sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Suvi pimeän syksyn keskellä

26.10.2013 Helsinki, Iskelmäbaari Tähti


Kuten jo aiemmin mainitsin oli ohjelmassa jotain aivan muuta tunnelmaa. Aiemmin viikolla tarjoutui tilaisuus ottaa osaa kilpailuun. Kerrankin kilpailuun osallistuminen meni nappiin ja takataskuun tipahti liput tälle illalle. Hyvissä ajoin saavuimme rakkaimman ystäväni kanssa Helsingin Iskelmäbaarin oven taakse. Ystäväni olin valjastanut kuljettajaksi, koska minulla iskee Helsingin keskustassa paniikki ja ahdistus ratin takana. Ystäväni oli siis turvallisesti kuljettanut meidät perille.

Vihdoin ovet aukenivat ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi Suvi Teräsniskan uuden Pohjantuuli-albumin ennakkokuuntelu tilaisuuteen. Täytyy sanoa, että vasta paikan päällä tajusin miten mahtavaa oli päästä osalliseksi tällaista hienoa tilaisuutta. Kuuntelimme läpi kaikki uuden levyn kappaleet ja Suvi kertoi tarinoita biisien takaa. Melkoiseksi nieleskelyksi ja silmien räpytelyksi se ensin meinasikin mennä. Tunnelmallisia kappaleita levy täynnä. Upeita tarinoita biiseissä kerrottavaksi ja sellainen täydellinen keskittyminen biisien kuunteluun ja totaalinen uppoutuminen tarinoihin oli upeaa. 

Paikalla oli noin 40 henkeä ja tunnelma oli leppoisa ja ainakin minä uppouduin täysin musiikkiin. En muista koska viimeksi olisi tapahtunut moista täydellistä keskittymistä ja herkistymistä ja vielä niin monen kappaleen kohdalla. Suvin levyssä on mahtava lapintaikaa ja helposti ainakin oma mielikuvitukseni lähti liikkeelle ja oli helppo nähdä mielessään lapinnoitia, revontulia, jylhiä maisemia... Käsittämätöntä, miten musiikki voi saada tällaista aikaan. Lämpimästi voin suositella kaikille Suvin uuden levyn hankintaa ensi perjantaina, kun levy kauppoihin saapuu. Levy on minun mielestäni ehjä kokonaisuus ja odotan jo kovasti, että pääsen uudestaan biisejä kuuntelemaan. Levy on täynnä upeita kappaleita ja Suvin tulkitsemana ne todella heräävät henkiin.


Tämä jos mikä on mahtavaa fanien huomiointia. Tunnelma oli melko intiimi ja tunsin todella olevani etuoikeutettu päästessäni mukaan tällaiseen. Toivottavasti muutkin artistit samanlaisia järjestäisivät. Samallahan tarjottiin tietenkin tilaisuus saada nimikirjoituksia ja ottaa yhteiskuvia ja vaihtaa muutama sananen artistin kanssa. Lauri Tähkähän oli vastaavanlaisia tilaisuuksia järjestänyt uuden levynsä ilmestyessä. Artisti pääsee näin ollen lähelle fanejaan ja fanit taas saavat ainutlaatuisia kokemuksia muistojensa kirjaan ja pääsevät tapaamaan idoliaan. Hieno ele. Mahtavaa, myös että Iskelmä-radio on mukana tällaisissa tapahtumissa, jotta tällaisten tapahtumien järjestäminen on mahdollista.

Illan kruunasi vielä Suvin keikka. Viime kerrasta onkin jo aivan liian kauan aikaa. En voi ymmärtää, miten Suvin keikat ovat viime aikoina menneet osaltani ohi, enkä ole saanut itseäni liikuteltua Suvin keikoille. Nyt siihen kuitenkin siis avautui mahdollisuus. Täytyy sanoa että Suvi ei koskaan petä.


Viime kerrasta kun on niin paljon aikaa, niin nyt huomasin esimerkiksi biisien sovitetun hyvin erilaisiksi versioiksi, kuin levyllä. Sopivasti erilaisia olematta kuitenkaan liian erilaisia. Yleisö lauloi ihanasti mukana ja tunnelma Tähdessä oli hyvä. Suvin kitaristikin on vaihtunut sitten viime näkemän. Vesku istuu bändiin hyvin ja on käsittämättömän lahjakas kitaristi. Muut pojat ovatkin pysyneet samoina jo pitkään. Koskettimien takana häärivä upea Matti, rumpuja valtavalla iloenergialla paukuttava Mikko ja basson varresta löytyvä Jouko. Mahtava jengi kaiken kaikkiaan. Myös valot ovat kokeneet melkoisen uudistuksen ja täytyy sanoa, että Suvin esiintymisessä nautin kyllä täysillä visuaalisesta ilmeestä, joka valoilla oli saatu aikaan. Tunnelmat vaihtelivat herkästä ja etenkin herkistävästä hyvinkin vauhdikkaaseen menoon ja meininkiin. 

