25.10.2013 Vääksy, Tallukka
Päivähän oli hyvä käynnistellä laittelemalla hiukset jo aamusta ojennukseen ja suuntaamalla työmaalle. Jälleen aivan uusi työmaa ja uudet ihmiset, mutta se nyt näköjään kuuluu tähän hommaan. Jaa mihinkö, no jätetään se arvoitukseksi. Nuorten kanssa duunia siis päivittäin teen. Perjantaina oli aivan huippua, kun eräs poika luki hupparini selkämystä ja lauloi sen jälkeen pätkän Rakkaus on lumivalkoista. Harva teini taitaa Yötä kuunnella, vaan onneksi löytyy niitäkin. Ja hauskaahan se oli, kun tämä heppu tiesi edes mistä bändistä on kyse.
Reippaan ja hyväntuulisen työillan jälkeen oli aika ottaa auton suunnaksi taas rakkaan ystäväni koti. Ystävän luona ehti vaihtaa vaatteet ja ajella pienen matkan Vääksyyn. No tämähän on jo tuttu paikka. Niin, olenhan minä siellä käynyt yhden kerran. Mutta siis tuttu paikka, ja hyvä seura. Viimeksihän Vääksyssä on oltu keväällä ja tuossa silloista blogitekstiä lukiessa huomasin, että minulla on taas ollut kriisi jos toinenkin. Voi hyvänen aika, ei niitä asioita nyt aina kannata niin vakavasti ottaa. Vaikka minkäpä sitä pieni ihmismieli itselleen voi? Etenkin kun kyse on omasta idolistaan, joka on kyllä paljon muutakin kuin vain pelkkä idoli.
Ilta käyntiin ja herrat lavalle. Mahtavaa. Hymy huulilla oli taas helppo olla. Bändi oli kovassa vedossa, mutta nyt täytyy kyllä kehua tuota rakasta artistiakin. Voi Olli, Olli. Kyllä oli taas miehellä viihdytysvaihde täysillä päällä ja monet naurut sai aikaan. Hyvälle tuulellehan siinä väkisinkin tulee. Puhumattakaan mahtavista kappaleista. Heti toisena kuultiin Särkynyt enkeli ja hetken päästä Pieni ihminen suuressa maailmassa. Uijuijui. Hiukan herkisteltiin Sano että jäät kappaleen tahdeissa. Melko nopeatempoisia kappaleita kuultiin koko ilta. Kuorotyttö, Tie sydämeeni, Onnen hohteessa, Se kerran kirpaisee, eli siis todellakin nopeissa tunnelmissa mentiin. Encore on ollut nyt melkolailla sama, eli Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja Rakkaus on lumivalkoinen. Mahtavan hyväntuulinen ilta ja hyvää ja positiivista energiaa sai rutkasti.
Olli on ihana, silloin kun haluaa olla, tänään oli sellainen ilta, liekö niillä lahjuksilla osansa asiaan?!? Mene ja tiedä. Rumpujen takana on aivan mahtava velikulta, jonka silmäkulmasta ei pilke ihan heti lopu. Jaska on urkujensa takana aivan mahtava, kohtelias ja kiva herrasmies. Kitaran takana on mahtavan upea ja taitava kitaristi, jota voisi kuunnella koko päivän. Mikko ja koskettimet on aivan uskomaton yhdistelmä. Sitäkin voisi kuunnella vaikka koko päivän. Siinä vaan on kertakaikkisen lahjakas ja upea tyyppi. Unohtamatta Jukia, jolta muuten kuultiin Oikee enkeli ja Deadline. Hyväntuulinen ja aivan mahtavalla äänellä varustettu tyyppi basson takana.
Nämä on niitä iltoja, joiden takia kerta toisensa jälkeen löydän itseni Yön keikoilta. Se tunne, jonka Vääksystä sai, saa minut ajamaan vuoden aikana tuhansia kilometrejä vain sen keikan takia, joka saa tämän tunteen minussa aikaan. Se on sitä musiikin taikaa ja erityisesti Yön taikaa. Ei tähän tunnelmaan moni bändi pysty. Paljosta olen kiitollinen. Nämä on näitä päiviä. Vaan jatketaanpa vielä reissailua, nyt hiukan erilaisissa tunnelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti