Lauantai starttasi hyvässä seurassa ja päivä suorastaan lentää liihotti eteenpäin. Jotainhan siinä päivän mittaan ehti puuhailla kotonakin. Nautiskelimpa myös vauhdista ja vaarallisista tilanteista ihan noin niinkuin elokuvan merkeissä. Sitten päivä alkoi vaihtua hiljalleen illaksi ja oli otettava jälleen auto alle. Tosin tällä kertaa tie kuljetteli meikäläisen ihan pienen matkan ja sitten saikin hypätä rakkaan Ystävän kyytiin. Suuntana Helsinki, johon minä EN aja. Niin siis meillähän ei ollut mikään kiire. Kummallista kyllä auton nopeusmittari ylitti 130 melko monta kertaa. Muutamien kirosanojen jälkeen löytyi jopa parkkiruutu autolle. Jälleen oli liikenteessä kaksi hyvin rauhallista ja tasapainoista ihmistä. "Nyt ei kannattais tulla siihen eteen. Tää voi ajaa yli s**tana." Eikö vain ollakin fiksuja ja filmaattisia?
No siis pointtina se, ettei tälläkään kertaa myöhästytty. Ajoissa oltiin. Sanoinko viimeksi jo että Jaska rules. Sanon sen taas. Jaska rules. Ystävällinen ja sympaattinen ja vallan valloittava tyyppi kertakaikkiaan. Me istuskelimme ystäväni kanssa nurkan takana piilossa, kun yökerhon ovelle muodostui jono. Kuuntelimme samalla pubissa esiintyneitä muusikoita ja heidän menonsa kuulosti melko hauskalta. Vihdoin avautuivat ovet yökerhoon ja porukka alkoi valua hitaasti sisään. Siis paino sanalla h i t a a s t i. Pienenä miinuksena mainittakoon sellainen, että arvon järjestyksenvalvojat hoksasivat ilmeisesti vasta meidän jälkeen, että ennakkolipulla voi sujahtaa jonon ohi. Meidän edellä oleva naisporukka toi hyvin selvästi esiin selkeän tyytymättömyytensä siihen, että he joutuivat jonottamaan.
Odottelu sujui taas jotenkin tuskaisen hitaasti. DJ soitti musiikkia melko laidasta laitaan, tosin täytyy sanoa että hiukan turhan paljon paino oli 90-luvun discorenkutuksissa. Vaan onneksi saatiin nauttia kotimaisistakin biiseistä. Pressassa muistan joskus järkyttyneeni suuresti, kun siellä olen törmännyt elämäni ainoaan unisex-vessaan. En tiedä onko tämä toiletti vielä käytössä, mutta tällaiselle maalaistollolle se oli melko suuri shokki.
Onneksi kello löi tänäkin iltana jossain vaiheessa ne lukemat, että pääsi nauttimaan introsta. Mieli rentoutui, syvä huokaus, jolla päästää kaikki huolet ja murheet hetkeksi ulos mielestä. Hyvä fiilis. Hymy huulilla. Äijät lavalle ja shöy käyntiin. Ihan parasta.
Biisit miellyttivät tietysti hyvin paljon. Yötä vastaanottamaan saa aina ison hymyn huulille ja koko kropan läpi virtaamaan järjettömän hyvänolon tunteen heti ensimmäisistä sävelistä lähtien. Sua muistoistani pois en saa, tämä kappale on vaan minulle niin rakas. Jukin laulamana Paljon enemmän kolahtaa myös melko kovaa. Haaksirikko sai melkein tipan silmän, mutta vain melkein. Rakkaus on lumivalkoinen pitkästä aikaa balladiversiona. Jos joku ei tiedä mikä on balladi, kysykääpä Ollilta, se varmaan osaa asian jotenkin parhaaksi selittää. Ainiin sehän tässä piti vielä sanoa, että Daffyn kitarasooloja kuunnellessa ihminen sulaa. Aivan ihanaa ja sieluun asti menevää soitantaa. Sitä soitantaa voisi kuunnella koko päivän. Laittaa vain silmät kiinni ja nauttia.
Jatketaanhan taasen. Täytyisi tässä laittaa tilaukseen eräs Olli Lindholmin joululevy, jota muuten odotan innolla. Levyhän ilmestyy 15.11. ja sen voi ennakkotilata vaikkapa Elvikseltä. Johonkin konserttiinkin pitäisi lippuja hommata. Kirkkokonserttipaikathan voi tarkistaa Karppaselta. Joten ei muuta kuin laittamaan levyjä tilaukseen ja hommaamaan lippuja Ollin konsertteihin. Minä ainakin haluan päästä hakemaan joulutunnelmaa jostain kirkkokonsertista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti