keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vuosi 2016 ja uudet kujeet, vaan onko sittenkään?

Someraivoa, pahaa oloa, kasvatusta?


Jälleen vuoden ensimmäinen postaus menee off topic postaukseksi. Itse asiassa aihekin on samaan viittaava kuin vuosi sitten. Viime vuonna olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota someraivoon. En pysty käsittämään sitä vihaa, mikä ihmisissä on. En käsittänyt sitä vuosi sitten, enkä käsitä sitä vieläkään. Ehkä kuvittelen, mutta minusta tuntuu että ihmisten raivo on viime aikoina vain lisääntynyt. En kykene ymmärtämään, miten paha olo täytyy ihmisellä olla, jos voi toivoa toisen ihmisen kuolevan, tai tämän läheisille tapahtuvan jotain pahaa.

Isänmaata puolustavat "sankarit" käyvät heittelemässä polttopulloja ja ilotulitteita vastaanottokeskuksiin. He tuomitsevat rankasti maahanmuuttajien tekemät raiskaukset, niin kuin kenen tahansa pitäisikin, raiskaus on aina väärin. Kuitenkin nämä samat "sankarit" toivovat vastaanottokeskuksissa työskentelevien tulevan raiskatuksi. Raiskaamisesta tai raiskaamisen toivomisesta onkin tullut oikein tämän päivän hittisana, kun kyse on naisesta joka puolustaa...no oikeastaan mitä tahansa. Toiset hihkuvat riemusta, kun joku oman elämänsä sankari käy ampumassa ilotulitteita vastaanottokeskuksen sisään. Miksi? Ja miksi se on nykyään sallittua tehdä julkisesti? Miksei kukaan puutu väkivaltaan kannustaviin kommentteihin? Kaikenlaisista kommenttipalstoista on tullut entistä enemmän pahan olon jätekaivoja. Ei ajatella että siellä toisella puolella on vastassa ihminen. Tunteva, ajatteleva ihminen.

Sitten me ihmettelemme miksi lapsilla ja nuorilla on niin paha olla. No mietitäänpä hetki, koska me aikuiset kasvatamme heitä keskelle vihaa huokuvaa somemaailmaa. Jos aikuiset käyttäytyvät tällä hetkellä somessa huonosti, niin mistäpä luulette lasten ja nuorten ottavan mallia? Nuorten maailmassa on ihan yleistä kuulla huorittelua, homottelua, se on arkipäivää. Miksi? Miksi me aikuiset emme kasvata lapsia ja nuoria kunnioittamaan toisia? On se ihminen kuka tahansa, niin hänellä on ihmisarvo. Miksi koulukiusaaminen on siirtynyt someen ja kasvanut myös aikuisten harrastamaksi toiminnaksi. Eikö meidän pitäisi jo tietää paremmin, kun olemme aikuisia? Jos joku on ollut niin rohkea, että on laittanut itsestään kuvan nettiin, tai joku muu on tehnyt sen hänen puolestaan, olemmeko todella oikeutettuja kommentoimaan kuvia lauseilla: "Vitun ruma lehmä." "Jos olisin sinä, tappaisin itseni." "Tapa itsesi."? Ja kommentointia voi sitten puolustella sananvapaudella ja oikeudella ilmaista oma mielipiteensä. Mutta mihin on unohtunut siitä välistä terveen järjen käyttö? Mihin siitä on unohtunut hyvät käytöstavat?

Minä yritän töissä kasvattaa nuoria ja sanoa että toisten ihmisten salakuvaaminen on väärin. Ja sitten tulee joku imetyskuva lentokoneesta, joka on aikuisen ihmisen tekosia. Jotenkin en usko että tämä fiksu ja filmaattinen herrasmies, joka keksi loistavan tavan saada julkisuutta, kysyi kuvassa esiintyvältä henkilölötä lupaa kuvan julkaisemiseen. Tämäkö on todella se esimerkki mitä me haluamme lapsille ja nuorille näyttää. Oikeasti. Ole sinä se rohkea, joka tekee muutoksen ja päättää olla kommentoimatta epäasiallisuuksia. Ole sinä se rohkea, joka ei julkaise salaa otettuja kuvia toisista ihmisistä. Ole sinä se, joka keskittyy positiivisiin asioihin. Ole sinä se, joka näyttää muille ihmisille, että sinä arvostat ja kunnioitat muita ihmisiä. Pieniä juttuja. Pieniä tekoja. Suuri merkitys, etenkin jos tarpeeksi moni nostaa päänsä sieltä pahan olon syövereistä ja katsoo ympärilleen.







Mieti mitä juuri sinä voit tehdä tänään toisin. Katso maailmaa eri näkökulmasta. Kokeile edes. Ole rohkea.