Vähä kuivempaa ja vähä märempää

Esakallio 11.7.2012  

Hip hei! Täällä taas ollaan! Olettekin varmasti jo ehtineet kaipailla tässä viikon aikana. Ei hätää täältä sitä taas sitten sataa. Keikkakertomuksia siis. Torstaina tie vei Somerolle. Ystävä napattiin taas matkan varrelta kyytiin ja ei muuta kuin auton nokka kohti seikkailuja. Ystävällismielinen navigaattorini oli tällä kertaa valinnut reitiksemme hyvin kapeita ja mutkaisia teitä, mutta saimmepa nauttia maaseutumatkailusta. Pienen etsinnän jälkeen löysimme kuin löysimmekin Somerolta ABC-aseman, jossa kävimme tankkaamassa itsemme.

Esakallio on hyvin viihtyisän oloinen paikka. Pisteet myös siitä, ettei juomia saanut tuoda lavan lähelle, vaan ne piti nauttia baarin puolella. Kuinka monet kerrat onkaan ollut siiderit kengillä ja niskassa. Täällä sitä pelkoa ei ollut. Illan aloitti Stand Up koomikkojen After Ski-kiertue. Illan isäntänä toimi Jape Grönroos, yleisöä kävivät viihdyttämässä myös Jussi Simola ja Ismo Leikola. Herrat kutkuttelivat nauruhermoja oikein urakalla. Samalla muistin miksi olemme valinneet yleensä paikkamme kauempaa, kun olemme käyneet stand uppia katsomassa. Lähellä olijat voivat varautua vuorovaikutukselliseen suhteeseen koomikkojen kanssa. Tätä sitten sain osakseni oikein urakalla. Kiitos Jape Grönroosille.

Nousihan sinne lavalle myös eräs poikapoppoo. Myös Yöksi heitä kutsutaan. Hymy oli jälleen herkässä. Mahtavia biisejä saatiin taas kuulla: Rakkauden vahvistama, Kun kohdataan sekä yksi erittäin harvinaislaatuinen pätkä. Olli lauloi pienen pätkän Levotonta tuhkimoa! Kyllä, aivan oikein. Hämmentävää, mutta totta. :D Pelko ja rakkaus soi upeasti, enkä oikeasti malta odottaa siitä ilmestyvää sinkkua, jotta pääsen sen rauhassa kotona kuuntelemaan ja pureskelemaan sanoitusta. Elokuuhun asti pitäisi malttaa mielensä. Viime aikoina rakas artistimme on ajoittain ollut sanojen kanssa hiukan hukassa.. mutta suotakoon se hänelle, eihän niitä biisejä olekaan paljoa, jotka pitäisi ulkoa osata. Juki ilahdutti biiseillä Pudonneet ja Oikee Enkeli. Rumpujen takana oleva herrasmies oli vallan hulvattomalla päällä. Ei kyllä paljon huonommaksi jäänyt rakas artistikaan. Tässä vuosien varrella on muuten huomattavasti karttunut huuliltalukutaito. Ilta päättyi komeasti Ei rakkaus kuole milloinkaan balladiversioon, eli lavalta potkittiin Juki, Ari ja Daffy pois ja Mikko, Jaska ja Olli esittivät viimeisen kappaleen. Näin oli taas yksi upea ilta saatu päätökseen.
Kotimatka taittui ihanan ystävän seurassa, valaistuvassa kesäyössä. Usva näytti kauniilta peltojen ja järvien päällä ja hymy korvissa ajeltiin taas kotiin.

Lahden Yöt 12.7.2012

Seuraavana päivänä auton nokka kohti Lahtea ja Lahden Öitä. Upea kattaus oli tarjolla: Popeda Chisu ja Yö. Kolme järkyttävän kovaa kotimaista valtasivat lavan Lahden Yössä. Lahden öitä on järjestetty 10 vuotta. Onnea heille siitä ja kiitos tästä upesta artistikattauksesta, koska yleensä Lahden öissä Popeda ja Yö ovat esiintyneet eri päivinä.