Kyyneleitä ei voinut pidätellä, kun kuulin ensimmäistä kertaa livenä Suvin version Hän tanssi kanssa enkeleiden kappaleesta. Suvin tulkinta tekee tekstille oikeuksia ja koskettaa syvältä. Muuten nautiskelin tutuista kappaleista, joita olen vuosia kuunnellut. Hento kuiskaus raikasi salissa komeasti kuorolauluna ja se tuntui Suvin puolesta hyvältä. Särkyneiden sydänten tie on kautta aikain ollut yksi suosikeistani ja on mahtavaa että kappale on säilynyt biisisetissä. Ei saa kesyttää kuuluu myös sellaisiin biiseihin, jotka herättävät minussa suuria tunteita. Biisisetti käsitti melko hyvän kattauksen Suvin uran varrelta.

Suvi ja pojat päättivät illan komeasti Jos menet kappaleeseen. Suvin keikka herätti suuria tunteita ja samalla sen valtavan ylpeyden ja onnellisuuden hänen puolestaan. Suvi on tehnyt paljon työtä menestyksensä eteen, eikä voi muuta kuin nostaa hattua. Tuntuu kuin vasta eilen olisin törmännyt Yön keikalla tähän pieneen teinityttöön, jonka huumorintaju on aivan hulvaton ja jolla on lämmin sydän. Vaan johan siitä on tainnut kuutisen vuotta aikaa kulua. Suurella mielenkiinnolla olen Suvin uraa seurannut ja hänen kappaleitaan kuunnellut. Ei Suvia turhaan tituleerata Iskelmätaivaan kirkkaaksi tähdeksi. Jalat maassa ja sydän puhdasta kultaa. Niin ja se ääni on aivan taivaallinen, jota olen ihaillut siitä asti, kun ensimmäisen kerran olen Suvin laulua kuullut. Pitkän tien on Suvi jo artistina kulkenut, toivottavasti matka jatkuu ja soitto soi.


Tämä viikonloppu kuuluu sarjassamme ikimuistoisimpiin viikonvaihteisiin. Huikea Yön keikka perjantaina ja lauantaina mahtava Suvin keikka ja uuden levyn ennakkokuuntelu. Livemusiikilla on minuun ihmeellinen vaikutus. Sen kautta voi hengittää tunteita ulos, nauraa ja itkeä. Mieleen jäi levollinen ja hyvä fiilis kaikinpuolin. Aivan mieletöntä. Huikeaa on myös se, että näitä tunteita saa jakaa rakkaimman ystävän kanssa, jonka livemusiikki on elämääni tuonut. Paljosta olen taas suonut kiitosta tämän viikonlopun aikana. Harvinaisen hienoja hetkiä ja suuria tunteita, niistä oli tämä viikonloppu tehty. Kaikki ylisanat on jo käytetty, eikä todellakaan suotta. Nyt ei voi muuta kuin huokaista syvään ja suoda kiitollisuutta moneen suuntaan.


Muistakaahan kipitellä kauppoihin ensi viikon perjantaina hankkimaan Suvin uusi levy ja nauttikaa. Niin minä ainakin aion tehdä.



lauantai 26. lokakuuta 2013

iHQ Yötä Vääksyläiset!

25.10.2013 Vääksy, Tallukka



Päivähän oli hyvä käynnistellä laittelemalla hiukset jo aamusta ojennukseen ja suuntaamalla työmaalle. Jälleen aivan uusi työmaa ja uudet ihmiset, mutta se nyt näköjään kuuluu tähän hommaan. Jaa mihinkö, no jätetään se arvoitukseksi. Nuorten kanssa duunia siis päivittäin teen. Perjantaina oli aivan huippua, kun eräs poika luki hupparini selkämystä ja lauloi sen jälkeen pätkän Rakkaus on lumivalkoista. Harva teini taitaa Yötä kuunnella, vaan onneksi löytyy niitäkin. Ja hauskaahan se oli, kun tämä heppu tiesi edes mistä bändistä on kyse.

