunnelma pihalla. Pikaiset valmistautumiset ja kohti Meripäiväareenaa. Minun mieheni ja hänen siskonsa mies jättivät ystävällisesti meidät melko lähelle festivaalialuetta ja menivät itse vielä etsimään autolle paikan. Meillä oli muka taas hirveä kiire. Sisään päästyämme, ei paikalla paljoa muita ihmisiä näkynytkään. Suoritimme ensimmäisenä lahjomisen ja veimme Horrorille pienen paketin verran naurua. Siinä on niin ihana tyyppi, että ansaitsee muistamisensa syntymäpäivänään, vaikka oikea päivä onkin vasta puolen yön jälkeen. Meinasi näyttää jo hiukan huonolta, mutta ennen kuin Yö aloitti oman settinsä oli paikalle saapunut kiitettävästi ihmisiä. Häiritsimmepä hiukan myös ahkeria miehiä töissä puhumalla pienellä ja hentoisella äänellä siinä edessä, ihan vaan kostoksi aamuisesta.


Voi sitä jälleennäkemisen riemua taas, kun rakas artistimme huomasi mieheni olevan paikalla. En tosin tiedä, onko tunne niin molemmin puolinen... ;) Yö soitti takuuvarmaa hittikamaa, joka upposi yleisöön hyvin. Hetki herkisteltiin Ei rakkaus kuole milloinkaan balladiversiolla ja täytyy sanoa, että kun tätä versiota on kuullut nyt useammin, niin pidän tästä melkeinpä enemmän kuin siitä nopeammasta versiosta. Pettävällä jäällä sai taas tunteet pintaan. Artisti pudotteli taas pariin otteeseen omilla kummallisilla jutuillaan, niin että naurusta ei meinannut tulla loppua lainkaan. Ilta päättyi meripäivien tapaan kappaleeseen Kotkan poikii -kappaleeseen ja kyllähän sen tahdissa heiluttiinkin.

Yön jälkeen suuntasimme askeleemme nauttimaan ulkoilmasta, auringonpaisteesta ja hyvästä seurasta. Tällä välin areenalla soitteli Mikko Herranen, tuo The Voice Of Finland -ohjelmasta tutuksi tullut mies. On muuten hyvä ääninen herra. Melko monipuoliselta kuulosti biisisetti. Täytyy sanoa, että ei voi muuta kuin hattua nostaa. On siinä melkoinen tyyppi. Seuraavana lavalle nousi Happoradio. Yritimme miettiä Happoradion biisejä, mutta eipä tullut montaa hittibisiä mieleen. Kunnes se orkesteri oikeasti siellä lavalla oli. Olihan niitä hittibiisejä ja varmaankin joka toisesta osasin jopa sanat tai ainakin kertosäkeen.



Yön jälkeen lavan valtasi Ikurin turbiini. Valtavalla sykkeellä ja höngällä herrat ottivat lavan ja yleisön haltuunsa. Virtaa valui lavalta ainakin minuun ja hymy oli erittäin herkässä. Kehuinko jo viimeksi Costelloa? En ehkä tarpeeksi. Nyt oli nimittäin sellaista menoa ja meininkiä, että hikihän siinä meinasi tulla. Tämäkin herra taitaa erittäin hyvin poseeramisen jalon taidon. Lacu kävi viskaamassa parin kapuloita yleisöön ja minäpä sain toisen niistä. Täytyy sanoa, että on hiukan onnellinen uuden kapulan omistaja. Tähän päälle vielä melkein kiinni saatu Costellon plektra (jota en aivan saanut kiinni ja se otti ja hävisi, mutta ajatus siitä, että se oli minulle osoitettu lämmitti paljon). Ensi kerralla kun lähden katsomaan Popedaa jonnekin  varaan mukaani haavin tai pesäpalloräpylän, niin voisi saada jotain kiinnikin. Minä kun olen tottunut nappaamaan hiukan isompia esineitä (vesipulloja), niin kapulat ja plekrat ovat jotain hiukan haastavampaa. Mietin siinä, että jos tämä onkin joku salaliitto. Olli on tietysti maksanut Popedan äijille, että ne yrittäisivät lahjoa minut vaihtamaan heidän leiriinsä. Näin sen täytyy olla. Popedahan veti siis uskomattoman hienon ja energisen keikan.

Näyttää siltä, että mitä isompi lava ja yleisö, sen paremmin Popeda vetää. Ainakin kun käy muutaman keikan vuodessa. Yöhön minulla taas on niin erilainen suhtautuminen, kun minä EN odota ensimmäisenä kuulevani Hit Music Only -keikkoja vaan pidän Yössä juuri siitä, että illasta toiseen ei soi samat biisit. Yö soittaa mollivoittoista musiikkia ja Popeda taas hyvin iloista tai ainakin hyymöri-pitoista musiikkia. Samalle viivalle niitä ei voi siis missään tapauksessa laittaa. Molemmat olivat Meripäivillä ehdottomasti hyviä.

Viimeisenä lavalle nousi Leningrad Cowboys ja muutaman biisin kuunneltuamme suuntasimme autolle ja olimme valmiita luovuttamaan näiden festivaalien osalta. Taivaalla oli aivan omat valospektaakkelit ja koko taivas välkkyi aika ajoin. Vettäkin tipautteli taivas hiukan niskaan. Mieheni siskolle päästyämme vasta kuulimme kunnolla ukkosen ja aika hurjaltahan se kuulosti ja näytti, kun pitkän aikaa taivas jyrisi ja välkkyi samaan aikaan. "Kun Yö on musta, kun Yö raivoaa"

Tähän on hyvä lopettaa kesän keikat. Huomenna koittaa arki töiden suhteen ja paluu "normaaliin" koittaa taas. Elokuun viikonlopuille kun on suunniteltu jotain aivan muuta ohjelmaa, kuin Yö.