Ensimmäisenä lavan ja yleisön siis valloitti rokkikukot Tampereelta. Pate on uskomattoman hyvässä kunnossa. Herra vietti myös syntymäpäiviään ja kävi yleisöstä keräämässä onnitteluruusut. Tykkibändi kaikin puolin. Hittejä hittien perään ja hyvä fiilis lavalta tarttui myös ainakin minuun. Unohtamatta tietenkään mainita, että Costello on aivan huippu. Häntä sekä katselee, että kuuntelee mielellään. Costi lauloi soolona tällä kertaa Viimeiseen korttiin -biisin ja tulkintahan oli mitä mahtavin. Kitarataiturointia tuli seurattua hymy huulilla. Samoin kuin rumpujen takana olevan herra Lacu. Siinä miehessä riittää muuten virtaa. Jestas sentään. Lacua seuratessa ei voi muuta kuin nauraa. Niin hulvatomia on herran ilmeet ja eleet.

Seuraavana lavalle nousi Chisu. Aiempaan kokemusta ei tämän artistin livekeikoista siis ole. Niin ja sain siinä muuten kuulla olevani tosifani, kun eräs tuttu siihen viereen ennen Chisua tuli ja hehkutti ettei olekaan aiemmin minun vieressäni Yön keikalla ollut. Chisu oli hyvä ja ihanasti eli biisiensä mukana. Mitään suurta kipinää ei kuitenkaan syttynyt, liekö puolessa välissä keikkaa alkaneella sateella jotain osuutta asiaan. Päättelin Ollinkin päässeen paikalle, kun sadepilvetkin tulivat. Chisuhan tietysti esitti myös hittejä hittien perään ja ilta hänen osaltaan päättyi uskomattoman kauniiseen kappaleeseen Yksinäisen keijun tarina. Meinasi siinä muutama kyynelkin silmäkulmasta karata.

Yö nousi lavalle ja vettä tuli taivaalta aika reilusti. En muista olenko ollut aiemmin noin märällä keikalla. Fiilis oli kuitenkin korkealla ehkäpä osittain myös sen sateen vuoksi. Hymy oli taas herkässä. Enkelifania hemmoteltiin jälleen ja kaikki kolme eri vuosikymmenten enkelibiisiä kuultiin. Muuten keikka oli hyvinkin tuttua ja turvallista Hit Music Only -kamaa, eli Tia-Maria, Pettävällä jäällä, Vie mut minne vaan, Pieni Ihminen suuressa maailmassa, Niin paljon me teihin luotettiin, Kiitos ja kunnia, Tie sydämeeni, Laulu rakkaudelle, yms. (esittämisjärjestyksessä biisit eivät ole). Rakas artistimme putosi sanojen kanssa taasen pariin otteeseen ja nauroin itsekin niin paljon, ettei minustakaan ollut auttamaan. Lystikästä siis taas oli. Yleisö eli mahtavasti mukana sateesta välittämättä. Onneksi sade taukosi lopussa sen verran että sai muutaman kuvankin otettua. Minä kun en nykyään enää viitsi oikein ottaa valokuvia sisäkeikoilla ja melko harvinaisia nämä ulkokeikat ovat omalta osaltani tänä vuonna.

Sadetakki piti sateen ulkopuolella, mutta kotimatkalla oli pakko vääntää lämpöjä autossa kovemmalle. Kotiin päästyäni ripustelin housuja ja laukkua kuivamaan. Samoin kuin laukussa olleita tavaroita. Ei se laukku sitten niin hyvin sitä vettä pitänytkään ulkona. Hiukan kylmä meinasi olla nukkumaan käydessä, kun housut olivat kastuneet sen verran, että viluhan siitä märästä samalla tuli. Älkääkä nyt ajatelko mitenkään kaksimielisesti tätä asiaa. ;) Nyt sitten pidetäänkin kahden viikon tauko Yön keikoista, eli herrat pääsevät nauttimaan keikoista ilman minua. Tai ehkä parempi kun en lupaa mitään. Katsellaan nyt... ;)