Reippaan ja hyväntuulisen työillan jälkeen oli aika ottaa auton suunnaksi taas rakkaan ystäväni koti. Ystävän luona ehti vaihtaa vaatteet ja ajella pienen matkan Vääksyyn. No tämähän on jo tuttu paikka. Niin, olenhan minä siellä käynyt yhden kerran. Mutta siis tuttu paikka, ja hyvä seura. Viimeksihän Vääksyssä on oltu keväällä ja tuossa silloista blogitekstiä lukiessa huomasin, että minulla on taas ollut kriisi jos toinenkin. Voi hyvänen aika, ei niitä asioita nyt aina kannata niin vakavasti ottaa. Vaikka minkäpä sitä pieni ihmismieli itselleen voi? Etenkin kun kyse on omasta idolistaan, joka on kyllä paljon muutakin kuin vain pelkkä idoli.


Ilta käyntiin ja herrat lavalle. Mahtavaa. Hymy huulilla oli taas helppo olla. Bändi oli kovassa vedossa, mutta nyt täytyy kyllä kehua tuota rakasta artistiakin. Voi Olli, Olli. Kyllä oli taas miehellä viihdytysvaihde täysillä päällä ja monet naurut sai aikaan. Hyvälle tuulellehan siinä väkisinkin tulee. Puhumattakaan mahtavista kappaleista. Heti toisena kuultiin Särkynyt enkeli ja hetken päästä Pieni ihminen suuressa maailmassa. Uijuijui. Hiukan herkisteltiin Sano että jäät kappaleen tahdeissa. Melko nopeatempoisia kappaleita kuultiin koko ilta. Kuorotyttö, Tie sydämeeni, Onnen hohteessa, Se kerran kirpaisee, eli siis todellakin nopeissa tunnelmissa mentiin. Encore on ollut nyt melkolailla sama, eli Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja Rakkaus on lumivalkoinen. Mahtavan hyväntuulinen ilta ja hyvää ja positiivista energiaa sai rutkasti. 


Olli on ihana, silloin kun haluaa olla, tänään oli sellainen ilta, liekö niillä lahjuksilla osansa asiaan?!? Mene ja tiedä. Rumpujen takana on aivan mahtava velikulta, jonka silmäkulmasta ei pilke ihan heti lopu. Jaska on urkujensa takana aivan mahtava, kohtelias ja kiva herrasmies. Kitaran takana on mahtavan upea ja taitava kitaristi, jota voisi kuunnella koko päivän. Mikko ja koskettimet on aivan uskomaton yhdistelmä. Sitäkin voisi kuunnella vaikka koko päivän. Siinä vaan on kertakaikkisen lahjakas ja upea tyyppi. Unohtamatta Jukia, jolta muuten kuultiin Oikee enkeli ja Deadline. Hyväntuulinen ja aivan mahtavalla äänellä varustettu tyyppi basson takana.


Nämä on niitä iltoja, joiden takia kerta toisensa jälkeen löydän itseni Yön keikoilta. Se tunne, jonka Vääksystä sai, saa minut ajamaan vuoden aikana tuhansia kilometrejä vain sen keikan takia, joka saa tämän tunteen minussa aikaan. Se on sitä musiikin taikaa ja erityisesti Yön taikaa. Ei tähän tunnelmaan moni bändi pysty. Paljosta olen kiitollinen. Nämä on näitä päiviä. Vaan jatketaanpa vielä reissailua, nyt hiukan erilaisissa tunnelmissa.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Lähde Lappeerantaan, humppa siellä soi!

11.10.2013 Lappeenranta, Monrepos


Mukavan ja musiikin täyteisen työillan jälkeen ehti hyvin vielä starttaamaan auton ja ottamaan suunnaksi Lappeenrannan. Töissä minun musiikkitietämystäni räpin suhteen on pyritty laajentamaan viime aikoina ja täytyy sanoa, ettei se välttämättä ihan huono asia ole. Eihän se nyt niin huono skene olekaan.

No, illalla kuitenkin suuntana Lappeenranta ja tanssiravintola Monrepos. Tämä oli minulle aivan uusi tuttavuus. Tilaisuus piti kuitenkin käyttää hyväksi, koska harvemmin täällä suunnalla keikkoja on ja Lappeenrantaan ei ole meiltä kovin pitkä matka. Hiukan kyllä kirpaisi, kun lipun hintaa katsoi. Oli meinaan melko suolainen hinta, jonka siitä joutui maksamaan. Samalla rahalla kun saattaa päästä jo pienemmille festareille ja nähdä samalla rahalla useamman bändin. Vaan mitäpä sitä ei tuon rakkaan kahden kirjaimen eteen tekisi.

Bändin odottelu meinasi käydä hiukan tylsäksi, nyt kun olin yksin liikkeellä. Paikalle ei myöskään ollut eksynyt kovin montaa tuttua. Vaan onneksi on olemassa Satu ja Pipsa, joiden seurassa voi kuluttaa leppoisasti aikaa jutustellen kivoja. Sattuipa siinä hauska kohtaaminen myös erään vahvasti alkoholijuomia nauttineen fani-collegan kanssa. "Siis oot sie joku laulaja?" "En." "Siis sulla on mahtava ääni." "Kiitos kiitos.". Voi hyvänen aika. Kylläpä oli hämmentävä kohtaaminen. Hyvälle tuulelle se toki sai ja hymyn huulille. No, taitoi olla hiukan vaikkua tädin korvissa, mutta väliäkö sillä. Ihan hauskaahan tämä on.

Vihdoin herrat astelivat lavalle sen uuden intron tahdissa. Nyt kun siihenkin on jo tottunut,
niin se alkaa kuulostaa erittäin hyvältä. Ihanat tutut sävelet ja Likaiset legendat pyörähtää käyntiin. Taas saa heittää huolet perimmäiseen nurkkaan, ainakin keikan ajaksi. Nyt kun olen yrittänyt hiukan siirtyä omalta "vakiopaikaltani" sivuun, joutuu hieman vielä hakemaan sitä, että näkisi etenkin Arin ja Jaskan hyvin. Ne velikullat ovat aivan ihania. Nyt näin vain kun Ari meinasi tikahtua nauruun, enkä nähnyt ollenkaan mitä Jaska puuhaili. Hitsi. Vaan saipa kyllä täysin rinnoin nauttia Daffyn soitannasta. Silmät kiinni ja Daffyn soolot ikäänkuin virtaavat sisään. Ihan mahtavaa.

Pitkästä aikaa kuulin Vain varjot häntä seuraa -kappaleen ja tämäkin kuuluu sellaisiin biiseihin, jotka tuovat jonkun tietyn fani-collegan mieleen. Sua muistoistani pois en saa kolahtaa aina. Siinä vaan on aivan huikea kappale. Pettävällä jäällä saa aina tunteet pintaan. Onnen hohteessa on noussut mukaan keikkoihin ja se onkin jäätävä kappale, mikäli sitä tarinaa miettii. Ihana oli kuulla myös Syyt syntyjen. Hiukan ehkä harmittaa, miten vähälle soitolle on nyt jäänyt koko Pelko ja rakkaus -levy. Kovasti toivoisin kuulevani levyn nimikko kappaleen jossain joskus. Minä pidän siitä biisistä kovasti. Illan helmiin kuului myös ehdottomasti Jukin Karheaa ja kaunista. Toisena biisinä Juki lauloi tietystikin Deadlinen. Ylättikö toinen biisi jonkun? Rakkaus on lumivalkoinen tuli jälleen balladiversiona.


Täytyy vielä nyt erikseen kehua Aria. Herra oli nimittäin sellaisessa vauhdissa, että HUH! Kyllä oli taas hymy herkässä. Eikä nyt unohdeta kehua Mikkoa, jonka soittoa ei voi kuunnella kuin ihaillen. Etenkin balladeissa Mikon soitto pääsee oikeuksiinsa, koska silloin se kuuluu kaikista parhaiten ja siitä nauttii aivan toisella tapaa. Ja Olli on Olli. Kyllä oli hymy herkässä, kun seuraili herran tanssiliikkeitä ja muita ilveilyjä. Kyllä kelpaa näiden herrojen perässä ajella, ikinä ei tarvitse pettyä. Keikat saavat lähes poikkeuksetta hymyn huulille ja mielen rentoutumaan. Ihan mahtavaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pressan YÖssä

5.10.2013 Helsinki, Pressa

Lauantai starttasi hyvässä seurassa ja päivä suorastaan lentää liihotti eteenpäin. Jotainhan siinä päivän mittaan ehti puuhailla kotonakin. Nautiskelimpa myös vauhdista ja vaarallisista tilanteista ihan noin niinkuin elokuvan merkeissä. Sitten päivä alkoi vaihtua hiljalleen illaksi ja oli otettava jälleen auto alle. Tosin tällä kertaa tie kuljetteli meikäläisen ihan pienen matkan ja sitten saikin hypätä rakkaan Ystävän kyytiin. Suuntana Helsinki, johon minä EN aja. Niin siis meillähän ei ollut mikään kiire. Kummallista kyllä auton nopeusmittari ylitti 130 melko monta kertaa. Muutamien kirosanojen jälkeen löytyi jopa parkkiruutu autolle. Jälleen oli liikenteessä kaksi hyvin rauhallista ja tasapainoista ihmistä. "Nyt ei kannattais tulla siihen eteen. Tää voi ajaa yli s**tana." Eikö vain ollakin fiksuja ja filmaattisia?

No siis pointtina se, ettei tälläkään kertaa myöhästytty. Ajoissa oltiin. Sanoinko viimeksi jo että Jaska rules. Sanon sen taas. Jaska rules. Ystävällinen ja sympaattinen ja vallan valloittava tyyppi kertakaikkiaan. Me istuskelimme ystäväni kanssa nurkan takana piilossa, kun yökerhon ovelle muodostui jono. Kuuntelimme samalla pubissa esiintyneitä muusikoita ja heidän menonsa kuulosti melko hauskalta. Vihdoin avautuivat ovet yökerhoon ja porukka alkoi valua hitaasti sisään. Siis paino sanalla h i t a a s t i. Pienenä miinuksena mainittakoon sellainen, että arvon järjestyksenvalvojat hoksasivat ilmeisesti vasta meidän jälkeen, että ennakkolipulla voi sujahtaa jonon ohi. Meidän edellä oleva naisporukka toi hyvin selvästi esiin selkeän tyytymättömyytensä siihen, että he joutuivat jonottamaan.


Odottelu sujui taas jotenkin tuskaisen hitaasti. DJ soitti musiikkia melko laidasta laitaan, tosin täytyy sanoa että hiukan turhan paljon paino oli 90-luvun discorenkutuksissa. Vaan onneksi saatiin nauttia kotimaisistakin biiseistä. Pressassa muistan joskus järkyttyneeni suuresti, kun siellä olen törmännyt elämäni ainoaan unisex-vessaan. En tiedä onko tämä toiletti vielä käytössä, mutta tällaiselle maalaistollolle se oli melko suuri shokki.

Onneksi kello löi tänäkin iltana jossain vaiheessa ne lukemat, että pääsi nauttimaan introsta. Mieli rentoutui, syvä huokaus, jolla päästää kaikki huolet ja murheet hetkeksi ulos mielestä. Hyvä fiilis. Hymy huulilla. Äijät lavalle ja shöy käyntiin. Ihan parasta.

Biisit miellyttivät tietysti hyvin paljon. Yötä vastaanottamaan saa aina ison hymyn huulille ja koko kropan läpi virtaamaan järjettömän hyvänolon tunteen heti ensimmäisistä sävelistä lähtien. Sua muistoistani pois en saa, tämä kappale on vaan minulle niin rakas. Jukin laulamana Paljon enemmän kolahtaa myös melko kovaa. Haaksirikko sai melkein tipan silmän, mutta vain melkein. Rakkaus on lumivalkoinen pitkästä aikaa balladiversiona. Jos joku ei tiedä mikä on balladi, kysykääpä Ollilta, se varmaan osaa asian jotenkin parhaaksi selittää. Ainiin sehän tässä piti vielä sanoa, että Daffyn kitarasooloja kuunnellessa ihminen sulaa. Aivan ihanaa ja sieluun asti menevää soitantaa. Sitä soitantaa voisi kuunnella koko päivän. Laittaa vain silmät kiinni ja nauttia.

Jatketaanhan taasen. Täytyisi tässä laittaa tilaukseen eräs Olli Lindholmin joululevy, jota muuten odotan innolla. Levyhän ilmestyy 15.11. ja sen voi ennakkotilata vaikkapa Elvikseltä. Johonkin konserttiinkin pitäisi lippuja hommata. Kirkkokonserttipaikathan voi tarkistaa Karppaselta. Joten ei muuta kuin laittamaan levyjä tilaukseen ja hommaamaan lippuja Ollin konsertteihin. Minä ainakin haluan päästä hakemaan joulutunnelmaa jostain kirkkokonsertista.